1. Suuntana Milano 2. Tuomiokirkko 3. Kauppakuja 4. S M Delle Grazie
5. Pyhä Ambrosius 6. Taidemuseo di Brera 7. Bergamo 8. S M Maggiore
9. San Vigilio 10. Citta Bassa 11. Como 12. Lecco, Lugano

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Merja katon reunalla. Pihalla näkyy Palazzo Realea.Sitten ollaan taas turvallisesti maan pinnalla, Palazzo Realen edessä. Aluksi tämä palatsi on toiminut kuninkaallisena palatsina, jossa asuivat Viscontin ja Sforzan perheet ja myöhemmin espanjalaiset ja itävaltalaiset kuvernöörit. 1700-luvulla palatsi restauroitiin nykyiseen asuunsa arkkitehti Giuseppe Germarinin toimesta, joka on suunnitellut myös La Scala -teatterin.

Palatsi on sellaisenaan suuri taideteos. Toisessa maailmansodassa palatsi vaurioitui pahoin. Nykyään palatsi toimii Modernin taiteen museona.

Piazza del Duomon pohjoispuolella levittäytyvät jättimäisen, ristinmuotoisen Galleria Vittorio Emanuelen katetut kauppakujat. Teräksestä ja lasista  rakennettu galleria on uljas ylistys 1800-luvun vilkastuvalle kaupalle.

Nykyään kujilla toimii kahviloita, ravintoloita, kirjakauppoja ja muotipuoteja. Gallerian ristikäytävät kohtaavat keskikupolin alla, jonka riippuholveissa on neljä freskoa. Ne kuvaavat maailman neljässä eri ilmansuunnassa olevia kansoja.

Vuonna 1867 valmistuneen kauppakujan marmorilattiaan on kuvattu yhdistyneen Italian suurten kaupunkien mosaiikkisymbolit. Eniten intohimoja nostattaa Torinon vaakuna, joka esittää härkää. Paikka oli kovin varattu, kun neitoset esittivät piruettejaan härän päällä. Milanolaisen tavan mukaan tuottaa hyvää onnea, jos kääntyy nopeasti kannoillaan kolme kertaa Torinon härän kivesten päällä.

Tuomiokirkon aukiolta pääsee Gallerian Vittorio Emanuelen kautta suoraan Piazza la Scalalle , jonka itälaidalla sijaitsee Palazzo Marino. Se on toiminut kaupungintalona vuodesta 1861 alkaen.

Palatsi on saanut nimensä genovalaisesta kauppiaasta ja pankkiirista, Tommaso Marinosta. Rakennus tuli valtion omistukseen 1781. Aukion keskellä on Leonardo da Vinciä esittävä patsas. Da Vinci oli tieteilijä, matemaatikko, insinööri, keksijä, anatomi, taidemaalari, kuvanveistäjä, arkkitehti, kasvitieteilijä, muusikko ja kirjailija. Leonardoa on usein kuvattu ”renessanssi-ihmisen” arkkityypiksi, mieheksi, jonka ilmeisen äärettömän uteliaisuuden tasolle nousivat vain hänen keksijänkykynsä. Firenzen johtaja Lorenzo de' Medici vakuuttui Leonardon taidoista niin, että lähetti hänet Milanoon varmistaakseen rauhan Milanon herttuan Ludovico il Moron kanssa. Vuodesta 1482 vuoteen 1499, kun Ranskan kuningas Ludvig XII miehitti Milanon, Leonardo teki suuren osan työstään kaupungissa. Siellä häneltä tilattiin kuuluisimmista teoksistaan kaksi, Luolamadonna neitseellisen syntymän veljeskunnalle ja Pyhä ehtoollinen Santa Maria delle Grazien luostarille. Asuessaan Milanossa vuosina 1493–1495 Leonardo luetteloi elätettäviensä joukkoon Caterina -nimisen naisen verodokumenteissaan. Caterina kuoli vuonna 1495, ja hänen hautajaistensa yksityiskohtaisen menoluettelon perusteella hän oli Leonardon äiti eikä palvelustyttö. Leonardo työskenteli Ludovicolle usean eri hankkeen parissa. Niihin kuului lavojen ja kilpailujen valmistelu erikoistilaisuuksiin, kupolin suunnittelu Milanon katedraaliin ja Francesco Sforzan, Ludovicon edeltäjän, valtavan ratsastajapatsaan mallin valmistus. Kun Ludovico Sforza oli syrjäytetty, Leonardo pakeni Venetsiaan.

 Aukion länsilaidalla sijaitsee kuuluisa oopperatalo, josta aukio on saanut nimensä. Piermarinin 1778 suunnittelema La Scala on maailman kuuluisimpia oopperataloja. Ulkoasultaan oopperatalo ei häikäise. Upeaan kultauksilla ja sametilla sisustettuun saliin mahtuu yli 2000 henkeä. Se on Milanon rikkaiden seurapiiri- ja kulttuurikeskus. Salissa ei saanut kuvata.  

Yritimme saada oopperalippuja ja sellainen olisikin hellinnyt 185 €/nuppi. Merjaan iski nuukuuskohtaus enkä minäkään olisi kyllä tykännyt koko budjetin tyhjenemisestä tähän kohteeseen. Ehkä Richard Straussin Die Frau ohne Schatten ei liioin ylittänyt innostuskynnystä. Tyydyimme siis esittelykierrokseen, joka tuli kylkiäisenä toiseen nähtävyyteen, Viimeiseen ehtoolliseen Santa Maria delle Graziessa. Yritin saada etukäteen netissä lippua Da Vincin taideteoksen näkemiseen. Lippua ei voi varata kuin pari päivää ennen h-hetkeä, jolloin se voi samalla olla jo liian myöhäistä. Minä myöhästyin juuri muutaman sekunnin. Mutta ei hätää: matkatoimisto järjesti kiertoajelun 60 €/nuppi, ja tähän kiertoajeluun kuuluisivat sekä tutustuminen La Scalaan että SM delle Grazieen.

Tulipalo tuhosi aikaisemman teatterirakennuksen vuonna 1776. Keisarinna Maria Theresia hyväksyi suunnitelman uuden teatterin rakentamiseksi. Uusi teatteri rakennettiin Santa Maria della Grazia –nimisen kirkon paikalle, mistä teatteri sai nimensä La Scala. Kirkko siis purettiin, kun paikalle kohosi teatteri. La Scala aloittaa perinteisesti toimintakautensa 7. päivänä joulukuuta, Pyhän Ambrosiuksen muistopäivänä, joka on Milanon suojeluspyhimys.

 Rakennukseen sisältyy museo, jossa säilytetään veistoksia, maalauksia, luonnoksia, pukuja sekä muita oopperaan ja sen historiaan liittyviä dokumentteja. Rakennuksessa toimii myös esittävien taiteiden akatemia.

Täältä löytyy  mm. Puccinin ja Rossinin rintapystit. Giuseppe Verdiä en onnistunut näkemään, mutta Milano oli hänenkin kotikaupunkinsa. Tässä kuvassa on kaksi häikäisevää naista, joista toinen liittyy La Scalaan : Maria Callas.

 

ETUSIVU

Seuraava