1. Suuntana Milano 2. Tuomiokirkko 3. Kauppakuja 4. S M Delle Grazie
5. Pyhä Ambrosius 6. Taidemuseo di Brera 7. Bergamo 8. S M Maggiore
9. San Vigilio 10. Citta Bassa 11. Como 12. Lecco, Lugano

Comosta 30 km päässä itään sijaitsee Lecco –niminen kaupunki Comojärven itäisen lahden pohjukassa. Päätimme matkustaa sinne linja-autolla, koska suoraa junayhteyttä ei tällä välillä ole ja koska bussista voi nähdä toisenlaisia maisemia kuin junasta. Koko matka on asutettua seutua, joten bussi toimii paikallisbussina pysähtyen lukemattomia kertoja. Puolessa välissä matkaa sijaitsee Erba-niminen kaupunki. Leccossa on vajaat 50 000 asukasta. Bergamon Alpit leviävät kaupungin pohjois- ja itäpuolella. Como järven vesi purkautuu kaupungin halkaisevaan Adda-jokeen. Teollisuus on pääelinkeino. Arkeologiset löydöt todistavat, että kelttiläiset asuivat muinoin tällä seudulla ennen roomalaisten saapumista. Jälkimmäiset rakensivat tänne linnoituksen. Roman luhistuttua aluetta hallitsivat vuorollaan lombardialaiset ja frankit. Keisari Otto I asui pitkään Leccossa. Hän tukahdutti Pyhän Rooman keisarikuntaa vastaan syntyneen kapinan vuonna 964. Myöhemmin Lecco on kuulunut milanolaiselle P. Ambrosiuksen sääntökunnalle, Milanon herttuakunnalle ja Lombardialle sekä 1500 -luvulla palkkasoturi Gian Giaccomo Medicille.

Toinen kuva samasta paikasta etelän suuntaan: Monumento a Maria Cermenati Cermenatin aukiolla. Kaupungin nähtävyyksiin kuuluvat mm. Addan vanha silta, keskiaikainen linna, jossa on historiallinen museo, vuonna 1932 restauroitu linnoituksen raunio, 1800-luvulla rakennettu P. Nikolauksen kirkko ja sen monikulmainen 96 m korkea kellotorni, uusklassinen teatteri (1844) sekä Madonna della Vittorian kirkko.

Ehdin kurkistaa Pyhän Nikolauksen kirkkoa vain sen portailta käsin. Kirkon sisätilassa on 40 kpl pyhimyksiä ja piispoja esittäviä kultaisin lehdyköin reunustettuja pyörökuvia. Kaupunki tunnistetaan kellotornistaan. Alkuperäisestä 1200-luvun kirkosta on jäljellä enää vain kastekappeli. Enimmäkseen joulupukkina tunnettu P. Nikolaus, merenkulkijoiden suojelija, on kaupungin suojeluspyhimys.

 

Lugano

 

 Kun matkustaminen Italiassa oli niin helppoa ja halpaa, päätimme lähteä käymään Sveitsin puolella maineikkaassa Luganon lomakaupungissa. Emme onnistuneet kuitenkaan saamaan toivotun halpaa matkaa, kun ymmärtämättömänä ostin Milanon kautta kierrättävän junalipun ja paikkalipun Zürichiin vievään Eurostar –junaan. Samaan junaan olisi päässyt paikkaliputtomanakin. Olipa niin tai näin asia sujui muuten käsikirjoituksen mukaan. Rata Comoon asti oli jo edellisestä päivästä tuttu. Comossa astui junaan tullivirkailijoita, jotka pitivät tiukkaa jöötä – meiltä tosin kysyttiin vain passia. Porukka jäi pois seuraavalla asemalla Chiassossa Sveitsin puolella. Tuossa tuokiossa olimme Luganossa. Sää oli viikon huonoin – vettä tuli enemmän tai vähemmän. Paras näkymä Luganoon oli itse asiassa rautatieasemalta. Tullessamme sää ei tätäkään iloa näyttänyt, mutta tämä kuva on palattuamme takaisin iltapäivällä. Sää oli seljennyt. Rautatieasemalla piti ensimmäiseksi ostaa vähän Sveitsin valuuttaa. Uskoimme selviävämme 20 €:lla, mikä onnistuikin, kun ei ostanut muuta kuin köysirataliput asemalta rantaan ja palatessa pizzapalan aseman viereisestä baarista.  

Sateenvarjoa tarvittiin. Kaupungintalon aukiolla (Piazza Riforma) satoi vettä haitaksi asti. Sadekin oli varmaan syynä siihen, että kadut olivat autioita ja harmaita, mutta silläkin oli osuutta autiuteen, että elettiin turistisesongin puolesta hiljaista aikaa. Enimmät kaupat olivat kiinni aivan kuin olisi ollut pyhäpäivä. Mutta jos ei ostajia, ei ole järkeä pitää kauppaa avoinna.

Yllä oikealla kuva Campionen suuntaan Lugano-järven vastarannalle. Siellä on pala Italiaa hieman keskellä sveitsiläismaisemaa. Rannan puut olivat kuin peikkomaisemaa. Lehtien puhkeaminen antoi vielä odottaa aikaansa.

 Kävelimme kaupungin vastakkaiselle puolelle, mutta emme lähteneet Bre-vuorelle vievälle köysiradalle heikon sään takia, koska näkyvyys oli melkein nolla. Kävelimme vain jonkin matkaa rinnettä ylös kaupungin kattojen yläpuolelle.

 Palattuamme rautatieasemalle ilma oli kirkastumassa. Napattiin kuva Luganojärvestä linssiluteen kera. Samaan kuvaan tupsahti Luganon pääkatedraali, San Lorenzon torni. Kirkko on hyvin vanha, vuodelta 875. Kirkon sisällä on freskoja 1400-1500-luvuilta. Yhteen niistä on kuvattu Modenan piispa Bonifatius († 1346). Madonna delle Grazie  -kappeli löydettiin v. 1494 ja se korjattiin vuonna 1774. Alttarin yläpuolella on P. Laurentiuksen ja P. Rochuksen muotokuva. Kirkosta tuli tuomiokirkko v. 1888. Emme käyneet tässä kirkossa sisällä, mutta parissa muussa kirkossa kyllä kävimme, Bre-vuoren juurella olevassa hyvin pienessä kirkossa, joka sattui olemaan auki, sekä kaupungilla avoinna olevassa kirkossa, joka jälkiviisaudella osoittautui St. Roccon kirkoksi.

Paluulento

Tiistaina 20.3. lähdimme lentämään takaisin kohti kotimaata. Lensimme Garda –järven länsipuolelta, ylitimme Dolomiitit ja sen jälkeen Itävallan Alpit, minkä jälkeen pimeys valtasi maan.

ETUSIVU