1. Suuntana Milano 2. Tuomiokirkko 3. Kauppakuja 4. S M Delle Grazie
5. Pyhä Ambrosius 6. Taidemuseo di Brera 7. Bergamo 8. S M Maggiore
9. San Vigilio 10. Citta Bassa 11. Como 12. Lecco, Lugano

 Tuomiokirkko on Milanon kaupungin keskipiste, maailman suurin goottilainen katedraali ja Euroopan kolmanneksi suurin kirkko. Rakentamisen aloitti 1386 herttua Gian Valeazzo Visconti. Kirkko valmistui vasta 1813. Maggiorejärven seudun marmorista valmistettu julkisivu on merkillinen yhdistelmä gotiikkaa ja barokkia. Katedraali sijaitsee antiikin aikaisen Mediolanumin torin basilikan, julkisen rakennuksen, paikalla. Pyhän Ambrosiuksen uusi basilika, kirkko, rakennettiin tälle samalle paikalle 400-luvun alussa. Siihen lisättiin jatko-osa vuonna 836. Molemmat rakennukset tuhoutuivat tulipalossa 1075. Arkkipiispa Antonio da Saluzzo alkoi rakennuttaa paikalle ranskalais-goottilaista kirkkoa vuonna 1386. Rakennustyön vauhdittajaksi ryhtyi valtaan noussut arkkipiispan serkku Gian Galeazzo Visconti, joka sai mielikuvitukselliselle projektilleen kansan tuen. Vanhasta Sta Maria Maggioresta ryövättiin kaikki mahdollinen rakennusmateriaali uuteen kirkkoon. Rakennusprojekti työllisti 300 henkeä. 1400-luvulla rakennustyö pysähtyi melkein vuosisadaksi varojen ja teknillisen tietotaidon puutteeseen. 1510 valmistui kahdeksankulmainen kupoli Ludovico Sforzan aikana. Kupoli koristettiin 15 patsaalla, jotka esittivät pyhimyksiä, profeettoja, sibylloja (naisennustajia) ja muita Raamatun henkilöitä.

Espanjalaishallinnon aikana rakennustyö oli pysähdyksissä. Carlo Borromeon astuttua arkkipiispan virkaan kaikki maalliset esineet poistettiin kirkosta. Näitä olivat ylhäisten henkilöiden hautamuistomerkit. Borromeo palkkasi arkkitehdiksi Pellegrinin, jonka kanssa he yhdessä muokkasivat kirkkoa renessanssityyliin. Julkisivun ’roomalaiseen’ tyyliin kuului pylväitä, obeliskeja ja suuri (kolmiomainen) päätykenttä. Vuonna 1577 Borromeo vihki koko rakennuksen uudeksi kirkoksi, joka korvasi aiemmat Sta Maria Maggioren ja Santa Teclan. 1600-luvulla julkisivu uudistettiin Federico Borromeon toimesta. Siihen tuli viisi portaalia ja kaksi keski-ikkunaa. 1649 Carlo Buzzi palautti julkisivuun alkuperäisen goottilaisen tyylin, johon kuuluivat suuret goottilaiset pilarit ja kaksi jättimäistä kellotornia. Vuonna 1805 Italian kuninkaaksi kruunattu Napoleon Bonaparte määräsi julkisivun työn loppuun saatettavaksi. Hänet kruunattiin kuninkaaksi juuri tässä tuomiokirkossa. Viimeistely toteutui seitsemässä vuodessa. Frasesco Soave lisäsi julkisivuun uusgoottilaisia yksityiskohtia yläikkunoihin. Napoleon sai kiitokseksi oman patsaansa yhteen torninhuippuun. 1800-luvulla hiottiin vielä yksityiskohtia, kuten puuttuvia holvikaaria ja torneja sekä eteläseinän patsaat. Uudet lasi-ikkunat asennettiin 1829-58. Viimeistely tehtiin 1900-luvulla. 1965 vihittiin käyttöön viimeinen ovi. Ihan täydelliseksi ei kirkkoa ole vieläkään saatu. Joistakin torneista puuttuvat vielä patsaat. Tuomiokirkon fasadi saneerattiin perusteellisesti vuosina 2003-09. Nyt säihkyy Candoglian marmori taas hohtavan valkoisena.

Astuttaessa sisälle kirkkoon joudutaan ensiksi turvatarkastukseen. Kirkkosalin puolella tulee vastaan kirkon lattiaan viritetty messinkikisko. Se kuuluu 1786 tehtyyn Euroopan suurimpaan aurinkokelloon. Aurinkokelloon on merkitty horoskooppimerkit. Kirkko jakautuu päälaivaan ja sitä reunustaviin neljään sivulaivaan. Ennen kuoria ja sen perällä olevaa apsista tulee vastaan poikkilaiva eli ristikäytävä. Kattoa kannattelee 52 mahtavaa pylvästä. Katto on 45 m korkeudessa; se on korkein loppuun asti rakennetun goottilaisen kirkon holvi. Kuva alla: Kirkon keskilaivaa reunusti koko pituudeltaan suurikokoisia maalauksia, jotka kertoivat Carlo Borromeon elämästä. Hänet tunnetaan Milanon köyhien auttajana.

Kirkossa on kaksi saarnatuolia, joita kannattelevat kuparilla ja pronssilla päällystetyt atlantikset. Molemmilla puolin kuoria on urut. Apsiksessa palaa ylhäällä punainen valo, joka kätkee sisäänsä pyhäinjäännöksen, yhden naulan, jolla Jeesus oli ristiinnaulittu. Tämä on koko Milano arkkihiippakunnan arvokkaimpana pidetty reliikki. Kerran vuodessa naula tuodaan näytille Nivolan riitti -nimisessä juhlassa, jonka pani alulle Carlo Borromeo 1500-luvulla (Pyhän ristin löytämisen juhla). Mussolinin käskystä valmistetut 5-manuaaliset, 225-äänikertaiset urut ovat Italian suurimmat. Apsiksessa on kookkaat lasimaalaukset. Poikkilaivassa sijaitsee Trivulzio Candelabrum, 5 m korkea,seitsenhaarainen kynttilänjalka, johon on kuvioitu viiniköynnöksiä, vihanneksia ja mielikuvituseläimiä.

 

Entisen mausoleumin etuosassa sijaitsee katedraalin tunnetuin teos, Marco D’Agraten Pyhä Bartolomeus. Hän kärsi marttyyrikuoleman nyljettynä. Sivuseinän lasimaalaukset kuvaavat Uuden ja Vanhan testamentin raamatunhistoriaa.

 

Kuorin alle johtavat portaat vievät kryptaan. Sinne on vapaa pääsy. Kryptaan on kätketty kardinaali Carlo Borromeon ruumis koko kuosissaan. Selvää kuvaa oli vaikea saada pocket-kameralla. Borromeon haudan vieressä on pääsymaksullinen kirkon aarrekammio, josta löytyy valtava kokoelma varhaiskristillisiä ja romaanisia taideteoksia, kuten norsunluusta tehtyjä kirjankansia, jotka esittävät raamatullisia kuvia, reliikkejä, vaatteita ym. Emme käyneet aarrekammiossa, mutta virtuaalikäynnin voi tehdä osoitteessa: http://www.sacred-destinations.com/italy/milan-treasury-photos/

Kryptan vastakkaisella puolella on toinen krypta, johon kätketyn pyhäinjäännöksen sisältö jäi selvittämättä. Emme myöskään olleet tietoisia arkeologisista kaivauksista, joita kirkon alla on tehty. Sieltä on löydetty varhaiskristillinen baptisterio (300-luvulta). Kaivauksissa on löytynyt myös aikaisempien paikalla sijainneiden katedraalien jäännöksiä. Siellä on mitä todennäköisimmin kasteallas, jossa Pyhä Ambrosius on kastanut oppilaansa Augustinuksen. P. Ambrosiuksesta tuli Milanon piispa vuonna 374. Kastekappeli on loistava esimerkki muinaisista kahdeksankulmaisista kastekappeleista. Milanon ensimmäinen katedraali valmistui vuonna 355, jolloin täällä pidettiin kirkolliskokous.

P. Augustinus tuli Milanoon vuonna 384. Ambrosiuksen saarna teki häneen heti voimakkaan vaikutuksen. Aluksi Augustinukseen teki vaikutuksen Ambrosiuksen puhetaito, mutta jatkossa myös puhujan sana alkoi koskettaa. Niin Augustinus kääntyi kristityksi. Ambrosius kastoi Augustinuksen ja hänen poikansa Adeodatuksen pääsiäisvigilian yhteydessä vuonna 387. Kirkon alla oleva baptisterio on siis todistanut historiallisen tapahtuman, jossa yksi Latinalaisen kirkon opettaja (doctor ecclesiae) kastoi toisen, jolla tuli olemaan sama asema.

Katedraalin sisältä löytyy toimisto, josta voi ostaa lippuja arkeologisten kaivausten kryptaan. Raunioista löytyy sekä 300-1100 luvun Pyhän Teklan katedraalin että 300-luvun baptisterion kaivaukset. Kastealtaaseen johdettiin vesi kahdesta uomasta. Paikassa näkyy osia marmorikiveyksestä ja osasia freskosta, piirtokirjoitus, mosaiikkipaloja ja käsityötaidonnäytteitä, kuten öljylamppuja.  

Kuvat löytyvät osoitteesta: http://www.sacred-destinations.com/italy/milan-baptistery

Suuri nähtävyys on pikku tornien ja veistosten täyttämä katto, jolta näkee Alpeille asti. Ei tosin näillä ilmoilla. Katolle pääsee rakennuksen ulkopuolelta, koilliskulmalta, hissillä, jos ei halua kävellä 250 porrasaskelmaa. Mutta ensiksi pitää mennä tupakkakauppaan, vai mikä puoti se olikaan siellä kaakkoiskulman suunnassa, arkkipiispan palatsia vastapäätä? Sieltä saa liput hissiin. Tuomiokirkon katolla on 2245 patsasta ja 135 suippoa pikkutornia. Siihen kiinnitin huomiota, että korkeimmalla ovat miehiä/piispoja esittävät patsaat, joiden kasvot suuntautuvat kirkosta ulospäin. Naispatsaat ovat vähän alempana ja katsovat aina sisälle päin. Oikeastaan naispatsaita nähdäkseen onkin siis välttämättä kiivettävä katolle!

ETUSIVU

Seuraava