Napoli 21-28.10.2016

1    Sataman tuntumassa

2    Monteoliveto

3    Spaccanapoli

4    Pyhä Klaara

  5 Pyhä Dominicus

6 Duomo

7 Santa Restituta

8 Sanità

9 Garibaldi

10 Carmine

11 Plebiscito

12 Vomero

13 Mergellina

14 Sorrento

15 Fransiskus

16 Pompeiji

17 Pozzuoli

18 Capri

19 Anacapri

 

 

Capri

Tämä rehevä satulanmuotoinen saari Napolinlahdessa on kiehtonut maailmaa jo muinaisista ajoista lähtien. Matkailu alkoi kukoistaa Sinisen luolan löytymisen jälkeen, ja Caprista tuli ulkomaisten poliitikkojen, taiteilijoiden ja filmitähtien suosikkipaikka. Niinpä mekin, kun kerran olimme Napoliin asti saapuneet, emme voineet jättää käymättä tällä paratiisisaarella.

Molo Beverello, risteilyalussatama, oli vain aamukävelyn päässä hotellistamme. Lauttoja lähti puolen tunnin tai tunnin välein. Lippu käteen satamasta, ja istumaan kantosiipialukseen.

 

 

 

Ohitamme aallonmurtajan, jossa piispa (Pyhä Januarius?) siunaa matkalle lähtijät. Napoli alkaa häipyä yhä kauemmas horisonttiin.




45 minuutin matkan jälkeen olemme Caprin Grand Marinassa, pääsatamassa, josta ostamme saman tien liput Siniseen luolaan (Grotta Azzurra). Pakkohan sinnekin on mennä, vaikka liput ovat rankasti hinnoiteltuja. Istahdamme moottoriveneeseen vajaan 20 hengen kanssa, joilla on sama aikomus.

Taakse jää Caprin suurin taajama, joka jakautuu satamaan ja ylhäällä näkyvään kylään. Caprin pääsatama on värikäs kylä lukuisine merellisine ravintoloineen ja roomalaisine ja bysanttilaisine raunioineen. Caprin keskustaan pääsee rinnehissillä. Caprin korkein huippu taitaa kohota liki 600 m korkeuteen (Monte Solaro). Muutama sata metriä on korkeus myös pohjoisrannan rinteillä, missä vuoren seinämässä näkyy maantie, jota pitkin tapahtuu siirtyminen autolla Caprilta Anacaprille, toiseen taajamaan.

Joku hotelli on rakennettu 1000 taalan paikalle jyrkän kallioseinän reunaan kuin kotkanpesä. Tiirailemme silmä kovana, mistä reiästä sitä mahtaa päästä piipahtamaan vuoren alle. Tässähän se tunnelin suu taitaa olla. Luulimme, että aukko on sen verran suuri, että siitä hurauttaa sisälle moottoriveneellä. Nyt selviää, että sinne pääsee vain pienellä soutuveneellä. Tässä onkin aikamoinen härdelli.

Kaikki odottavat pääsevänsä ensimmäiseksi soutuveneeseen, johon otetaan kerralla vain neljä henkilöä. Sekä moottoriveneitä että soutuveneitä on sikin sokin. Soutuveneestä pitää vielä maksaa erikseen. Soutuveneen kuljettaja odottaa tippiä ja kailottaa omaa surkeuttaan, kun hänen pitää tehdä työnsä ilmaiseksi ja rahat menevät isokenkäisille rahastajille. Tunnelma alkaa latistua. Ei vähiten sen vuoksi, että jäämme jonossa viimeiseksi, ja lopuksi meidän veneeseemme ei tule muita kuin me kaksi. Joudumme samalla siirtymään toiseen moottoriveneeseen, koska veneemme ei jaksa odottaa meitä. No, jonkun pitää olla viimeinen matemaattisen luonnonlain mukaan. Kun viimein pääsemme luolan suulle, veneemme kuljettaja kehottaa meitä painautumaan alas veneen pohjalla sen lisäksi, että istumme jo valmiiksi pohjalla. Soutaja tarttuu luolan reunassa olevaan kettinkiin ja vetäisee siitä vauhtia ja humps – olemme luolan sisällä: Aluksi sininen luola näyttää mustalta ja pimeältä, mutta kun alamme kääntyä takaisin päin luolan perältä, vesi alkaa sinertää luolan suulle katsoessa. Grotta Azzurra on luonnon muovaama luola. Luola sijaitsee meren pinnan tasolla siten, että luolan suuaukon korkeus merenpinnasta on vain 1,3 metriä.

Pituutta luolalla on 54 metriä, leveyttä 30 metriä ja korkeutta 15 metriä. Nimensä luola on saanut siitä, että heijastuessaan veden läpi luolan aukosta, auringonvalo saa sen näyttämään siniseltä. Eihän tämä mikään kovin ihmeellinen kokemus ollut. Luola on tunnettu jo roomalaisten aikaan. Silloin se tunnettiin nimellä Gradola, lähellä sijainneen samannimisen huvilan mukaan. Roomalaiset rakensivat luolasta nymfaionin, jonka patsaista nykyään ei ole paljoa jäljellä. Tämän jälkeen luola unohtui, kunnes vuonna 1826 sen löysivät uudestaan puolalainen kirjailija August Kopisch ystävänsä saksalaisen taidemaalarin Ernst Friesin kanssa. Tämä jälkeen luola on ollut yksi Caprin tärkeimmistä tutustumiskohteista. Tarusta on yritetty tehdä todellisuutta ihmeellisempi niin kuin Sinisen luolan matkalipustakin voi päätellä: Luola on suurennettu 100-kertaiseksi ja valoa sekä sinisyyttä lisätty. Pääsemme paluumatkalle täynnä thailaisia matkailijoita olevaan veneeseen. Matkaseuraa ei voi moittia. Iloista ja hymyilevää porukkaa, joka ei näytä pettyneeltä.

Seuraavaksi julkisen liikenteen lippuluukulle. Parasta ostaa päivänlippu, ettei tarvitse etsiä lipunmyyntiä ja jonottaa moneen kertaan. Menemme ensin rinnehissillä Caprin kylään vai kaupungiksiko sitä pitäisi tituleerata. Lipun esittämän kuvan paikkaan emme aio mennä. Se on kaakkoisrannalla sijaitseva I Faraglioni; se tarkoittaa Caprin vaikuttavimpia luotoja, jotka kohoavat 109 m korkeuteen merenpinnasta. Hissistä avautuu Caprin Grand Marina.


Tästä aukiosta (Piazzetta Municipio) opas sanoo: "Voi olla maailman pienin, mutta muodikkain aukio! Aukion jokaisessa kulmassa on kahvila. Tämä aukio on aina ollut saaren keskus. Entisaikaan tässä oli tori, jossa myytiin kalaa, vihanneksia ja – aika ajoin – lihaa." Vuonna 1938 Raffaele Vuotto –niminen saaren asukas pisti baarinsa eteen muutamia pöytiä ja siitä alkoi kehitys muodikkaaksi kokoontumispaikaksi. Nykyään tämä paikka voi olla kameraa käyttäville paparazzeille houkutteleva bongauspaikka elokuvatähtien tai muiden kuuluisuuksien pyydystämiseen. Minä tyydyin kotitekoisen linssiluteen nappaamiseen. Aukion kulmalla on kellotorni.

Aukion yhdeltä kulmalta aukeaa merinäköala. Olisiko linja-autoasema sadan metrin päässä aukiosta? Linja-autoon jonotetaan lippukioskin kohdalta. Kolme autoa ja kolme kohdetta. Me valitsemme Anacaprille vievän. Vain pikku bussit mahtuvat Caprin kapeille teille.

Etusivu    Seuraava