Napoli 21-28.10.2016

 

1    Sataman tuntumassa

2    Monteoliveto

3    Spaccanapoli

4    Pyhä Klaara

  5 Pyhä Dominicus

6 Duomo

7 Santa Restituta

8 Sanità

9 Garibaldi

10 Carmine

11 Plebiscito

12 Vomero

13 Mergellina

14 Sorrento

15 Fransiskus

16 Pompeiji

17 Pozzuoli

18 Capri

19 Anacapri

 

Pyhä Klaara

Gesù Nuovoa vastapäätä on toinen merkittävä kirkko, fransiskaanien sisarjärjestön luostarikirkko Pyhä Klaara (Santa Chiara). Tämä kirkko on sekä ulko- että sisäpuolelta aika karu. Anjou-kuninkaat pitivät kokoontumisiaan täällä aikoinaan. Täällä juhlistettiin Napoli suojeluspyhimyksen Pyhän Januariksen (San Gennaro) veren ihmettä. Tätä 1300-luvulla rakennettua kirkkoa pommitettiin toisessa maailmansodassa. Korjaustöiden yhteydessä paljastui kirkon alkuperäinen rakenne. Mahtava kivinen pylväikkö työntyi esiin keltaisesta tuffi(kivi)julkisivusta. Kirkossa sijaitsevat Anjou-sukuisten hallitsijoiden haudat. Takaseinän Robert Anjoun hauta on Italian upeimpia keskiaikaisia hautamuistomerkkejä.


Tämä kuva on Pyhälle Fransiskukselle omistetusta kappelista.

Varsinainen nähtävyys on kuitenkin luostari. Klarissalaisluostari, jonka sisätilat D.A. Vaccaro uudisti 1742, lumoaa rokokootyylisellä fajanssikoristeluillaan. Museossa on jäänteitä paikalla sijainneesta roomalaisesta kylpylästä. Tässä kuvassa ollaan luostarin puutarhassa eli sisäpihalla (kuva oikealla).

Holvikäytävä on täynnä maalauksia raamatullisista aiheista. Pihaa halkovat käytävät ovat fajanssimaalauksin koristeltujen pylväiden reunustamia. Luostarin pihan reunalla kohoaa kirkko. Pihalla kasvaa sitruspuita – ehkä appelsiineja. Pääsylipun vastineena saadussa esitteessä on kuva luostaripihan suihkukaivosta. Esitteessä kerrotaan, että Pyhän Klaaran luostarin rakennustyön aloitti kuningas Robert Anjou vaimonsa Sancha Majorkalaisen kanssa vuonna 1310. Fransiskaanilinnoitukseen kuului kaksi luostaria, toinen klarissoille ja toinen harmaille veljille. Kirkko on nykyään alkuperäisessä goottilaisessa asussaan, jota koristaa yksinkertainen ruusuikkuna. Vuonna 1742 Arkkitehti D.A. Vaccaro teki kirkossa muutostöitä, joihin kuului barokkityylisiä pinnoitteita. 1943 elokuussa kirkko kärsi tuhoisia vaurioita pommituksessa. Sen jälkeen kirkko palautettiin goottilaiseen asuunsa. 10 vuoden kuluttua kirkko avattiin jumalanpalveluskäyttöön.

Vuosisatojen kuluessa luostarissa on tehty lukuisia muutostöitä. Tärkein sellainen oli D.A. Vaccaron tekemä vuosina 1739-42. Vaccaro rakensi kaksi keskuskatua, joka jakoi luostarialueen neljään osaan. Keraamisin majolikalaatoin koristellut kahdeksankulmaiset pylväät reunustavat kulkuväyliä. Puutarhaa reunustaa 72 kahdeksankulmaista pylvästä, joista osassa on istuimet. Penkkien laattoja peittävät Donato ja Giuseppe Massan maalaamat maaseutu- ja merimaisemat sekä mytologiset kuva-aiheet. Luostarinpihaa ympäröivät neljä seinää on maalattu 1600-luvulla freskoilla, jotka kuvaavat pyhimyksiä, vertauskuvia ja Vanhan testamentin aiheita. Luostarissa on myös seimiasetelma 1700-luvun hahmoineen. Museossa on esitetty Napolin historiaa antiikin ajasta nykyaikaan asti. Sieltä löytyy myös pommitukselta säästyneitä arvokkaita aarteita sekä roomalaisen kylpylän arkeologinen kaivaus.

Luostarin pääsylipussa on kuva yhdestä sadoista jos ei tuhansista majolikalaatoista.

Roomalaisen kylpylän kaivaukset. Vaikka yksinkertaisilla lämmitysjärjestelmillä varustettuja kylpylöitä oli jo 400-luvun puolivälissä Kreikassa ja Campanian alueella niitä oli rakennettu jo 100-luvun alkupuolella, vasta keisarikauden alussa kylpylöistä tuli merkittäviä asioita. Suunnitelmat mallinnettiin ja teknilliset koneistot saatettiin toimimaan. Kun rakennettiin uusia kerrostaloja, suuret julkiset kylpylät korvasivat yksityiset pienet kylpytilat ja myös kerrostalojen ylimpien kerrosten kylpytilat. Sekä miehet että naiset hyödynsivät julkisia kylpylöitä. Kylpylöiden kehittyessä tarvittiin enemmän vettä, mikä vaati vesijohtojen kehittämistä. Kylpylöillä oli vakiomalli: ensiksi oli pukeutumishuone, sitten kylmäkylpyhuone, lämminkylpyhuone ja viimeiseksi kuumakylpyhuone. Lämminkylpyhuone oli usein yhdistetty kuivaan hikoiluhuoneeseen. Kylpylöissä oli usein katettu tai avoin uima-allas. Ensimmäisiä kylpylöitä lämmitettiin hiilipannuilla, mutta jo toisen esikristillisen vuosisadan lopulla kehitettiin lattialämmitys. Tulipesä oli kellaritilassa, josta lämpö johdettiin kanavia pitkin ylöspäin. Tulipesän päällä oli tiilipylväiden ja onttojen terrakottapylväiden päällä lämmitetty lattia. Tällaista käytettiin Santa Chiarassa. Tulipesän yläpuolella sijaitsivat kuuman veden altaat. Lämpö kulki neliön tai suorakaiteen muotoisista tiilistä rakennettuja onteloituja ”utareita” pitkin huoneisiin. Museossa on upea kierteinen pylväs ja pienoiskuva luostarista ja kirkosta napolilaisessa ympäristössään. Seimiasetelma (kuva alla) on noin 10 m² laajuinen.

 

 

Etusivu    Seuraava