Napoli 21-28.10.2016

1    Sataman tuntumassa

2    Monteoliveto

3    Spaccanapoli

4    Pyhä Klaara

  5 Pyhä Dominicus

6 Duomo

7 Santa Restituta

8 Sanità

9 Garibaldi

10 Carmine

11 Plebiscito

12 Vomero

13 Mergellina

14 Sorrento

15 Fransiskus

16 Pompeiji

17 Pozzuoli

18 Capri

19 Anacapri

 

Sataman tuntumassa

”Nähdä Napoli ja kuolla” on maallinen versio Pyhän kirjan sanoille ”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhassa lähtemään.” Simeon sai kokea koko elämänaikaisen toiveensa toteutuneen, kun hän kohtasi pienessä Jeesus-lapsessa maailman Vapahtajan. Jollekin Napolin näkeminen voi olla elämän mittaisen odotuksen täyttyminen. Kun Johann Wolfgang von Goethe huudahti Napolin-vierailunsa jälkeen 1800-luvulla Vedi Napoli, e poi muori, hän ei tarkoittanut kaupungin näkemisen tietävän kuolemaa. Meille Napoli oli yksi hyvä lomakohde monen muun rinnalla. Välimeren ranta on kuitenkin pimeän ja kylmenevän sään arktiselle asukkaalle hyvä paikka ottaa vielä kerran lämpöä, jopa aurinkoa.

Veimme auton Lentoparkkiin ja nousimme Finnairin siiville välietappina Pariisi. Pariisissa vaihdoimme tunnin odotusajalla Air Franceen, joka vei hieman aikataulusta edellä Napoliin. Jännitimme vähän siirtoa lentokentältä vanhassa kaupungissa sijaitsevaan hotelliin (Albergo del Golfo), jossa oli ilmoitettu vastaanoton sulkevan ovensa puolelta öin. Oli kyllä etukäteen varmistanut tulomme mahdollisesta viivästymisestä. Ehdimme kuitenkin edulliseen saattoliikennebussiin, joka suostui jättämään meidät aivan hotellin lähellä olevalle pörssiaukiolle. Yövahti oli vastaanottamassa meitä.

Huomasimme, että meille oli varattu hotellin paraatipaikka, pääsisäänkäynnin yläpuolelta ylimmästä kerroksesta, jossa oli pitkä parveke. Parvekkeen alla oli hotellin neonkilpi. Parvekkeelle oli pääsy myös viereisestä huoneistosta, mutta ei siellä meidän kanssamme samaan aikaan ollut ketään muuta. Jo kotikadullamme saatoimme havaita, että ahdasta on näillä kaduilla, ainakin autoille. Skootterille on helpompi löytää paikka – ja niitähän taas Napolissa piisaa. Kukaan ei kuitenkaan yrittänyt siepata meiltä olkalaukkua vauhdissa. Eikä taskuistakaan hävinnyt mitään.  Otinpa pari kuvaa kadulta ”kotimme” parvekkeen suuntaankin (bongaa turisti parvekkeelta!).

 

Napoli on Etelä-Italian suurin kaupunki ja Campanian maakunnan pääkaupunki. Siellä on noin miljoona asukasta ja esikaupungit mukaan luettuina 3,7 miljoonaa. Kaupunki sijaitsee Napolinlahden rannalla Vesuviuksen ja Campi Flegrein, toisen tuliperäisen alueen, puolivälissä. Meidän hotellimme sijaitsi lähellä satamaa. Retkemme suuntautuivat keskustan lisäksi lounaassa Pozzuoliin ja idässä Pompeijiin, Sorrentoon sekä kaakossa Caprille.

Aloitamme kaupunkiin tutustumisen tämän kartan keskivasemmasta ruudusta, johon olen merkinnyt hotellimme sijainnin Via Sedile di Porto-kadulle (näkyy tosin huonosti - punainen piste Sedile-sanan kohdalla). Albergoksikin kutsuttu hotellimme sijaitsi pörssitalon takana. Kaikki vanhan kaupungin kohteet ovat sopivan kävelymatkan päässä. Tosin vähän ylämäkeen on mentävä, että päästään postitalolta Sant’ Anna dei Lombardin kirkkoon, jonka vieressä sijaitsee Palazzo Gravina. Länteen jää tiheästi rakennettu espanjalainen kortteli (Quarteri Spagnoli), jota ei ole tähän karttaan erikseen merkitty. Sitten on tarkoitus jatkaa matkaa Piazza del Gesù Nuovolle, jonka reunalla on aukion niminen kirkko ja sen vieressä toinen kirkko, Santa Chiara.

Lähdetäänpä siis matkaan. Kierrämme pörssitalon (Borsa) takaa fasadin puolelle. Tässä on Giovanni Bovion aukio (toiselta nimeltään Piazza Borsa - kuvassa oikealla). Aukion keskellä on yhtenäisen Italian ensimmäisen hallitsijan Viktor Emmanuel II:n (1820-78) ratsastajapatsas. Patsaan jalustassa taitaa olla oikeuden jumalatar kilpineen (ei kuvassa).

Tältä aukiolta lähtee meluisa ja ruuhkainen pääkatu Corso Umberto I keskusasemalle, joka sijaitsee Garibaldi-aukiolla. Vuonna 1889 valmistuneen kadun lempinimi on ”suora viiva” (Rettifilo). Bovion aukiolla on keltaisen linjan metroasema Universita. Aukion vieressä on näet vuonna 1224 perustetun yliopiston tummanpuhuva uusklassinen julkisivu. Metron liukuportaat johtavat syvälle maan alle.

Ensimmäinen metrolinja avautui Napolissa vuonna 1925. Se oli osa Rooma-Napoli rautatietä. Käytimme tätä metrolinjaa mm. matkalla Pozzuoliin. Toinen metrolinja aukeni vuonna 1962; se oli Circumflegrea, jota käytimme palatessamme Pozzuolista keskustaan. Vuonna 1993 valmistui osa metrolinjaa No.1, joka kulkee Garibaldin aukiolta Universitan kautta Vanvitelliin ja sieltä kohti luoteis-Napolia. Metrolinjojen lisäksi osin maan alla kulkevat rautatielinjat. Lentokentälle ei kuitenkaan ole vielä metro- eikä rautatieyhteyttä. Sinne kulkee Alibus-niminen saattoliikennebussi. Varhaisina tai myöhäisinä vuorokauden aikoina on turvauduttava taksiin.

Etusivu    Seuraava