Napoli 21-28.10.2016

1    Sataman tuntumassa

2    Monteoliveto

3    Spaccanapoli

4    Pyhä Klaara

  5 Pyhä Dominicus

6 Duomo

7 Santa Restituta

8 Sanità

9 Garibaldi

10 Carmine

11 Plebiscito

12 Vomero

13 Mergellina

14 Sorrento

15 Fransiskus

16 Pompeiji

17 Pozzuoli

18 Capri

19 Anacapri

 

Vomero

Tarkoituksenamme oli mennä funikulaari-rinnehissillä kartan mukaan Toledon asemalta Fuga-asemalle Cimarosan tielle Vomeron kukkulalle. Toledon metroasemalta seurasin karttaa silmä tarkkana, mutta oikeaa paikkaa ei meinannut löytyä. Piti kysyä neuvoa. Joku ei tiennyt. Toinen tiesi ja neuvoi suunnan. Sitten joku neuvoi vastakkaisen suunnan. Viimein löytyi Toledon rinnehissi-asema. Siinä oikein luki Stazione Toledo. Wau, astuimme sisään ja kysyimme, mistä sinne funikulaariin pääsee. ”Tämä on hotelli”, sanoi mies. ”Eikö tämä olekaan funikulaariasema?” ”Ei ole”. Aikaa suttaantui aika paljon, kun joku taisi kertoa, ettei karttaan merkittyä funikulaaria kerta kaikkiaan ole (vaikka on joskus ollut).  Kävelimme pitkähkön matkan toiselle rinnehissiasemalle Montesantoon. Siellä on kaksi asemaa, toinen rinnehissille toinen metrolle. Kuvassa olemme viimein oikeassa paikassa.

Tässä kuvassa turisti on jo hississä.  Omatoimimatkailijan pitää varautua yllätyksiin ja jännitykseen.


Kävelimme kukkulalle toisten turistien perässä Castel Sant’Elmon linnakkeelle. Tähdenmuotoinen Sant’Elmo vartioi Napolia strategisella paikalla 250 metrin korkeudessa. Vankan linnoituksen (1500-l.) suunnitteli Robert Anjoulaisen linnan (1330) pohjalle espanjalainen sota-arkkitehtuurin asiantuntija Pirro Escrivá. Muurin harjalta avautuu avara näköala Napolinlahdelle ja viivasuora Spaccanapoli erottuu sieltä selvästi. Mutta linnaan olisi pitänyt hankkia pääsylippu, ja linnaa kiertäessä olisi kulunut runsaasti aikaa.

 

Kävelimme läheistä katua, jonka ravintolan terassilta avautui huikea näköala Napolin laaksoon. Vahtimestari tuli kuitenkin heti tarjoamaan juotavaa, muuten ei yksityisalueelle ole asiaa. Hän neuvoi meille ystävällisesti tien sadan metrin päässä olevalle yleiselle näköalapaikalle, josta otin sitten seuraavat kuvat.  

Alla olevassa kuvassa linssiluteiden takaa kaupungin taustalla näkyy Vesuvius hauskasti pilvinimbusten ympäröimänä. Alla oikealla kuvassa on keskellä Santa Chiara vihertävine kattoineen vierellään kellertävä kellotorni, taaempana näkyy keskusrautatieasema. Siitä vasemmalle takaviistoon on pilvenpiirtäjien rykelmä. Pohjois-Napolissa emme ehtineet käydä.

Palasimme Vomeron keskustaan, jos Vanvitellin aukiota voi sellaiseksi kutsua. Vomerolla tarkoitetaan tätä vuonna 1885 rakennettua kaupunginosaa, joka on tullut tunnetuksi kauniista maisemistaan ja terveellisestä ilmastostaan. Vanvitelli on viehättävän Liberty-tyylisen Vomeron asuinkorttelin keskus. Vuoden 1945 jälkeen osa tästä alueesta tuhoutui hallitsemattoman rakentamisen vuoksi. Tässä kaupunginosassa on runsaasti säveltäjien nimillä tunnettuja katuja. Esimerkiksi tähän paikaan tulimme Alessandro Scarlattin katua pitkin. Rinnehissiasema oli Via Domenico Cimarosalla. Mainittakoon vielä Via Mascagni ja Via Rossini ottamatta selvää, kuinka napolilaisia nämä säveltäjät olivat. Tai tulkoon sanotuksi, että kauniista oboekonsertostaan tutuksi tullut Cimarosa Napolin Aversassa syntyneenä vaikutti jonkin aikaa kotikaupungissaan. Napoli tunnetaan Suomessa parhaiten hitistään Buona sera signorina, buona sera…varjot hiipivät jo ylle Napolin…Vesuvius kuvastuu lahteen. Tätä hittiä esitti Sauvo Puhtilan suomalaisella sanoituksella Olavi Virta 50-luvulla. Kuvassa näkyy taustalla Vanvitellin aukio. Apteekin mittari osoittaa lämpötilaa, joka vaihtuu välillä muihin lukemiin. Taustalla oleva karttataulu on sutattu sprayllä. Karttoja oli tosi runsaasti ympäri kaupunkia, mutta kaikki oli sutattu.

Villa Floridiana


Cimarosan rinnehissiaseman vieressä sijaitsee hieno puisto, jonka keskellä on Villa Floridiana. Arkkitehti Niccolini otti tähän harvinaiseen metsäiseen puistoon mallia englantilaisista puutarhoista. Suuri uusklassinen huvila (1817-19) kuului kuningas Ferdinand I:n toiselle vaimolle. Romanttista tunnelmaa on luotu puiden lomaan kätketyillä keinotekoisilla raunioilla. Huvilan/palatsin edessä olevalta tasanteelta avautuu näköala merelle.

Näköala itään Napolinlahdelle, jonka takana siintää Sorrenton niemi, Vesuvius jää tässä kuvassa vasemmalle kuvarajan taakse. Keskellä olevan harmaan muurin yläpuolelle näkyy tuffiluodolle rakennettu aaltojen ja tuulten pieksemä ”munalinna” Castel dell’Ovo), josta on ollut helppo vartioida kaupunkia ja Napolinlahtea. Alun perin paikalla oli kreikkalainen siirtokunta, sittemmin mm. Anjoun suvun linnoitus. Nykyään linnassa (1500-l) järjestetään kulttuuritapahtumia.

Borgo Marinaron satamaa reunustavat kalastajaveneet, kalaravintolat ja vilkkaat baarit jäävät talokorttelien taakse. Rannassa olevassa puistossa näkyy Villa Comunale ja Aquario. Horisontissa siintää paratiisisaari Capri, edessä rantapuisto, jonka keskellä on Rotonda –niminen ranta-aukio. Siellä on vapaat uintipoukamat kahteen suuntaan. Villa Comunale näkyy rannassa vasemmalla. Keskellä meren rannassa on Mergellinan vanha kalasatama, jossa viihtyvät myös huviveneilijät ja herkkusuut. ”Mökeissä” myydään suussa sulavaa jäätelöä ja pienissä sinisissä kojuissa lämpimiä, manteleilla ja pippureilla maustettuja taralli-rinkeleitä. Herkut kannattaa nauttia majakan juurella, jossa aukeaa hyvä näköala. Tyydymme maiskuttelemaan kuivaa suuta.

Etusivu    Seuraava