Hiljaisen viikon keskiviikko 26.3.97, kirkko klo 18.

2. vsk Joh 19:1-16

Pilatus käski ruoskia Jeesuksen. Sotilaat väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja pukivat hänet purppuranpunaiseen viittaan. Toinen toisensa jälkeen he tulivat hänen eteensä ja sanoivat: »Ole tervehditty, juutalaisten kuningas», ja läimäyttivät häntä kasvoihin.
Pilatus meni taas ulos ja sanoi juutalaisille: »Minä tuon hänet tänne osoittaakseni, etten pidä häntä syyllisenä mihinkään rikokseen.» Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi: »Katso: ihminen!» Kun ylipapit ja heidän miehensä näkivät Jeesuksen, he rupesivat huutamaan: »Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!» Pilatus sanoi heille: »Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa. Minä en ole havainnut hänen syyllistyneen mihinkään.» Juutalaiset vastasivat: »Meillä on lakimme, ja lain mukaan hän on ansainnut kuoleman, koska hän väittää olevansa Jumalan Poika.»
Tämän kuullessaan Pilatus kävi yhä levottomammaksi. Hän meni takaisin palatsiin ja kysyi Jeesukselta: »Mistä sinä olet lähtöisin?» Mutta Jeesus ei vastannut hänelle. »Etkö puhu, vaikka minä kysyn?» Pilatus sanoi. »Etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja valta ristiinnaulita sinut?» Jeesus vastasi: »Sinulla ei olisi minuun mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Siksi on suurempi syyllinen se ihminen, joka on minut sinulle luovuttanut.»
Pilatus yritti nyt saada Jeesuksen vapautetuksi. Mutta juutalaiset huusivat: »Jos päästät hänet vapaaksi, et ole keisarin ystävä! Joka korottaa itsensä kuninkaaksi, nousee keisaria vastaan.»
Nämä sanat kuultuaan Pilatus toi Jeesuksen ulos ja asettui tuomarinistuimelleen niin sanotulle Kivipihalle, jonka hepreankielinen nimi on Gabbata. Tämä tapahtui pääsiäisen valmistuspäivänä puolenpäivän aikaan. Pilatus sanoi juutalaisille: »Tässä on teidän kuninkaanne.» Juutalaiset huusivat: »Pois! Pois! Ristiinnaulitse hänet!» Pilatus sanoi heille: »Pitääkö minun ristiinnaulita teidän kuninkaanne?» Mutta ylipapit vastasivat: »Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari.» Silloin Pilatus heidän vaatimuksestaan luovutti Jeesuksen ristiinnaulittavaksi.

Virret: 74: 1-4, 63:3-4, 62:10-11, 56, 78:2-4.

Hiljennymme tänään Jeesuksen kärsimyshistorian äärellä teemana ajatus Katso ihminen. Katso ihminen. Katso ihminen ja ihminen. Katsottavia on kahta sorttia. Katso langennut ihminen ja katso viaton ihminen. Katso ihmisen irvikuva ja katso ihmisen perikuva. Kansa, sotilaat ja Pilatus edustavat petomaista, vääristynyttä ihmiskuvaa, Jeesus enkelimäistä tai taivaallista ihmiskuvaa, sellaista, millaiseksi ihminen on tarkoitettu.

Hiljennymme raakuuden ja vääryyden edessä ja rukoilemme Herra armahda. Hiljennymme viattomana kärsivän edessä ja rukoilemme Herra armahda.

Kansa on mielipuolisen vihan, riivaajien vallassa. Viha on sokaissut heidät niin, ettei mikään järkipuhe auta. Joukossa on tyhmyys tiivistynyt. Kansa on saanut sellaiset vallanpitäjätkin, jotka se on ansainnut! Tämä kansa ei tajua vaatia oikeutta ja nousta barrikadeille oikeuden tähden. Tämä kansa pönkittää väärää valtaa, ruokkii epäoikeudenmukaisia tuomioita, pettää itseänsä. Kun kansa vaatii Jeesusta mestattavaksi, se samalla allekirjoittaa oman tuomionsa. Tämä kansa sallii viattoman murhattavan, se sallii väkivaltaisen vapautettavaksi, se sallii juonittelevan johtajan jatkavan juonitteluaan.

Sotilaat suorittavat likaisen työn tunteettomasti ja kuuliaisesti niin kuin kunnon sotilaan kuuluu. Mutta ei vailla raakaa huvitusta ja nautiskelua viattoman kärsimyksellä. Sotilaat ovat kuin kissamaisia petoeläimiä, jotka leikkivät uhrinsa kanssa, riepottelevat, ja nauttivat petomaista tyydytystä nähdessään uhrin kärsimystä. Nykyään kansa tekee samaa TV:n ääressä, kun kärsiviä ihmisiä filmataan edestä ja takaa moneen kertaan, kun mäkihyppääjä räpiköi ilmassa kaatuakseen sitten pää edellä mäkeen, kun nyrkkeilijä kaatuu saatuaan turpiinsa, kun rata-autoilija suistuu päin seiniä ja auto syttyy palamaan ym. Sitä kelataan moneen kertaan. TV-tuolilla istuva hörppää kaljaa ja ajattelee huuruisilla aivoillaan, että makeeta! Palatakseni tekstiin ironinen kuningasleikki on sotilaille huvitusta. Jeesukselle se on raastavaa tuskaa - ruumiillista ja henkistä. Hän tietää parhaillaan suorittavansa kuninkuutensa mestarinäytettä, joka vaatii kärsimään kaiken hiljaa katkeraan loppuun saakka täyttääkseen Jumalan hänelle antaman tehtävän. Meille tämän päivän kristityille Jeesuksen orjantappurakruunu ja purppuraviitta eivät ole enää pilkan aihe ja merkki, vaan muistutus Vapahtajamme kuninkaallisesta asemasta, jonka hän saavutti kärsimällä.

Jos Pilatuksen vastuuttomuus on anteeksiantamatonta, niin sotilaiden rikokselle löytyy lieventävä asianhaara: he vain tottelevat käskyä eivätkä tiedä, mitä he tekevät eivätkä kenelle. Heidät oli komennettu Kesareasta Jerusalemiin valvomaan yhteiskuntarauhaa pääsiäisjuhlien aikaan. He saattoivat jopa luulla Jeesusta oikeaksi rikolliseksi, ja se mitä he hänelle tekivät, oli kansalle tarkoitettu näkyvä varoitus rikollisen toiminnan seurauksista.

Mitään järkeä ja johdonmukaisuutta ei voi löytää sotavoimien toiminnasta vastaavan maaherran toimista. Maaherra on juuri edellä todennut Jeesuksen syyttömäksi - ainakin Rooman lain mukaan. Ollakseen oikeudenmukainen tuomari hänen tulisi päästää Jeesus vapaaksi ja kenties vielä turvata sotilassaattueella syytetty kansan mielipuolisilta vihanpurkauksilta. Mutta mitä hän tekee? Ruoskittaa Jeesuksen. Mitä varten? Miellyttääkseen verenhimoista, sydämetöntä ja vihasta sokeaa kansaa.

Ainoa hyvä asia, mitä Pilatuksesta kerrotaan, on, että hän ymmärsi Jeesuksen olevan syytön ja vain juonittelujen perusteella ilmiannettu. Sitä pahempi on, että Pilatus ei toiminut paremman tietonsa mukaan. Hän alkoi käydä kansan kanssa kauppaa Jeesuksesta, ensin ruoskimalla, sitten luovuttamalla hänet kansan tuomittavaksi. Pilatus pakeni vastuutaan. Hän on oikeudenmukaisen hallitsijan irvikuva.

Viimeisenä keinonaan Pilatus yritti vedota kansan säälin tunteeseen pelastaakseen Jeesuksen: “Katso ihminen!” Katsokaa, miten surkea, säälittävä ja onneton hän on! Eikö hän ole jo rangaistuksensa kärsinyt, ruoskittuna, pilkattuna ja häväistynä? Väärä kysymys tuomarilta, joka tiesi, mikä oikea tuomio olisi ollut. Toisaalta “katso ihminen” tarkoittaa: katsokaa tätä taivaallista ihmistä, hänhän on ihanneihminen, juuri sellainen kuin ihmisen pitäisi olla - päinvastoin kuin me, joiden pitäisi olla itse Jumalan tuomion alaisia - hän on täydellisen, oikean ihmisyyden perikuva, ei juonittelija, ei totuuden kaupittelija, ei likaisten pelien pelaaja. Ettekö te tyhmät jääräpäät tajua, että tällainen pitäisi ihmisen olla, sinun ja minun!

Kuulustellessaan Jeesusta Pilatus osoittaa oman paikkansa. Perimmäisen totuuden edessä syyttäjä ja tuomari Pilatus on altavastaaja. Kuulustelija, jonka pitäisi olla tyyni ja rauhallinen, on arka ja pelokas. Kaikki, mitä Pilatus sanoo ja tekee, on uhkailevan, juonittelevan ja pelokkaan marionettihallitsijan epätoivoisia yrityksiä osoittaa valtaansa

Katsokaamme viimein tätä ihmistä isolla I:llä! Tässä dramaattisessa oikeudenkäynnissä Jeesus osoittautuu majesteetiksi, joka ei turhaan kanna kruunua ja purppuraviittaa. Hän on lannistumaton rohkeudessaan ja käy tyynesti eteenpäin tiellä, jonka hän jo näkee johtavan ristille. Jeesus osoittautuu kuninkaaksi, jonka kuninkuus ei ole tästä maailmasta. Hän on puhtauden, vilpittömyyden ja sisäisen tyyneyden ja sielunrauhan omaava kuningas. Jeesus olisi voinut vielä päästä vapaaksi Pilatuksen edessä, jos hän olisi halunnut. Hän olisi voinut mielistellä Pilatusta ja ruveta käymään kauppaa vapautumisen ehdoista, tosin vain tinkimällä totuudesta ja luopumalla suoraselkäisyydestä ja vielä pahempaa: luopumalla Jumalan antamasta vapahtajantehtävästä. Jeesus olisi voinut vastata, ettei hän oikeastaan ole mikään kuningas - kunhan tässä vain pelleillään - “olen pahoillani tästä sekaannuksesta, minkä olen aiheuttanut. Niin kuin maaherra hyvin ymmärtää juutalaisilla fanaatikoilla ei ole yhtään huumorintajua - ilmoitetaan niille, että tämä poika peruuttaa kaikki tähänastiset puheensa ja suutelee katumuksen merkiksi ylipapin varpaita tai noudattaa muita kansan vaatimia katumusharjoituksia.” Mutta näin ei Jeesus vastaa. Hän ei juonittele eikä käy kauppaa. Jos hän kerran on Jumalan lähettämä Messias ja Vapahtaja, niin hän on sitä, tarvittaessa ristinkuolemaan asti. “Tässä seison enkä muuta voi!”

Jeesuksella ei ole pallo hukassa missään vaiheessa, kun taas Pilatuksella se on koko ajan hukassa. Jeesuksen sanat tulevat kuin todellisen valtiaan, Jumalan suusta. Jeesuksen hiljaisuuskin on kuin ukonilman painostava tunnelma, joka antaa odottaa purkausta sellaisilta voimilta, jotka ovat ihmisen yläpuolella. Pilatuksella ja Jeesuksella ei ole yhteistä kieltä. Ei voi ollakaan. Yksi juonittelee ja pelaa vallankäytön ja uhkailun pelejä. Toinen paljastaa niin puheella kuin vaikenemisella hallitsijan vilpillisyyden.

Mieletön näytelmä jatkuu siirtymisellä tuomarinistuimelle. Luonnollisimmalta tuntuu, että viimein tämä marionettihallitsija julistaa tuomion siltä paikalta, mistä lopullinen tuomio lausutaan ilman valitusoikeutta. Mutta Pilatuksen tuomiokin jättää evankeliumin lukijan epävarmaksi, istuiko hän itse tuomarinistuimelle vai istuttiko hän sille Jeesuksen jatkaen ivaamistaan: “Tässä on teidän kuninkaanne!” Olipa pilaksi tarkoitettu tai ei, vastoin parempaa tietämystään Pilatus lausuu totuuden. Hän tunnustaa Jeesuksen ylemmyyden itseensä nähden. Hän tunnustaa häviönsä henkien taistelussa.

Tässä valtavassa draamassa me emme ole vain ulkopuolisia katselijoita emme kuin telkkarin töllöttäjiä tai teatterissa kävijöitä, jotka sanomme: “Olipa aika vaikuttava näytelmä. Pilatuskin näytteli osansa niin vakuuttavasti. Kyllä kävi sääliksi sitä Jeesusta. Melkein meinasi kyynel herahtaa silmäkulmasta.” Tämä ei ole sellainen draama, vaan sellainen, joka vaatii katsojansa ottamaan henkilökohtaista kantaa. Sinun on selvitettävä henkilökohtaisesti suhteesi Jeesukseen. Et voi luovuttaa päätösvaltaa toisille. Ei tule kysellä, mitä muut tekevät. Otatko Jeesuksen vastaan vai hylkäätkö hänet? Kolmatta vaihtoehtoa ei ole.