Helatorstai, Mark 16:14-20 Lappeen kirkko 17.5.07

Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. Hän sanoi heille: »Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.»

Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.

Virret: 106, 709, 133:2, 420:1-6, 101:3, 168:1- , (108, 339), 110:5

Lappeen Marian kirkko on helatorstain kirkko. Enpä luule, että kovin monessa kirkossa on alttaritauluna helatorstaita kuvaava tapahtuma, mutta täällä on.  Alttarimaalaus tekee Lappeen kirkosta ylösnousemuksen pääsiäisen kirkon toisin kuin monissa muissa kirkoissa, joissa ristiinnaulittu Kristus hallitsee alttaria. Täälläkin taisi aiemmin olla ristiinnaulittua esittävä maalaus, kunnes Aleksandra Frosterus-Såltin maalasi 1887 edessämme olevan alttarimaalauksen. Evankelista Markus kuvaa päivän aihetta hyvin pelkistetysti: Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle.

Taivaaseen astuminen

Lappeen Mariankirkon alttaritaulu

 on tunnetun kirkkotaidemaalarin, 

Aleksandra Frosterus-Såltinin käsialaa vuodelta 1887.


Avioiduttuaan vuonna 1868 lääkäri Victor Såltinin kanssa Alexandra Frosterus-Såltin muutti Vaasaan. Hän jäi jo viiden vuoden kuluttua leskeksi ja jäi huolehtimaan kolmesta pienestä lapsestaan. Maalaamisen hän joutui osittain jättämään ja sen sijaan keskittymään toimimaan piirustuksenopettajana. Lisäksi hän teki useita alttaritauluja kopioimalla vanhoja mestareita. Frosterus-Såltinin maalausten aiheet muuttuivat Vaasan-vuosina kodin ja lasten kuvaamiseksi.

Alexandra Frosterus ¥ 1866
*06.12.1837, Inkoo, †29.02.1916, Vaasa

STY:n piirustuskoulussa Turussa vuosina 1852-57, opettaja Ekmanin ohjauksessa 1857-58.

Opiskeli Otto Mengelbergin johdolla Saksan D
üsseldorfissa vuosina 1858-62.

Ensimmäinen kotimaan näyttely 1858 ja ulkomailla 1866 (Tukholma).

Teki elämänsä aikana noin 50 alttaritaulua.

Opettajana Turussa 1874-89.

Jeesuksen taivaaseen astumista edelsi hänen puheensa. Se oli kuin opettajan puhe oppilaidensa valmistumisjuhlasta. Kaksivuotinen evankelistojen intensiivikurssi oli tullut päätökseensä ja opettaja halusi vielä viimeisen kerran vahvistaa oppilaitaan edessä olevaa uraa varten. Näin tehdään jälleen tänä keväänä monessa koulussa. Valmistumisaika on useimmissa oppilaitoksessa keväällä. Rehtori pitää puheen ja rohkaisee koulunsa oppilaita panemaan käytäntöön sen, mitä viimeisten vuosien aikana on päihin taottu.

Kirkolliselle alalle valmistuvat siunataan työhön tai virkaan. Tähän työhön ei kuulu arkinen työn aloittaminen ilman kirkollista seremoniaa, joka ei ole vain muodollinen seremonia, vaan jossa vahvistetaan uutta työntekijää seurakunnan rukouksella ja innostavilla toivotuksilla. Joihinkin profaaneihin tehtäviin myös siunataan työntekijöitä, esim. sairaanhoitajia. Se on erittäin vaativa ala, perinteisesti jopa kutsumusammattina pidetty. Poliisitkin siunataan kirkossa tehtäväänsä, siinä yhteydessä he vannovat virkavalan Jumalan edessä. Myös kouluun lähtijät siunataan. Siirtyminen leikkikoulusta yleisen oppivelvollisuuden alaiseen koululaitokseen on merkittävä askel. Siinä tarvitaan sekä henkistä että motorista kykyä uusiin valmiuksiin. Siunausta pyydetään siis suotuisalle psykofyysiselle kehitykselle ja varjelusta koulutielle. Jokaiseen jumalanpalvelukseen sisältyy siunaus ja lähettäminen. Kirkossa kävijä on Kristuksen todistaja elämän arjessa sanoin ja teoin. Täältä teidät lähetetään siunaten maailmaan. Ristikulkue kuvaa sitä, että Jeesus kulkee teidän edellänne elämän arkeen. Älkää pelätkö!

Päivän evankeliumi kertoo kirkon ensimmäisen lähetyskurssin olleen päätöksessään. Opettaja suoritti itse lähetystyöntekijöiden tehtävään siunaamisen. Siihen sisältyi rohkaiseva työhön innostaminen, työtehtävän kuvaus, työntekijöiden turvallisuuden takaaminen ja lopuksi tehtävän valtuuttajan toimiluvan perustelu. En seuraavassa tyydy vain kuvaaman näitä mainittuja asioita, vaan kerron myös, miten nämä asiat ovat toimineet lähetystyössä aikojen saatossa ja, jos sallitte, mainitsen muutamia omiakin kokemuksiani.

Tehtävään siunaaminen alkoi vakavalla puhuttelulla, jota voisi melkein kutsua nuhteluksi. Olihan yksi ensimmäisen kurssin oppilaista kavaltanut mestarinsa. Hän oli kyllä katunut tekoaan, mutta tyypillisen miehisen käsityksen mukaan katsoi anteeksipyyntöä kunniakkaammaksi hengen riistämisen itseltään. Yksitoista muutakaan kurssilaista eivät ansaitse pelkkää pään taputusta. Kaikki neljä tapahtumaa kuvaavaa dokumenttia kertovat yksimielisesti kurssilaisten kovapäisyydestä.

Matteuksen todistuksen mukaan he olivat epäilijöitä, Luukkaan mukaan ymmärtämättömiä, Johanneksen mukaan pelkureita ja Markuksen mukaan epäuskoisia ja sydämeltään kovia. Muutenkaan he eivät olleet koulutettua valiojoukkoa. Mutta olisi luullut heidän olevan uskossaan vahvoja. Sitähän tässä työssä ensiksi vaaditaan. Vaan eivätpä olleet! Ehkä opettajalla oli syvää ymmärtämystä inhimillisen heikkouden suhteen eikä hän halunnut asettaa kelpoisuusvaatimuksia liian korkealle. Parhaimpienkin usko voi osoittautua heikoksi. Jos on niin paljon uskoa, että heikkona uskaltaa luottaa Jumalan voimaan ja että työ on aina Hänen varassaan, niin eiköhän se riitä. Jumala antaa usein voimia jatkossa tehtävien mukaan. Ei niistä pääse etukäteen ylpeilemään. Epäusko lienee myönteinen käyttövoima silloin, jos sen kääntöpuoli on herkkäuskoisuus. Vahvempi usko on lopuksi se, joka on joutunut koetukseen.

Tehtävän sisällön kuvaus alkaa sen luonnehdinnalla avaraksi, kaikkien luotujen evankeliumiksi, Markuksen todistuksen mukaan. Oppilaiden tehtävä oli hyvin avara, ei vain ihmiskuntaa koskeva pelastusoperaatio. Pelastus koski koko luomakuntaa.

Tämä pelastusnäkemys ottanee kai vauhtia jo Pyhän kirjan alkulehdiltä, joka korostaa yhden luodun erikoisasemaa koko luomakunnan viljelijänä ja varjelijana. Pisimmälle luomakunnan ystävyydessä on mennyt Fransiscus Assisilainen, joka saarnasi aikanaan linnuille ja oli monin tavoin eläinten ystävä. Hänen mukanaan pelastus tuli myös eläinkunnalle. Nykyään näyttää ihmisen myötä tulevan kadotus luomakunnalle. Tosin on sanottu, että mahdollisen globaalin saastumisen seurauksena ihminen ensimmäisenä katoaa maan päältä. Siinä tapauksessa muille jäisi vielä toivoa sen jälkeen, kun varsinaisesta luomakunnan häiriköstä on päästy eroon. Kapeasti tulkittuna kaikki luodut tarkoittaa koko ihmiskuntaa. Onhan sitä siinäkin jo aika universaali pelastus verrattuna ahtaaseen juutalaiseen ajatteluun, jossa pelastus koski etupäässä, jollei ainoastaan valittua kansaa, juutalaisia. Nyt pelastuksen piiriin kuuluvat kaikki rodut, kansat ja heimot.

Kristillisessä julistuksessa on pääasiana tieto siitä, miten pelastutaan kadotuksesta. Kaste on sakramentti, pelastuksen väline. Siinä Jumala ottaa ihmisen yhteyteensä armosta, Jeesuksen sovitustyön tähden. Kaste otetaan uskolla vastaan. Markuksen versio lähetyskäskystä on aikuiskastajien mielijae. Sen nähdään ilmoittavan kasteen ja uskon keskinäisen järjestyksen. Samalla ajatellaan, että vasta aikuisella voi olla sellainen usko, jota kasteeseen tarvitaan. Lähetystyössä ollaan usein samankaltaisessa tilanteessa kuin alkuseurakunnassa, jossa elettiin ensimmäisen kristillisen sukupolven aikaa. Oli luonnollista, että julistus suuntautui aikuisille, jotka sitten kastettiin. Myös perheitä kastettiin, jos perheenpää uskoi. Muutettavat muuttaen, jos kristityksi kääntyi joku muu perheenjäsen kuin perheenpää, saattoi olla, että kastettiin vain tämä yksilö. Tarkoitushakuinen raamatuntulkinta johtaa kristilliset kirkot toisiaan vastaan. Entäpä jos tässä onkin kysymys kristinuskon ja muiden uskontojen välisesto erosta. Kaste erottaa kristilliset kirkot muista uskonnoista, joissa ei tunneta eikä tunnusteta kristillistä kastetta.

Opettaja vakuuttaa oppilailleen, että lähetystyössä on turva ja suojelus. Dokumentit Markus ja Matteus kuvaavat samaa asiaa hieman eri sanoin. Lähetystyössä koetun turvattuna olemisen ilmaisee Matteus näin: "Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti", Matt. 28:20.

Markus kuvaa monin konkreettisin kuvin turvattuna olemista. Siihen liittyy henkilahjojen ja karismaattisuuden voimakas korostus. Lähetystyössä riivaajien ulos ajaminen onkin tuttua. Käsitteenäkin riivaajat on tuttu, ainakin afrikkalaisessa kulttuurikontekstissa. Afrikassa koetaan Jeesuksen voima juuri siinä, että pahat henget talttuvat hänen vaikutuksestaan. Jeesus on nimenomaan henkivaltojen voittaja. Missä määrin sairaudella on uskonnollinen taustansa, on vaikea sanoa. Uskontoa ja länsimaista lääketieteellistä tietämystä ei pidä asettaa toistensa vastakohdiksi.

Kielillä puhumista lähetystyössä tarvitaan luonnollisesti. Joissakin raamatullisissa yhteyksissään kielillä puhumisella ymmärretään käsittämätöntä puhetta, joka on rukousta ja ylistystä hurmostilassa. Tekisi mieleni todeta, että lähetystyössä tarvitaan ennen kaikkea selväsanaista vieraskielistä puhetta. Sillä ei lopputuloksen kannalta ole paljon väliä, onko kielitaito pitkän opiskelun ja harjoituksen tulosta, vaiko suoranainen armolahja. Lähetystyö alkaa joka tapauksessa aina kielenopiskelulla, johon liittyy maan kulttuurin ja tapojen tuntemus. Kielitaidossa punnitaan lähetin kyky kommunikoida ihmisten kanssa ja tehdä sanomansa ymmärrettäväksi.

Käärmeiden nostelemista ja myrkkymaljojen juomista en suosittele. Joissakin karismaattisissa, kristillisissä yhteisöissä tehdään käärmeiden nostelusta käsin merkki, joka todistaa Jumalan voiman vaikutuksesta.. Se ei kuulu meidän kirkkomme toimintatapoihin. Moni kysyy lähetystyöntekijältä: "Onko siellä myrkyllisiä käärmeitä?" Joillakin läheteillä on selkäpiitä karmaisevia juttuja käärmeistä ja skorpioneista makuuhuoneessa, kylpyhuoneessa, vaatteissa ja jalkineissa. Sillä ei todisteta, että he olisivat käsin nostelleet käärmeitä, vaan että he ovat varjeltuneet vaaroilta, mikä on tietysti pääasia. Jumala tuskin varjelee sitä, joka uhkarohkeasti uhmaa vaaroja. Hän varjelee sitä, joka itsekin noudattaa kohtuullisia varotoimia. Apostolien teot kertoo apostoli Paavalista tapauksen, jolloin kyykäärme tarttui hänen käteensä Maltalla, mutta Paavali selvisi kuin ihmeen kaupalla vahingoittumasta. Myrkkymaljojen nostelemisesta tulee mieleeni monet vesi-, kalja- ja hunajajuomalasit, jotka on minulle tarjottu suuren vieraanvaraisuuden osoituksena. Myrkkyähän ne eivät tietenkään ole, mutta ne ovat juuri niitä lasillisia puhdistamatonta vettä, joita ei tietenkään saisi nauttia, vaan pitäisi kieltäytyä: "Kiitos ei. Meikäpoika juo vain keitettyä ja mieluiten suodatettua vettä." Näin voin tehdä kotioloissa, mutta vieraisilla olen juonut enemmän tai vähemmän sitä, mitä on ystävällisesti tarjottu, likaista vettä likaisesta astiasta. Sitä varten olen kuitenkin ottanut kaikki mahdolliset rokotukset ja lääkkeet, että selviäisin näistä "myrkkymaljoista" ilman kohtalokkaita seuraamuksia. En ole täysin selviytynyt. Ainakaan amebasta. Se on ollut monen kauden "tuomiseni" kotimaahan. Lääkkeillä se on sitten hoidettu kuntoon.

Markuksen lähetyskäsky sisältää nimenomaisen maininnan sairaiden parantamisesta. Yleensäkin lähetystyö on sitä samaa, mitä Jeesus teki aikalaisilleen. Eikä kehotus sairaiden parantumiseen rajoitu yhteen raamatunkohtaan. Lääkintälähetyksellä on laaja raamatullinen perustelunsa. Pelastus ei ole vain puhetta, teoriaa ja filosofiaa, ei vain tuonpuoleisen tulevaisuuden metafyysinen suure, vaan Jumalan parantavan voiman kokemista tässä ja nyt. Se ei todista sitä, että kaikki vääjäämättä parantuisivat, vaan että Jumalan tahto on taistella sairauksia vastaan. Kärsiviä ihmisiä on autettava. On tehtävä se, mitä voidaan.

Jeesukselle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Sitä kuvaa Jeesuksen istuminen Isän oikealle puolelle. Hän käyttää samaa valtaa, joka on Isällä. Hän toteuttaa sitä valtaa Isän oikealla puolella. Kaikki seurakunnan työ, kasteesta alkaen, perustuu Jeesuksen valta-asemaan. Jeesuksen käskyt velvoittavat meitä, jotka olemme hänen palvelijoitaan. Kasteessa meidät vihitään tai siunataan, miten sen vain haluatte sanoa, Jeesuksen opetuslapsiksi ja hänen todistajikseen. Kasteessa sanotaan mm. ”Ota pyhä ristinmerkki todistuksesi siitä, että Jeesus Kristus on lunastanut sinut ja kutsunut opetuslapsekseen.” Taivaaseen astunut Kristus ei ole vain kaukana taivaassa. Hän on läsnä jokaisessa jumalanpalveluksessa ja lähettää meidät täältä elämän arkeen palvelemaan toinen toisiamme iloiten. Meidät siunataan täällä matkaan.

 

Pääsiäisjakso    Etusivu