Helatorstaina ja Vappuna 1.5.08 Lappeenrannan kirkossa

Virret: 110: 1-3, (704), Laudamus, 133:2, 108: 1-3, 420: 1- , (109, 569), 106:4.

Joh 17:24-26

Jeesus rukoili ja sanoi:

»Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.»

 

Mitä yhteyttä on Vapulla ja helatorstailla? Ei kai varsinaisesti mitään, vaikka ne kerran yhdessä ihmisiässä voivat yhteen sattuakin. Mutta Vappu kevään juhlana voi toki vertauskuvallisesti kertoa jotakin Jumalan suuresta uutta luovasta voimasta. Vappu on kevään ensi askel. Takatalvi voi vielä yllättää. Helluntaita vietetään Suomessa enimmäkseen ajankohtana, jolloin takatalvi ei enää uhkaa. Silloin voi jo istuttaa kesäkukkia pelkäämättä, että halla vie ne.  Kristuksen taivaaseen astuminen on Jumalan uuden luomisvoiman vahva merkki. Helatorstaina opetuslasten on määrä jäädä vielä Jerusalemiin odottamaan hengen kevään lopullista murtautumista. Se tapahtui helluntaina.

Helatorstai ja helluntai vahvistavat pääsiäisestä alkaneen Jumalan uuden luomisvoiman voittokulun. Tänään tunnustamme Kristuksen kuninkaaksemme, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän lähettää meidät maailmaan todistamaan ja palvelemaan.

Johanneksen evankeliumin hengellinen kapulakieli on vaikeimmin ymmärrettävää tämän päivän evankeliumissa. Kun muutenkin puhutaan vaikeasti ymmärrettävistä asioista ja sitten se vielä tapahtuu vaikeasti käsitettävien uskonasioiden kohdalla, niin täytyy tehdä kuin Luther, nostaa hattua ja mennä eteenpäin ja jättää selittämätön selittämättä.

Kun tämä pyhäpäivä sattuu vielä Vapunpäiväksi, niin tulee vaikea yhtälö: miten sovittaa yhteen vappu ja helatorstai?

En aio kuitenkaan helpolla antautua. Nyt on meidän kirkonmiesten pyhä haaste nostaa helatorstain lippu korkealle ja teroittaa pyhäpäivän merkitystä, tämän pyhäpäivän, joka mainitaan myös uskontunnustuksessamme sanoilla: ”astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän Kaikkivaltiaan oikealla puolella.”

Millä nähtävällä tavalla helatorstain sanoma tulee kirkoissamme esille? No Lappeenrannan kirkossa se tulee esille kahdessa kohtaa samalla symbolilla, risti pallon päällä: kirkon kupolin päällä ja lähetyskynttelikössä. Ennen viimeistä remonttia symboli oli myös saarnatuolin yläpuolella olevan katoksen, himmelin päällä. Katos ei ollut mikään kaikukatos, vaan Jumalan sanan ja sen julistusta korostava Kristuksen kuninkuuden merkki, jonka vahvisti risti pallon päällä.

Lappeenrannan kirkko on valmistunut v. 1924. Siitä aiottiin alunperin ortodoksista varuskuntakirkkoa, jonka rakentamisen venäläinen sotaväki suoritti akateemikko G. Kosekoffin piirustusten mukaisesti. Lappeenrannan nuori seurakunta sai ensimmäisen maailmansodan päätyttyä keskeneräisen kirkkorakennuksen, jonka suunnitteli nykyiseen asuunsa arkkitehti Ilmari Launis. Ortodoksisen kirkon sipulikupolit korvattiin1924 uudella pääkupolilla. Sivukupolit jäivät torsoiksi ilmanvaihtokanaviksi.

Vuonna 2007 kirkko saneerattiin sekä sisältä että ulkoa. Seuraavana vuonna valmistuivat uudet, pääkupolia muistuttavat, sivukupolit.

Pallo on maapallo. Risti on Jeesus. Kirkkoomme ovat valmistuneet myös uudet sivukupolit aikaisempien tötteröiden tilalle, jotka olivat jäänteitä tavoitelluista sipulikupoleista. Sivukupoleiden päällä on myös pallo, mutta risti puuttuu. Helsingin tuomiokirkossa, mitä uuden kupolimme arkkitehtuuri jäljittelee, myös sivukupolien pallojen päällä on risti, meillä vain pystypuut. Pelkkä pallo ei oikein anna selvää viestiä, vaikka se olisikin maapallo. Ehkä tässä sivukupolin viimeistelyssä on ajattelu pysähtynyt? Kupoli on ihan nätti, mutta mikä teologinen sanoma siihen sisältyy, vai sisältykö mikään?

Vertauskuvat kirkossa vahvistavat kuvallisesti sanan julistusta. Kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Risti-pallo symboli nousee lähinnä Matteuksen evankeliumin lähetyskäskystä: Jeesus sanoo: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä…Taivaaseen astunut Jeesus lähettää oppilaansa kaikkeen maailmaan. On aika kuuluttaa Kristuksen valtasuuruutta, jonka Jumala on antanut ylösnousseelle Herralle ja Vapahtajalle. Samaisessa lähetyskäskyssä on vielä toinen kohta, joka erityisesti muistuttaa helatorstaista: Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. Uusi käännös on muuttanut sanat joka päivä sanoiksi kaikki päivät. Mikä ero niissä on? Opettajani Helsingin yliopistosta kertoo esimerkin: Ajatelkaapa pientä tyttöä, joka istuu isänsä polkupyörän tarakalla ja sanoo vähän pelokkaana: ”Vilkaise välillä, olenko minä täällä!” Jos sanotaan ”joka päivä”, se on vähän kuin vilkaisi kerran päivässä. Kun sanotaan kaikki päivät, se merkitsee jatkuvaa läsnäoloa. Hän on aina läsnä. Tämä käännösmuutos ei tietenkään johdu alkutekstin parantelusta, siis siitä, että kääntäessä alkuperäistä ajatusta olisi muutettu, vaan päinvastoin: alkuperäinen ajatus on nostettu paremmin esille.

 

Pallo-risti –symboli kuvaa ennen kaikkea Kristuksen kuninkuutta ja hallintaa. Tehdessämme seurakuntatyötä ja lähetystyötä, julistaessamme Jumalan sanaa, kuulutamme Kristuksen valtasuuruutta, annamme hänelle kunnian ja rakennamme hänen valtakuntaansa jo täällä maan päällä. Ja tämä valtakunta on sellainen, ettei se mahdu pelkästään tämän ajan rajoihin. Se jatkuu ikuisuudessa. Jokaisessa hautajaisessa ollaan tämän perimmäisen kysymyksen edessä vakavasti. Luulenko, että siihen ruumis maatuu, mihin se kaatuu, vai uskonko elämän jatkumiseen ajan rajan toisella puolen Jumalan armosta? Tässä tapauksessa uskomme ei perustu niinkään luomisen ihmeeseen, että kun Jumala on kerran tämän ihmeellisen maan ja maailman luonut, niin miksei hän voisi myös luoda uutta. Ei, tämä usko perustuu pääsiäiseen, Kristuksen ylösnousemukseen.

Toinen näkyvä merkki kirkoissamme Kristuksen taivaaseen astumisesta on tietenkin Lappeen kirkon alttaritaulu. Merkittävä 1800-luvun alttaritaulujen maalaaja Alexandra Frosterus–Såltin maalasi Lappeen kirkkoon arvokkaan, taivaaseen astumista kuvaavan alttaritaulun, joka muistuttaa lappeelaisia joka pyhä helatorstaista. Ettei pääsisi unohtumaan. Nykyään ei maalata tällaisia näköismaalauksia, vaan enemmän tai vähemmän abstraktisia taideteoksia, vähän samalla tavoin kuin Johanneksen evankeliumi vetää niin surrealistisen kuvan, ettei siitä on  vaikea saada selvää. Evankelista Luukas sen sijaan piirtää varsinaisen näköismaalauksen, joka kuitenkin hämmästyttää katsojaansa. Jeesus lähtee silmin nähden nousemaan kohti taivaan korkeuksia, ikään kuin taivaaseen astuminen tarkoittaisi paikallisuutta, kohoamista pilvien takaiseen avaruuteen., missä sijaitsee Jumalan valtaistuin ja sen vierellä Kristuksen tuoli. Luukkaalta on peräsin myös helatorstain aikamäärittely 40 päivää pääsiäisestä. Määrittely löytyy päivän UT:n lukukappaleesta, Apostolien teoista.

 

Johanneksen evankeliumi on vaikeatajuinen. Kristuksen taivaaseen astumisen kuvaus on jäänyt kirkossa taka-alalle. Kirkollinen traditio ja realistiseen historiakäsitteeseen sidoksissa oleva kirkollinen virkajärjestys ovat saaneet taipua Luukkaan pelastushistorialliseen lopunaikojen kuvaukseen. Yhdestä evankelista Johanneksen korostuksesta olisi varmaan syytä pitää kiinni: siitä, että tuleva pelastus on läsnä jo tässä ajassa. Uskossa Kristukseen saamme jo nyt ajatuksissamme kurottaa taivaisiin tai vaikka toisinkin perin: elävä Jumala on läsnä siellä missä sanaa saarnataan ja vietetään ehtoollista. Erityisesti ehtoollisessa olemme jo taivaallisella hääaterialla. Kristus on läsnä siellä, missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään. Ei meidän tarvitse aina ymmärtää kaikkea. Kirkoissa, Jumalalle pyhitetyissä huoneissa on Kristuksen läsnäolo. Ja muulloinkin, rukoillessamme, lukiessamme Raamattua tai hartauskirjaa tai laulaessamme virttä. Kristuksen läsnäolo merkitsee iloa, rauhaa ja turvallisuutta, se on meidän kosketuksemme lohdun ja voiman lähteeseen. Taivaaseen nousu ei merkitse kaukaisuutta, vaan läheisyyttä.

John Bunyanin kirjoittama Kristityn vaellus lienee Raamatun jälkeen maailman luetuin kirja. Selittäjän talossa Kristitylle näytetään paikka, jossa muurin seinustalla palaa tuli. Tulen ääressä seisoo mies kaatamassa siihen vettä. Siitä huolimatta tuli roihuaa yhä kirkkaammin. Selitys löytyy muurin takaa, jossa toinen mies kaataa tuleen öljyä. Veden kanssa häärii Paholainen, mutta näkymättömissä valaa öljyä itse Kristus näin pitäen salatulla tavalla yllä uskon tulta.

 

Pääsiäisjakso    Etusivu