Lappeenrannan kirkko

Hiljaisen viikon ma 9.4.2001 klo 19

 

Jeesus Getsemanessa

 

 

Luuk. 22: 39-62

Jeesus lähti kaupungista ja meni tapansa mukaan Öljymäelle. Opetuslapset seurasivat häntä. Tultuaan sinne Jeesus sanoi heille: "Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen." Itse hän meni vähän edemmäs, kivenheiton päähän, polvistui ja rukoili: "Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun." Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä. Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin. Kun hän sitten nousi rukoilemasta ja tuli opetuslasten luo, hän tapasi heidät nukkumasta murheen uuvuttamina. "Mitä? Nukutteko te?" hän sanoi. "Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."  Jeesuksen vielä puhuessa sinne tuli joukko miehiä, ja heidän oppaanaan oli Juudas, yksi kahdestatoista opetuslapsesta. Juudas tuli Jeesusta kohti antaakseen hänelle suudelman, mutta Jeesus sanoi hänelle: "Juudas, suudelmallako sinä kavallat Ihmisen Pojan?" Kun Jeesuksen seuralaiset näkivät, mitä oli tulossa, he sanoivat: "Herra, iskemmekö miekalla?" Yksi heistä iskikin ylipapin palvelijaa niin että tämän oikea korva irtosi. Mutta Jeesus sanoi: "Ei! Antakaa tämän tapahtua." Hän kosketti miehen korvaa ja paransi hänet. Sitten hän sanoi ylipapeille, temppelivartioston päälliköille ja kansan vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vangitsemaan: "Te olette lähteneet kuin rosvon kimppuun, miekat ja seipäät käsissä. Minä olen joka päivä ollut teidän keskellänne temppelissä, ettekä te ole kättänne kohottaneet minua vastaan. Mutta nyt on teidän hetkenne, nyt on pimeydellä valta."  He vangitsivat Jeesuksen ja veivät hänet mukanaan ylipapin taloon. Pietari seurasi häntä jonkin matkan päässä. Keskelle pihaa sytytettiin nuotio, ja kun väki asettui sen ympärille, Pietari istuutui muiden joukkoon. Muuan palvelustyttö näki hänet istumassa tulen ääressä, katsoi häntä pitkään ja sanoi: "Tuokin oli sen miehen seurassa." Pietari kielsi: "Minäkö? Enhän edes tunne häntä." Vähän ajan kuluttua sanoi eräs mies hänet nähdessään: "Sinäkin olet sitä joukkoa." Mutta Pietari vastasi: "Erehdyt, en ole." Tunnin kuluttua vielä toinen mies väitti: "Kyllä tuokin varmasti oli sen miehen kanssa, onhan hän galilealainenkin." Mutta Pietari sanoi: "En

Pietari kieltää Jeesuksen. The Denial of Saint Peter, Simon Bening, 1525. Getty Museum. http://www.getty.edu/art/collections/objects/o4310.html

 käsitä, mistä puhut." Siinä samassa, hänen vielä puhuessaan, kukko lauloi. Herra kääntyi ja katsoi Pietariin, ja Pietari muisti, mitä Herra oli hänelle sanonut: "Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut." Hän meni ulos ja itki katkerasti.

 

”Käy yrttitarhassa polku.” Tänä iltana aloitamme Kristuksen kärsimystien seuraamisen. Tämä on passiodraama – kärsimysnäytelmä - Luukkaan mukaan. Sana ahti eli akti tarkoittaa näytelmän osaa, näytöstä. Hiljaisen viikon jokaisena iltana on yksi näytös.

Nykyään toivotaan, että hiljaista viikkoa voisi viettää osallistuvammin kuin vain istuen ja kuunnellen. Meidän kirkossamme on valitettavasti hankala toteuttaa Ylös Jerusalemiin – polkua, jossa havainnollistuisi Jeesuksen koko kärsimystietä kuvaava näytelmä. Eihän moni jaksa ja ehdi osallistua muuhun kuin yhteen hiljaisen viikon tilaisuuteen. Pidän hyvänä asiana, että voi edes yhtenä hiljaisen viikon iltana syventyä yhteen osaan Jeesuksen kärsimyshistoriaa.

Tämän illan ensimmäistä näytöstä kuvaisi hyvin Savitaipaleen kirkon alttaritaulu – meidän kirkkomme alttaritaulu on näet pitkäperjantaita kuvaava tapahtuma. Alttaritaulun sanalliseksi kuvaukseksi sopisivat sanat: ”Tapahtukoon sinun tahtosi!”

Aavistaessaan kärsimyksensä lähestyvän Jeesus meni Getsemanen puutarhaan, Öljyvuoren rinteelle. Kun kaupungin ahtaassa kivierämaassa ei ollut vehreätä lepopaikkaa, olivat kaupunkilaiset rakentaneet puutarhansa Öljyvuoren rinteeseen. Jeesus oli n. 33-vuotias ja hän tiesi kärsivänsä kuoleman. Evankeliumit kertovat, että hän tiesi etukäteen joutuvansa ristiinnaulituksi. Se oli tunnettu roomalaisten käyttämä teloitustapa. Evankeliumi mainitsee Jeesuksen joutuneen tuskan valtaan. Se, mikä Jeesuksella oli edessään, oli oikeastaan vielä vapaan valinnan päässä. Hän voisi vielä kieltäytyä kärsimystiestä. Jeesus ei tee ratkaisuaan kylmän järjen, puhumattakaan oman mieltymyksen varassa. Hän ei liioin ratkaise asiaa yksin. Hän konsultoi Jumalan kanssa rukouksessa, ”tapansa mukaan.”  Rukous ei ole sanahelinää, kuten meidän rukouksemme valitettavasti tapaavat välillä olla. Jeesuksen rukous on rukoustaistelua.

Kristus Öljymäellä. Christ at the Mount of Olives, Paris, 14th century. From The Bibliothèque Nationale de France.Delacroix'n maalaus Saint-Paul-Saint-Louis'in  kirkkoon v. 1824.

peinture delacroix paris

Kerrotaan kuuluisasta pianistista, joka sanoi Chopinin C-molli Nocturnesta: ”Tämä kappale on täynnä surua ja tuskaa, surua ja tuskaa niin kauan kunnes hän alkaa puhua Jumalalle ja rukoilla. Siihen tuska lakkaa!” Voitaisiinkohan näin päätellä myös Jeesuksesta: Kaikki on tuskaa siihen asti, kunnes hän purkaa ahdistuksensa Jumalalle rukouksessa. Tuskan pimeys vaihtuu Jumalan tahdon kirkkauden valoon. Tuskaisesta tulee rauhallinen. Avainsanat ovat: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.”  Nämä sanat eivät ole toivottomassa tilanteessa olevan pettymyksen huokaus. Ne eivät ole tappion kärsineen masennuksen ilmaus. Ne eivät ole turhautuneen ja katkeran vihan ilmauksia. Jeesus sanoo sanansa täynnä luottamusta Jumalaan. Hän ei puhu Jumalalle kuin julmalle kohtalolle, vaan kuin rakastavalle isälle. Hän uskoi lepäävänsä Jumalan kädessä myös ristillä. Hän antautui, ei väkivallan edessä, vaan Jumalan rakkauden ja hyvyyden edessä. Väkivallattomuus on lopulta voimakkaampi kuin väkivalta. Elämän vaikein tehtävä on hyväksyä se, mitä ei voi ymmärtää. Mutta senkin voi tehdä, jos uskoo Jumalan olevan rakkaus. Näin Jeesus uskoi, ja siksi hän sanoi: "Isä, tapahtukoon sinun tahtosi."

Kavaltajan suudelma

Jeesus on tämän kärsimysnäytelmän päähenkilö. Toista osaa näytelmässä esittää Juudas, kavaltaja. Hän ei rukoillut Jumalaa kysyen, mikä oli Jumalan tahto. Hän oli antautunut Saatanan apuriksi voidakseen pettää Kristuksen. Jotkut nykyaikaiset kirjat ja elokuvat yrittävät nähdä Juudaksen toiminnan myönteisessä valossa. Minä pysyn siinä, mitä on kirjoitettu ja Sanassa sanotaan: Saatana meni Juudakseen (Lk. 22:3). Se kuulostaa niin kauhealta ja jyrkältä, että tuntuu kuin niin ei pitäisi sanoa, mutta sanon kumminkin. Juudas myi Jeesuksen juutalaisille uskonnollisille johtajille, jotka olivat sokeita Jumalaan suhteen. Kun ihmiseksi tullut Jumala tuli heidän keskelleen, he päättivät naulituttaa hänet ristille. He olivat valinneet oman tiensä ja sulkeneet korvansa kuuntelemasta Jumalan ääntä ja peittäneet silmänsä näkemästä Jumalan johdatusta. Niinpä he eivät tunnistaneet Jumalan Poikaa. On kauheaa paaduttaa mielensä, niin että on kuuro ja sokea Jumalalle.

Jeesuksen oppilaiden uni on jyrkkä vastakohta Jeesuksen rukoustaistelulle. He olivat myös unohtaneet Jumalan. Maailma oli romahtanut heidän silmissään. He uskoivat lopun tulleen. Jumalan unohtamisesta on seurauksena se, että pelästyy suunniltaan ja joutuu ymmälleen. He olivat kadottaneet voiman kohdata elämän haasteet. Jos unohtaa Jumalan mahdollisuudet, niin ei siitä muuta voikaan seurata, vaan ihminen on täydellisessä umpikujassa.

 

Pietari, rohkein pelkuri

Pietari oli poikkeus Jeesuksen oppilaiden joukossa. Hänetkin voisi laskea pelkureihin sillä perusteella, että hän kielsi Jeesuksen, mutta sikäli hän oli rohkea, että hän seurasi Mestariansa aina vihollisen päämajaan asti. Hän lankesi rohkean miehen kiusaukseen. Rohkea joutuu vaikeampaan koettelemukseen kuin arka. On parempi edes yrittää olla Jeesuksen lähellä loppuun asti kuin livistää ensimmäisen koetuksen tullessa. Jeesus ei katsonut Pietariin vihaisena, vaan surullisena. Pietari olisi ehkä toivonut, että Jeesus olisi sanonut hänelle suorat sanat. Sitä hän olisi toivonut, sillä se hän tunsi ansainneensa. Mutta juuri sanaton katse iski Pietariin kuin miekka. Sen tähden hän meni yksinäisyyteen itkemään. Synnin rangaistus ei ole Jeesuksen viha, vaan hänen surunsa, se, miten hänen silmistänsä paljastuu sydämen särkyminen. Tämän Jeesuksen katseen alla on kristillinen seurakunta joka kerta lausuessaan synnintunnustusta: ”Katso puoleeni laupeutesi silmin, niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli kieltänyt sinut.” Pietari jätti taakseen hiilivalkean. Nyt tuliset hiilet olivat hänen päänsä päällä. Jeesuksen rakkaus poltti hänen omaatuntoaan. Synnin tunnustamisesta alkaa uskon tunnustaminen.

 

Jeesus, todellinen voittaja

Jeesus oli täysin erilainen ilmestys tässä tilanteessa. Hän oli rukoustaistelunsa läpäistyään täydellisen rauhallinen ja tyyni. Tilanne oli hänen hallinnassaan. Hänen ei tarvinnut pelätä mitään, sillä hän oli Jumalan turvassa. Hän oli tuomari eivätkä hänen tuomitsijansa. Hän kuoli henkisesti voittajana, väkivallalla valtaa pitävien keskellä. Joka kiusausten keskellä tottelee yksin Jumala, on se, joka voittaa.