Hv ti 13.4.87

Luuk 22:63-23:12

56:1-3, 121:1- , 65, 226, 79:6-8.

Armahtaja syytettynä

 

Jeesusta pilkataan

 

63 Miehet, joiden käsissä Jeesus oli, pilkkasivat ja löivät häntä. 64 He peittivät hänen silmänsä ja sanoivat: "Profetoi nyt! Kuka sinua löi?" 65 Monella muullakin tavalla he herjasivat häntä.

 

Jeesus Suuren neuvoston edessä

 

66 Kun päivä koitti, kokoontuivat kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat neuvoston istuntoon. Jeesus tuotiin heidän eteensä, 67 ja he sanoivat hänelle: "Jos olet Messias, niin sano se meille." Hän vastasi: "Jos sen teille sanon, te ette usko. 68 Ja jos jotakin kysyn, te ette vastaa. 69 Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Kaikkivaltiaan oikealla puolella." 70 Silloin he kaikki kysyivät: "Oletko sinä siis Jumalan Poika?" Jeesus vastasi heille: "Itsepä te niin sanotte." 71 Silloin he sanoivat: "Mitä me enää todisteita tarvitsemme! Mehän olemme kuulleet sen hänen omasta suustaan."

 

Jeesus Pilatuksen edessä

 

1 He lähtivät sieltä kaikki yhdessä, veivät Jeesuksen Pilatuksen eteen 2 ja rupesivat esittämään syytöksiä häntä vastaan. He sanoivat: "Me olemme todenneet, että tämä mies johtaa kansaamme harhaan. Hän kieltää maksamasta veroa keisarille ja väittää olevansa Messias, kuningas." 3 Pilatus kysyi Jeesukselta: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" "Sinä sen sanoit", Jeesus vastasi. 4 Pilatus sanoi ylipapeille ja väkijoukolle: "En voi havaita tämän miehen syyllistyneen mihinkään rikokseen." 5 Mutta he pysyivät itsepintaisesti syytöksissään ja sanoivat: "Hän villitsee kansaa, kulkee opettamassa joka puolella Juudeaa, Galileasta tänne asti."

 

Jeesus Herodeksen edessä

 

6 Tämän kuultuaan Pilatus kysyi, oliko mies galilealainen. 7 Saatuaan tietää, että Jeesus oli Herodeksen hallintoalueelta, hän lähetti Jeesuksen Herodeksen luo, sillä tämäkin oli niinä päivinä Jerusalemissa.

8 Herodes ilahtui kovin nähdessään Jeesuksen, sillä hän oli jo pitkään halunnut tavata hänet. Hän oli kuullut Jeesuksesta ja toivoi, että tämä tekisi hänen nähtensä jonkin ihmeteon. 9 Hän kyseli Jeesukselta kaikenlaista, mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään. 10 Ylipapit ja lainopettajat, jotka olivat paikalla, syyttivät Jeesusta kiivaasti. 11 Herodes ja hänen sotilaansa alkoivat nyt kohdella Jeesusta halveksuvasti. Herodes teki Jeesuksesta pilkkaa puettamalla hänet komeaan pukuun, ja sitten hän lähetti Jeesuksen takaisin Pilatuksen luo. 12 Tuona päivänä Herodeksesta ja Pilatuksesta tuli ystävät; siihen saakka he olivat olleet vihoissa keskenään.

 

Tällä viikolla olemme mukana Jeesuksen kärsimystiellä. Luulen kyllä, että moni on vain yhden illan tai kaksi iltaa, mutta tuskin kukaan kaikkina iltoina seuraamassa kärsimysnäytelmän jokaista näytöstä, paitsi radion aamu- ja iltahartauksia kuunnellen. Olisi kuitenkin epäilemättä hyödyllistä olla koko kärsimystien matkan Jeesuksen seurassa ja miettiä koko ajan, mitä tässä tapahtuu ja mitä se sinulle ja minulle merkitsee. UT:n evankeliumit keskittyvät Jeesuksen kärsimyshistoriaan; ne eivät ole Jeesuksen elämäkerta. Kolmekymmentä vuotta Jeesuksen elämästä kuitataan ilman mitään mainintaa, kolme viimeistä vuotta, lapsuuskertomuksia lukuun ottamatta, yksityiskohtaisen tarkasti tunti tunnilta ja hetki hetkeltä. Tämän iltainen ahti on kuin keskustelupöytäkirja oikeudenkäynnistä Jeesusta vastaan.

Oikeudenkäynti. Nykyaikana on paljon skandaalimaisia oikeudenkäyntejä. Kun ruvetaan penkomaan jotain asiaa, niin se aluksi esille tullut asia onkin vain jäävuoren huippu. Pinnan alta löytyy mahtava rötösjuttu, joka paljastaa koko valtakoneiston vääristyneisyyden. Tällaisia skandaaleja ei ole tapahtunut vain Amerikassa, vaan meilläkin lahjus- ym. oikeudenkäynnit. Jeesuksen oikeudenkäynti on historian todiste juutalais-roomalaista oikeuslaitosta vastaan Jeesuksen päivinä. Ehkä lähinnä tältä kantilta on Jeesuksen historiaa lukenut entinen Mikkelin läänin maaherrakin, Urho Kiukas, joka lakimiehenä tarkastelee Jeesuksen oikeudenkäyntiä kirjassaan Ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana. Se on ihan hyöyllinen ja mielenkiintoinen kirja luettavaksi, mutta minä näen oleellisempana kysyä, mikä oli vaikkapa evankeliumin kirjoittajan, lääkäri-historioitsija Luukkaan tarkoitus, kun hän kirjoitti muistiin kaiken sen, minkä kirjoitti.

Mikä oli Luukkaan tarkoitus? 1) Hänen tarkoituksensa oli osoittaa, että varsinainen rötösherra ei ollut kertomuksen syytetty, vaan hänen syyttäjänsä. Historian tuomio puhdistaa Jeesuksen maineen, tuomio lankeaa ankarana syyttäjien ja pilkkaajien niskaan. Erityisesti kertomuksessa mainittu juutalainen kansa ja sen johtajat saavat tuomionsa. He alkavat ensin hutkia ja vasta sitten tutkia. Havaittuaan mielestään Jeesuksen syylliseksi Jumalan pilkkaan heidän olisi pitänyt oman lakinsa mukaan toteuttaa kuolemantuomio kivittämällä, ei ihan heti, vaan yön nukuttuaan. Rauhallisen ja harkitsevan oikeuden sijasta oli nyt kuitenkin pahuudella ja kieroudella valta. Jeesus vietiin roomalaisen oikeusistuimen eteen, jolla yksin oli oikeus Rooman lain mukaan langettaa kuolemantuomio. Jeesusta syytettiin valheellisesti ja puolitotuuksilla sellaisista asioista, mitä ei heidän omassa tuomioistuimessaan edes mainittu, mutta joita tiedettiin pidettävän raskauttavina syytöksinä Rooman vallan kannalta. Pilatus vakuutti Jeesuksen kolme kertaa syyttömäksi. Olisi kaiken järjen mukaan luullut hänen vapauttavan Jeesuksen, mutta niin ei tapahtunutkaan. Hän tuomitsi syyttömän kuolemaan ollakseen juutalaisille mieliksi.

2) Evankeliumikertomuksen ydin on kuitenkin siinä, ettemme voi jäädä vain ulkopuolisina tarkkailijoina seuraamaan tätä kärsimysnäytelmää, vaan tulemme itse haastetuiksi mukaan. Kun Jeesus on tuomittavana, niin oikeasti tuomittavina ovatkin hänen syyttäjänsä. Ilman oikeudenkäyntiäkin historian tuomio kohdistuu Jeesuksen syyttäjiin. Voi olla, että meidän maamme kaltaisessa oikeusvaltiossa eivät rötösherrat, jos tällainen ruma nimittely sallitaan, selviä pitkään vapaalla jalalla, vaan joutuvat oikeuden eteen. Palestiinassa Jeesuksen aikaan oli turvatonta. Kun Jeesuksen kärsimyshistoriaa luetaan, mekin olemme tuomittavina, tahdoimmepa tai emme. Se tarkoittaa, että kuullessamme tätä evankeliumin sanaa, meiltä kysytään suhtautumistamme Jeesukseen. Emme voi vain välinpitämättöminä jäädä sivustaseuraajiksi ikään kuin asia ei meitä mitenkään koskisi. Jeesus on näet kuningas, jonka edessä on jokaisen polven kerran, siis ennemmin tai myöhemmin, notkistuttava ja tunnustettava, että Jeesus Kristus on Herra. Emme ole tuomittavina maallisten oikeusistuimien edessä, vaan viimeisellä tuomiolla yhdessä Herodeksen ja kumppanien kanssa.

Miksi viaton piti lähettää Herodeksenkin tutkittavaksi, sitä ei evankelista selvästi sano. Oliko se vain itselle kuuluvan vastuun vierittämistä toisen niskoille vai lausunnon pyytämistä Galilean ruhtinaalta galilealaisesta. Ainakin evankelista näki kahden entisen vihamiehen lähentymisessä profetian toteutumisen: ”ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan”, Ps. 2:2. Yllättävintä on nähdä tässä näytelmässä nykyaikana niin yleinen, huumorin nimellä kulkeva pyhien asioiden rienaus: Herodes ottaa koko kohtauksen leikinlaskun ja sensaation kannalta. Teatteri, kirjallisuus, miksei sanomalehtien pakinointikin löytää yhä Jeesuksesta leikinlaskun ja ivailun aihetta. Taitaa Herodeksella oli seuraajia ajassamme.

Epiktetuksesta, kuuluisasta kreikkalais-stoalaisesta filosofista kerrotaan, että hän valitti ihmisten tulevan hänen luennoillensa vain katselemaan häntä niin kuin hän olisi ollut taideteos, mutta ei vastaanottamaan ja noudattamaan hänen opetustaan. Herodes tahtoi vain leikitellä Jeesuksen kanssa, katsella häntä kuin erikoisuutta. Mutta niin ei voi Jeesukseen suhtautua. Jeesus on otettava vakavasti. Tänään meiltä kysytään, olemmeko vain välinpitämättömiä hänen suhteensa vai kruunaammeko hänet kuninkaaksemme. Hänet on otettava sellaisena kuin hän on: Jumalan Poikana, Herrana ja Vapahtajana. Tämä on itse asiassa ilosanoma. Hänen hylkäämisensä tosin on tuomio. Sairaalle, vanhenevalle, kuolevalle ihmiselle Jeesus on uuden elämän tuoja. Nostakaa siis päänne, rohkaiskaa mielenne, teidän vapautuksenne on lähellä! Ei tarvitse pelätä viimeisen rajan yli astumista. Kristus on siellä vastassa. Herodes kumppaneineen oli välinpitämätön Jeesuksen suhteen. Siihen hänellä ei olisi ollut varaa. Eikä ole meilläkään. Maailmassa ei ole tärkeämpää asiaa kuin suhde Jeesukseen. Elämän kallein asia on Jeesuksen Kristuksen tunteminen Vapahtajana. ” laula joukko enkelten, ylistä Jeesustas. Tuo hälle kiitos riemuinen ja kruunaa, kruunaa Jeesus, korkein Kuningas” (HLV 332).