Kiirastorstai Lappeenrannan kirkko 13.4.06

Virret: 227, 706, 451:3-4, 220: 1-, 718, (221, 228), 77.

Evankeliumi: Matt. 26:17-30

Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: »Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian?» Jeesus sanoi: »Menkää kaupunkiin.» Hän neuvoi, kenen luo heidän oli siellä mentävä, ja käski sanoa tälle: »Opettaja sanoo: 'Hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa.'» Opetuslapset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt ja valmistivat pääsiäisaterian.

Illan tultua Jeesus kävi aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Heidän syödessään hän sanoi: »Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut.» Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kysellä: »Herra, en kai se ole minä?» Jeesus vastasi heille: »Minut kavaltaa mies, joka syö samasta vadista kuin minä. Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään.» Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: »Rabbi, en kai se ole minä?» »Itsepä sen sanoit», vastasi Jeesus.

Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: »Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.» Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: »Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.»

Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.

 

”Minulle on suuri ilo ja kunnia kertoa teille Jeesuksesta, Herrastani”, aloitti saarnansa apostoli nimeltä Matteus eräänä pyhänä pienessä seurakunnassa keisari Neron hallituskaudella. Jeesus pelasti minut valkokaulusryövärin. Hän pelasti minut kelpuuttamalla seuraansa minut, isänmaanpetturin, korruptoituneen virkamiehen. Rooman valtion virkamiehenä minulla oli hyvä tienesti, mutta huono omatunto. Kun siis kerran sattui Nasaretin opettaja kulkemaan tulliasemalla ohitseni luoden armahtavan katseensa minuun ja kutsuvat sanansa ”Seuraa minua”, se oli menoa. En edes ehtinyt harkita nousemistani ja lähtemistäni Jeesuksen seuraan. Tunsin vain, että tämän tilaisuuden ei pidä antaa mennä ohi. Nyt on tartuttava tilaisuuteen. Niin minä lähdin. Äveriäästä pikkuvirkamiehestä, roistosta, tuli pennitön Nasaretin miehen oppilas.

Voittokulkua en Jeesuksen seuraamiselta odottanut, mutta en kyllä katkeraa tappiotakaan, sitä, että Mestari vangitaan ja naulataan ristille. Se oli sangen typerryttävä kokemus ja lamaannuttava. Olimme aivan shokissa ja toimimme jälleen kerran häpeällisesti, kun jätimme Mestarimme yksin kärsimään. Enpä kyllä tiedä, olisiko hyviä vaihtoehtoja siinä tilanteessa ollutkaan.

Onneksi Jumala armossaan käänsi kaikki hyväksi. Meille alkoi pikku hiljaa selvitä Jumalan käsittämättömän pelastussuunnitelman koko rikkaus. Kun Jeesus ilmestyi elävänä meille oppilailleen, niin useimmiten se tapahtui ollessamme aterialla. Siitä meille jauhopäille selvisi, että ateria on tärkeä. Ateria yhdistää meitä toisiimme ja siunattu leipä ja viini yhdistävät meidät Kristukseen, Herraamme. Aloimme muistella ihan uudessa valossa viimeistä ateriaa, pääsiäisateriaa, jonka saimme viettää Herramme kanssa. Vapahtajamme ylösnousemisen päivänä, viikon ensimmäisenä päivänä kokoonnuimme aina muistelemaan Herraamme. Ymmärsimme, että tämä ateria erotti meidät juutalaisesta jumalanpalveluselämästä, lapsuutemme uskonnosta. Herran ateriasta opimme kolme merkitystä.

Ensiksi Herran ateria on vapautuksen muistoateria. Juutalaisen pääsiäisjuhlan sisältönä oli vapautus Egyptin orjuudesta. Jeesus, Herra, vapautti meidät synnin, jopa kuoleman orjuudesta. Mooses oli Vapauttaja. Jeesus on Vapahtaja. Meillä on uusi yhteys Jumalaan. Synti oli erottanut meidät Jumalasta. Synti oli sokaissut meidät. Emme ovin avuin olisi selvinneet tästä pälkähästä. Jeesus vapahti. Edelleen hän vapahtaa. Hän tekee meistä vapaita. Jonka Poika on vapauttanut, se on todella vapaa.

Toiseksi pääsiäislammas oli muinaisille esi-isillemme pelastuksen merkki. Kun tuhon enkeli kiersi Egyptiä, hän ohitti karitsan verellä merkityt kotien ovenpielet. Ne, jotka olivat Karitsan verellä merkittyjä, säästyivät surmalta. Jeesus, Jumalan Karitsa, pelastaa meidät tuholta. Hän pelastaa meidät synnistä ja synnin seurauksilta. Jeesuksen pelastustyö on avannut meille taivaan. Jo nyt hän antaa meille voiman taistella syntiä vastaan ja kerran saamme olla mukana pelastettujen joukossa iki-kirkkaudessa. ”Synnit poissa, autuutta oi, synnin maassa ken käsittää sen voi.” Täällä me olemme taisteleva seurakunta, kerran kuulumme Jumalan kirkkaudessa riemuitsevaan seurakuntaan.

Kolmanneksi, mutta ei vähiten, Jeesus perusti uuden liiton. Hänen verensä on uuden liiton veri, joka vuoti kaikkien puolesta syntien anteeksiantamiseksi. Tavallisesti liittoja solmitaan ihmisten kesken. Usein silloinkin yhteinen ateria nautitaan liittosopimuksen kunniaksi. Joissakin yhteisöissä, voidaan jopa tehdä verihaavat puolin ja toisin ja kosketetaan toinen toista haavakohdat vastakkain. Se on todella lujaa ystävyyttä. Jeesus rakensi uuden liiton Jumalan ja ihmisen välille. Jeesuksessa itse Jumala solmi liiton meidän kanssamme. Hän vuodatti verensä meidän tähtemme. Jumalan liiton vahvistamiseksi meidän ei tarvitse vuodattaa verta eikä hikeä. Jumala on tehnyt kaiken valmiiksi. Tulkaa, kaikki on valmiina. Olette kutsutut taivaalliselle hääaterialle. Sen esimakua saatte jo nyt nauttia, kun teidät kutsutaan Herran aterialle. Ottakaa vastaan Jumalan hyvyys ja anteeksiantamus, teille ilmainen, mutta Jumalalle kallis uhri, Kristuksen sovintoveri.

Matteuksen saarnaan ei ole paljon lisäämistä, ei mitään. Mutta ettei kukaan ajattelisi, että näin se oli silloin, mutta onko enää tänään, niin tulkoon sanotuksi, että mikään ei ole muuttunut. Kristus itse on läsnä leivässä ja viinissä, sinun puolestasi ja minun puolestani. Kelvollinen ehtoollisvieras on se, joka tuntee, ettei omin ansioin kestä Jumalan edessä eikä omin voimin selviä perille Jumalan luo.

Pääsiäisjakso