Toivokoti (yksityinen vanhainkoti), kiirastorstaina 20.3.08

Virret: 300,77: 1-3, 220: 1-3, 225, 221: 9-10

Joh. 13:1-15

Pääsiäisjuhla oli jo tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.

He olivat kokoontuneet aterialle, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen. Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla.

Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: »Herra, sinäkö peset minun jalkani?» Jeesus vastasi: »Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.» Pietari sanoi hänelle: »Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!» Jeesus vastasi: »Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.» Silloin Simon Pietari sanoi: »Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää.» Tähän Jeesus vastasi: »Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki.» Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita.

Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille:

»Ymmärrättekö te, mitä teille tein? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.»

 

Kerran Jerusalemissa vietetyn illallisen muistoa on ollut tapana viettää nauttien ehtoollista niin kuin Herra itse on käskenyt. Tästä syystä kiirastorstaina puhutaan tavallisesti ehtoollisen asettamisesta ja ehtoollisen merkityksestä. Tuntuu oudolta, että kerran kolmessa vuodessa ei muistellakaan ehtoollisen asettamista, vaan jalkojen pesua. Se johtuu tietysti siitä, että kaikkia neljää evankeliumia käytetään vuorovuosina lukukappaleina eikä Johanneksen evankeliumissa ole kuvausta ehtoollisen vietosta. Kerrotaan kyllä aterioinnista, mutta ei ole mitään viitettä juhla-ateriasta, jota pitäisi toistuvasti viettää kristillisessä seurakunnassa. Ainoa siihen viittaava kertomus on 5000 ruokkiminen Galilean autiomaassa. Ruokkimiskertomuksessa puhutaan ehtoolliseen viittaavin kielikuvin. Herramme viimeiseen ateriaan yhdessä oppilaidensa liittyy yhtäkkiä jalkojen pesu.

 

Jotta ymmärtäisimme tämän käytännön, täytyy tuntea Pyhän maan olosuhteet, ja mieluummin olosuhteet 2000 vuotta takaperin. Kadut eivät olleet puhtaita eikä sliipattuja eivätkä kengät suojanneet jalkoja. Tiet olivat pölyisiä ja päällystämättömiä, sadekelillä kuraisia. Jalkineet olivat sandaaleja, jotka eivät suojanneet pölyltä eikä lialta. Jalkineet suojasivat vain jalkapohjia. Olen kokenut jotain samaa lähetystyössä lähes 40 vuotta sitten. Olimme tehneet päivän matkan, tosin autolla, läpi pölyisten maisemien. Illalla saavuimme työtoverini kanssa kylään, jossa oli seurakuntalaisia pienen savimajan täydeltä vastaanottamassa meitä. Ensimmäiseksi meidät otettiin jalkapesuun. Jalat vesisoikkoon ja ystävällinen isäntä polvistui eteemme pesten jalkamme vedellä ja saippualla hieroen varpaista polvitaipeeseen asti. Se tuntui ylenpalttiselta ystävyydeltä.

Afrikkalainen jalkojenpesu. Kuvan mies tekee torjuvan eleen, kun isäntä tarjoutuu pesemään hänen jalkansa.

http://www.jesusmafa.com/anglais/imag52.htm

 Me emme olisi kuitenkaan tätä ystävällisyyttä kaivanneet, meillähän olivat jalkineet, jopa sukatkin jalassa. Toista olivat monien samaiseen kokoukseen tulleiden vieraiden laita, jotka oli kävelleet useita kilometrejä paljain jaloin. Heille jalkojen pesu oli todella tarpeellinen palvelus. Siitä on evankeliumissakin kysymys, että oppilaiden jalat ovat todella likaiset, ja ollaan menossa juhla-aterialle. Peseytyminen kuului normaaliin kulttuuriin. Jeesuksen seurueella ei ollut palvelusväkeä eikä ruokailu tapahtunut ravintolassa. Kaikki piti tehdä itse. Heillä oli selvä työnjako, jolla asiat hoidettiin yhdessä. Minä luulen, että nyt oli unohtunut sopia yhdestä asiasta, siitä, kenen vuoro on pestä jalat. Näin voi päätellä Luukkaan evankeliumin rinnakkaiskertomuksesta. Kun Jeesuksen seurue tuli juhlapaikalle, niin he alkoivat riidellä siitä, kuka heistä on suurin. Palestiinalaisessa kulttuurissa jalkojen pesu oli tavallisesti orjan tehtävä, siis sellaisen henkilön työ, jolla ei ollut varsinaista ihmisarvoa. Juutalaisten rabbien oppilaat suorittivat opettajilleen erilaisia palvelutehtäviä, mutta jalkojen pesu oli sen verran likaista työtä, että sitä eivät edes arvostettujen rabbien kunnioitusta ansaitsevien oppilaidenkaan ollut tapana suorittaa. Jeesus asettui orjan asemaan. Se oli mykistävää. Se oli tosi häpeällistä hänen oppilailleen. Vaikka useimmat Jeesuksen seurueen toimintatavoista olivat paikallisen kulttuurin mukaista, se, että Herra pesee oppilaidensa jalat, oli kerta kaikkiaan kaikkien tapojen vastaista. Riitainen keskustelu päättyi kyllä alta aikayksikön Jeesuksen ottaessa komennon käsiin jalkojen pesun merkeissä. Ei ihme, että yksi oppilaista, se joka aina oli äänessä ja toimi ennen kuin ehti ajattelemaan, ilmoitti jo kieltäytyvänsä jalkojen pesusta. Hänen mielestään se oli häpeällistä - niin kuin totisesti olikin. Nyt hän kyllä avasi suunsa liian myöhään. Olisi kannattanut jättää riitelyt sikseen. Jeesuksen suorittama jalkojen pesu ei ollut mikään teatraalinen nöyryyden osoitus hänen puoleltaan. On joitakin kristillisiä yhteisöjä, jotka  ovat liittäneet ehtoollisen viettoon jalkojen pesun. Mutta kun kirkkoon tullaan autoilla ja hienoja teitä sekä lakaistuja käytäviä pitkin, ei ole mitään tarvetta jalkojen pesuun. Teosta tulee rituaali, jolla ei ole enää samaa merkitystä. Jeesus kyllä näytti esimerkin palvelemisesta, mutta ei tarkoittanut, että rituaalinen jalkojen pesu olisi aina se palvelu, jolla oikeasti olisi mielekäs merkitys.

Jeesuksen esimerkki oli pyyteetön ja laskelmoimaton. Hän ei tehnyt sitä ansaitakseen oppilaidensa kunnioitusta ja ihailua, kuinka nöyrä hän. Hän ei tehnyt alentuvaa tekoa osoittaakseen nöyryytensä, vaan koska hän oli nöyrä, hän ongelmattomasti teki likaisen työn. Eikä se ollut hänelle likaista. Ihmisen Poika oli tullut palvelemaan eikä palveltavaksi. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka vaalivat tarkkaan omaa arvoaan ja loukkaamattomuuttaan. Kilpailemme siitä, kuka ansaitsee suurimman kunnian. Jos meille ei osoiteta mielestämme ansaitsemaamme arvonantoa, nyrpistämme nenäämme ja osoitamme vihastuksemme. Kun pelaaja ei saa tarpeeksi ansaitsemaansa peliaikaa, hän uhkaa erota joukkueesta. Kun laulaja ei saa haluamiaan soolonumeroita, hän eroaa kuorosta. Kun poliitikko saa halpa-arvoisemman tehtävän kuin olisi mielestään ansainnut, hän kieltäytyy kaikista tehtävistä. Ajatellessamme asemaamme, arvovaltaamme ja oikeuksiamme, katsokaamme Jumalan Poikaa, jolla on pyyhe vyötäisillä polvistuneena oppilaidensa edessä, oppilaidensa, joiden joukossa on kieltäjä ja kavaltaja.

Kerrotaan Fransiscus Assisilaisesta, rikkaasta nuorukaisesta, joka oli ylhäistä syntyperää, että hän voi pahoin ylenmääräisestä rikkaudesta ja hienostelusta. Se vei rauhan hänen sydämestään. Kerran hän oli ratsastamassa kaupungin ulkopuolella. Ratsastaessaan hän kohtasi spitaalisen, joka oli mätien haavojen peittämä, kuvottava jo pelkästään katseltavaksi. Olisi luullut Fransiscuksen kiihdyttävän vauhtia välttääkseen kohtaamista tuon inhottavan olion kanssa. Mutta hän pysäytti ratsunsa, astui alas hevosen selästä ja syleili haisevaa ihmisrauniota. Ja katso, spitaalinen muuttui Fransiscuksen silmissä Jeesukseksi, jota hän syleili. Päästäksemme lähelle Jumalaa, meidän on päästävä lähelle ihmisiä.

Jeesus tiesi edessään olevan kärsimyksen, hän tiesi, että yksi hänen läheisistä luotetuimmista ystävistään, oli pettävä hänet. Olisi luullut, että hänestä olisi tullut katkera ja kova, mutta kävi täysin toisin. Mitä enemmän ihmiset loukkasivat Herraa, sitä enemmän hän rakasti heitä. Jeesus kohtasi suurimman loukkauksen ja karkeimman epäluottamuksen suurimmalla mahdollisella nöyryydellä ja rakkaudella.

Pietarin kieltäytyminen Jeesuksen suorittamasta pesusta osoitti jälkikäteistä häpeää, mitä oma ylpeys oli hänelle aiheuttanut.  Pyyntö, että hän saisi kokovartalopesun, oli pyrkimystä pelastaa kasvot, mitä häpeä oli aiheuttanut. Mutta se oli aivan tarpeetonta hurskastelua. Jeesus oli tiukkana: ”Nyt otat vain sen pesun, mitä tarvitset. Jos et ota, menetät kaiken.” Tätä kohtaa ei ole ehkä helppo ymmärtää. Kun palestiinalaisessa kulttuurissa tultiin juhliin, oltiin luonnollisesti peseydytty jo kotona. Joka on peseytynyt, hän ei tarvitse enää muuta kuin jalkojen pesun. Tämän raamatunkohdan merkitys on kuitenkin ymmärrettävä alkukirkollista kastekäytäntöä tarkoittavaksi. Kaste oli ovi seurakuntaan erityisesti siinä yhteisössä, missä Johanneksen evankeliumi on kirjoitettu. Kastettu on puhdas. Muita rituaalipesuja ei tarvita. Voi tietysti ajatella niinkin, että yksi kaste riittää, mutta ehtoollisella voi käydä useammin, aina kun Herra vyöttäytyy ja palvelee meitä; niin tapahtuu jokaisessa ehtoollisenvietossa. Ehtoollinenkin on pesu siinä merkityksessä, että siinä annetaan synnit anteeksi.

Sitä en tiedä, oliko Johanneksen evankeliumin kirjoittamisen aikaan jo uusia erityisiä ongelmia, joihin evankeliumin sanat viittaavat. Oliko esimerkiksi epäilystä kasteen tarpeellisuudesta? Ajateltiinko, että usko Jeesukseen riittää ja kuuluminen yhteisöön ilman sellaista tunnustautumista, mitä kaste tarkoittaa? Johannes on tiukkana: Ilman kristillistä kastetta jäät seurakunnan ulkopuolelle.

Nykyään on muotia sellainen vallattomuus, ettei muka tarvitse kuulua kirkkoon eikä uskoa kirkon opettamalla tavalla. Voi uskoa ihan niin kuin itse lystää. Kun eletään vapaassa maassa, niin ei tietenkään tarvitse uskoa eikä kuulua kirkkoon, mutta sitten ei pitäisi myöskään uskotella itselleen, että kuuluu siihen kristilliseen yhteisöön, jonka Herrana Jeesus  on. Silloin valitettavasti sulkee itsensä kristillisen kirkon ulkopuolelle. Lapset eivät enää pääse kasteelle eikä omalla kasteellakaan enää ole pelastavan sakramentin merkitystä eikä voi osallistua Herran ehtoolliselle, joka on Jumalan kansan matkaeväs. Tänään ei ole tarjolla kastetta, vaan ehtoollinen, johon kaste oikeuttaa, edellyttäen, että pysyy kirkon jäsenenä. Se joka tulee lammastarhaan aidan yli on varas, sanoo Jeesus. Lammastarhaan tullaan portista. Se on kaste. Lammastarhan sisällä pidetään huolta ja tarjotaan apetta, se on Herran Pyhä ehtoollinen.

Pääsiäisjakso    Etusivu