Kiirastorstai 1.4.99 klo 19, Lappeenrannan kirkko.

Virret: 300, 227, (220, 222, 221, 225), 77.

Luuk 22:14-22

Pääsiäisateria. Jeesus asettaa ehtoollisen

 

14 Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa. 15 Hän sanoi heille: "Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. 16 Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa." 17 Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. 18 Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut."

19 Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." 20 Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. 21 Mutta tälle samalle pöydälle ojentaa yhdessä minun kanssani kätensä myös minun kavaltajani. 22 Ihmisen Poika lähtee täältä juuri niin kuin hänen on määrä lähteä, mutta voi sitä, josta tulee hänen kavaltajansa!"

 

LEONARDO da Vinci Italian painter (b. 1452, Vinci, d. 1519, Cloux, near Amboise)The Last Supper 1498 Mixed technique, 460 x 880 cm

Convent of Santa Maria delle Grazie, Milan

http://www.artchive.com/artchive/L/leonardo/lastsupp.jpg.html

Yleisnero Leonardo sai Pyhää Ehtoollista esittävän, yhden tunnetuimmista maalauksistaan valmiiksi vuonna 1498 Milanossa. Maalaus täyttää Santa Maria delle Grazien luostarin ruokasalin päätyseinän. Sommittelultaan nerokas teos, josta välittyy vahva läsnäolon tuntu ja syvä, dramaattinen ilmaisu, on eräs kristillisen taiteen ylivertaisimpia saavutuksia. Valitettavasti uusi maalaustekniikka epäonnistui ja teos alkoi rapistua jo Leonardon elinaikana.

Leonardon seinämaalauksessa perspektiivi ja sommittelu palvelevat ilmaisua: kuvitteellisessa huoneessa, johon Jeesus ja opetuslapset ovat kokoontuneet viimeiselle aterialle, kasettikatto ja seinävaatteet linjautuvat pyörökaareksi keski-ikkunan yläpuolelle. Jeesusta, joka istuu ikkunan edessä, ympäröi näin valo ja luonnollinen pyhimyskehä. Apostoleja ei ole sijoiteltu yksitellen riviin, vaan jaettu kolmen hengen ryhmiin. Juudas, kavaltaja, joka oli aiemmin yleensä sijoitettu eri puolelle pöytää, on Leonardon työssä keskellä muiden apostolien joukossa. Tosin hänen päänsä on varjossa eikä hän osallistu keskusteluun. Jeesus vaikuttaa tyyneltä, muitta hyvin yksinäiseltä. Maalaus kuvaa hetkeä, joka seurasi Jeesuksen sanoja "yksi teistä on kavaltava minut" (Matt. 26:21).

Kun astui kirkkaasta päivänvalosta katakombin hämärään Rooman kaupungin alle, siirtyi ihan toiseen maailmaan. Katakombit olivat hautausmaa. Tavallinen kansa ei sinne tulisi, ei missään muussa asiassa ja tarkoituksessa kuin hautaamaan kuolleensa.  Kristityt sen sijaan tulivat sinne viettämään jumalanpalvelusta. Se oli kristittyjen turvapaikka. Kaupungilla kristillisen uskon tunnustaminen oli alkanut muodostua vaaralliseksi. Sai olla kyllä vaikka mikä Isiksen ja Kyberlen palvelija tai olla palvelematta mitään, mutta kristityksi tunnustautuminen oli osoittautunut kohtalokkaaksi. Silti vainot eivät vähentäneet kristittyjen määrää. Päinvastoin: mitä enemmän kristittyjä vainottiin, sitä vakuuttavammalta tämä usko alkoi tuntua. Ylhäiset ja alhaiset, orjat ja herrat löysivät toisensa samasta ahtaasta kolosta. Yhteinen usko teki heidät veljiksi ja sisariksi.

Maanalaiset käytävät tulivat yhteisölle tutuksi. Tiedettiin, milloin kokoonnutaan ja missä. Pimeiden tunnelien jälkeen saavuttiin avarampaan tilaan, joka oli tuhansin soihduin ja kynttilöin valaistu. Tänä iltana sali oli tupaten täynnä - vaikka ainahan se täynnä oli. Nyt tiedettiin kuitenkin - se oli kuiskaten kaikille kerrottu - että itse Pietari, Rooman seurakunnan johtaja olisi paikalla. Odotettiin., että Pietari nousee puhujan paikalle. Laulu kaikui kuin suurten vetten pauhu väkijoukosta, joka ylhäällä maan pinnalla tunsi pelkoa, mutta täällä alhaalla kuoleman varjon maassa, mihin Kristuksen valo loisti, sai purkaa tunteensa vapaasti esille. Pietari asteli puhujan paikalle. Maan alaiseen temppeliin tuli syvä hiljaisuus. ”Rakkaat veljet ja sisaret”, aloitti Pietari puheensa. ”Koska nyt on taas juutalaisten pääsiäinen lähellä, kerron teille siitä viimeisestä illasta, jolloin Jeesus, Herramme, oli vielä keskellämme ennen ristin kärsimystään. Silloin Jeesus näet asetti sen aterian, jota siitä lähtien olemme jokaisena Herran päivänä viettäneet seurakunnassamme, aterian, joka yhdistää meitä kaikkia kristittyjä ja kaikkia seurakuntia. Aterian, jossa Jeesus itse on läsnä aineellisessa muodossa. Kun nautit Herran ateriaa, niin vastaanotat itse Herran Jeesuksen. Hän on läsnä juuri siinä leivässä ja viinissä, jonka otat vastaan. Se ei ole pelkkää leipää ja viiniä, vaan se on Jeesuksen, Vapahtajamme, ruumis ja veri sinun ja minun puolestani annettu ja vuodatettu.

Kun Jeesus sanoi haluavansa syödä tämän pääsiäisaterian kanssamme, hän mainitsi olevansa enää syömättä pääsiäisateriaa ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa. Tätä sanaa emme silloin ymmärtäneet. Me odotimme vieläkin voittoisaa Messiasta, joka järjestää kapinan ja ajaa roomalaiset miehittäjät pois maasta. Nyt jälkeenpäin ymmärrän, että jos Jeesus olisi sen tehnyt, hänen tarinansa olisi loppu. Hänestä ei olisi tullut maailman Vapahtajaa, vaan ainoastaan kapinallinen, joka onnistuessaankin olisi jäänyt tavalliseksi kuolevaiseksi. Hänestä ei olisi tullut Jumalan valitsemaa kärsimysuhria, Jumalan Karitsaa, joka kantaa maailman synnin.

Kun Jeesus viimeisellä aterialla tarttui viinimaljaan, ei kukaan meistä vielä ymmärtänyt, että tästä oli tuleva uuden liiton aterian asettaminen. Kaikki meni tähän asti ihan tavallisen juutalaisen pääsiäisetiketin mukaan. Jeesus kuitenkin viittasi uuden liiton ateriaan mainiten Jumalan valtakunnan tulemisesta. Tämä oli viimeinen ateria ennen Jumalan valtakunnan toteutumista hänen kohdallaan.  Ottaessaan leivän Herra sanoi hätkähdyttävät sanat: Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Pakanoiden keskuudessahan tämä sana on johtanut väärinkäsityksiin, niin kuin hyvin tiedätte. Kun keksitään syitä, millä meitä voi pilkata ja vainota, niin väitetään meidän suorittavan ihmisuhreja. Sellaisia tapoja pakanoilla on itsellään; siinäpä selvä syy epäilyyn. Ja itsehän roomalaiset heittävät ei-toivottuja lapsiansa Tiberiin tai surmattuaan kätkevät maahan. Eikä meillä kristityillä ole edes eläinuhreja. Herramme ja Vapahtajamme on viimeinen uhri. Hän on pääsiäislammas, joka on uhrattu koko maailman syntien tähden. Ehtoollisleipä on ihan tavallinen vehnäpellon tuote, joka Vapahtajamme muistoksi nautittavalla aterialla on Kristuksen ruumis meidän edestämme annettu ja meidän syntiemme tähden uhrattu.

Jeesus käski viettää tätä ateriaa muistokseen. Juuri tällä aterialla muistelemme Herramme kärsimystä. Hän valitsi vapaaehtoisesti kuoleman, että meillä olisi elämä.

Aterian jälkeen Herra otti maljan; sekin kuului juutalaiseen pääsiäisenviettoseremoniaan, mutta eivät ne saatesanat, jotka hän maljaan liittyen lausui: Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. Meille juutalaisille nämä olivat aivan shokeeraavat sanat. Eihän juutalainen saanut nauttia mitään verta, puhumattakaan ihmisverestä! Jälkeenpäin Jeesuksen sana oli helppo ymmärtää: hän puhui kärsimyksestään ja kuolemastaan. Hänen viaton verensä vuoti Golgatalla meidän syntiemme tähden. ”Jumala heitti hänen päällensä meidän syntivelkamme. Hänen haavainsa kautta me olemme parannetut.”

Ateria huipentui Jeesuksen ilmoitukseen, millä tavalla hän oli joutuva kärsimään. Yksi meistä läsnäolijoista oli kavaltava hänet. Se tuntui uskomattomalta väitteeltä. Minulla oli se käsitys, että olemme kaikki hänelle hyvin lojaaleja. Mutta kun itsekin lankesin ja kielsin Herran, minkä suureksi häpeäkseni tunnustan, niin ei se enää tunnu ollenkaan niin mahdottomalta. Mutta mikä minä olen veljeäni tuomitsemaan kaiken sen jälkeen, mitä tapahtui. Herra armahti minut kurjan. Hän antoi minulle anteeksi. Hän olisi varmasti antanut anteeksi myös kavaltajalleen. Vapahtajan sanat antavat kuitenkin ymmärtää, että hän teki kaikkein raskaimman ja kohtalokkaimman virheen, mitä ihminen voi tehdä: pettää ystävänsä, tässä tapauksessa vielä kaiken lisäksi Jumalan Pojan.

Meitäkin on täällä suuri joukko väkeä. On mahdotonta kontrolloida, kuka täällä on aito ja rehellinen Kristuksen tunnustaja. Tänne on mahdollista myös tulla jonkun, joka soluttautuu joko vain uteliaisuuttaan seuraamaan meidän kristittyjen menoja - olet tervetullut joukkoomme - tai pettämään meitä. Voit kyllä havaita, ettei millään järkiperusteella meitä voi syyttää. Emme tee mitään laitonta, vaan rukoilemme vain sitä, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää Jumalan pelossa ja julistaa vapaasti ylösnoussutta Herraamme.  Mutta jos täällä on valheveli joukossa, niin tiedä, että Herramme kovat sanat osuvat juuri sinuun.” Näin Pietari puhui katakombiin kokoontuneelle valtaisalle väkijoukolle, joka hyvin tiesi, että siellä voi joukkoon hyvin soluttautua epäuskoinenkin, mutta jokainen myös toivoi, että tilaisuuden vahva rukouksen henki oli murtava epäuskoisen vastustuksen ja saattava tyhjiksi monen pettäjän aikeet.