2. sunnuntai pääsiäisestä, aluejumalanpalvelus, Saarenk.3, 18.4.99

Joh 10:11-16

Virret: 177, 495, 375, 589, 378:1-2.

 

11 "Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. 12 Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, 13 koska palkkapaimen ei välitä lampaista.

14 "Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, 15 niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. 16 Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.

 

Palestiinalaisessa kulttuurissa paimen symboloi johtajuutta. Se muistuttaa samalla mieliin kansan muinaisen paimentolaismenneisyyden, jota yhä tänä päivänä edustavat beduiinit. Paimenia ovat ennen kaikkea kansanjohtajat, poliitikot, mutta myös opettajat, papit, kasvattajat nuorisonohjaajia unohtamatta ja ennen kaikkea lasten vanhemmat. Israelin kansanjohtajista maineikkaimmat Mooses ja Daavid olivat nuoruudessaan olleet paimenia. Meillä Suomessa on paimen –nimi säilynyt kirkollisten johtajien virkanimikkeissä vain tavallisilla papeilla, tosin latinankielisessä muodossaan pastor ja kirkkoherroilla ruotsinkielisessä muodossaan kyrkoherde – kirkkopaimen. Kansanjohtajista ei käytetä nimeä paimen, mutta kylläkin minister on englantilaisessa merkityksessään pappien virkanimitys ja tarkoittaa palvelijaa. Nykyinen pääministerimme sai edellisen hallituksensa aikana lempinimen Mooses, ei tosin paimentehtävänsä hoitamisesta, vaan siitä, että hänellä oman ilmoituksensa mukaan on ”hidas puhe ja kankea kieli”, mikä kerrotaan Raamatun Mooseksesta, jonka pätevyyttä kansanjohtajana ei kukaan asettane kyseenalaiseksi. Nykyaikana kansanjohtajan pitää pystyä esiintymään mediassa sanavalmiina ja aina rauhallisena kovankin myllytyksen keskellä. Presidentistä on Suomessa tulossa uuden valtiosäännön mukaan Aaron, joka hoitelee vain liturgiaa, edustuksellisia tehtäviä eikä siis kanna poliittista vastuuta.

Jeesus sanoo olevansa hyvä paimen. Hyviä paimenia peräänkuulutetaan kaikkiin nykyaikaistenkin johtajien tehtäviin. Yhä suuremmassa arvossa ovat hyvät ja varsinkin moraalisesti nuhteettomat johtajat, sellaiset jotka tekevät työtä pyyteettömästi kansansa hyväksi. Meinasin sanoa alamaistensa, mutta nykyään johtajien johdettavat eivät ole alamaisia, vaan demokratiassa kansa on ylin päättävä taho. Johtajat ovat ministereitä eli palvelijoita, jotka toimivat kansan valtuutuksella ja kansan enemmistön toivomusten mukaan. Millainen on hyvä paimen, hyvä johtaja? Jeesuksen sanojen mukaan hän panee henkensä alttiiksi niiden puolesta, jotka on hänen vastuulleen annettu. Se on niin paljon vaadittu, että sellaisia kansanjohtajia ei tule helposti mieleen. Ensiksi tulee mieleen viime vuosikymmeniltä YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld, joka sai surmansa virantoimituksessa, ihmisoikeustaistelija Martin Luther King ja arkkipiispa Oscar Romero. Suurin osa kansanjohtajista on omaa etua, valtaa ja mukavuutta rakastavia, saalistavia johtajia. Totalitaarisissa olosuhteissa kansanjohtajat jymäyttävät kansaa, keräävät omaisuuksia ulkomaisille pankkitileille ja pitävät yllä korruptoitunutta valtajärjestelmää. Vaaran uhatessa he pakenevat ulkomaille ja elävät lopun elämänsä loistossa kansalta riistämiensä talletuksien varassa. Aina löytyy niitä diktatuureja, jotka hyysäävät suojissaan entisiä diktaattoreja. Moni kansa joutuu raskaasti kärsimään diktaattoriensa toilailuista. Kansalta puuttuu usein mahdollisuudet käyttää äänivaltaa orjuuttajaansa vastaan. Sitä paitsi johtajaa onnistuu taitavasti harhauttamaan kansaansa esiintyen mitä suurimpana hyväntekijänä ja kansan etua ajavana johtajana. Kansainväliseltä yhteisöltä puuttuu keinot tällaisten kansan höynäyttäjien ja omaa valtapiiriä häikäilemättömästi laajentavien sortajien saattamiseksi pois vallasta ja vastaamaan teoistaan kansainvälisen oikeuden edessä. Sortohallitsija valjastaa palvelukseensa median, armeijan, poliisin ja uskonnollisenkin valtakoneistonsa ja teatraalisesti pesee kätensä, kun oppositioon nousseet vastustajat kylmäverisesti teloitetaan. Tätä tapahtuu tämän päivän Euroopassa meidän silmiemme edessä, siis TV-ruudussa. Läntisessä maailmassa on nykyään alettu edellyttää johtajilta myös henkilökohtaisessa elämässä korkeaa moraalia. Oppositio saattaa johtajan seksitörttöilyistäkin oikeuden eteen. Luultavimmin tuomio langetetaan kuitenkin valehtelusta ja väärän valan vannomisesta, jotka syövät johtajan nauttiman luottamuksen.

Meillä on omat rötösherramme.  He uhmaavat lahjomatonta, mutta myös hämärissä mökkikaupoissa maineensa pilannutta oikeuslaitosta ja aina valpasta mediaa, joka voittaa poliisin rikostutkinnassa, ja käyttävät valtion ja kunnan varoja omaksi hyväkseen. Matkalaskutukset ovat yksi hyvä välistävedon paikka. Vain harvalla on mahdollisuus julistaa matkalaskunsa salaisiksi. Salailu onkin leimallista hämäräperäiselle vallankäytölle. Tehdään kassakaappisopimuksia ja luodaan hyvä veli –verkostoja, joiden ulkopuolelle ei tietojen toivota vuotavan. Hyvältä paimenelta odotettaisiin korkeata moraalia, itsekieltäymystä ja uhrautumista yhteisön hyväksi. Monet itseään hyvinä paimenina mainostavat osoittautuvat tilien tarkistuksen jälkeen varkaiksi ja ryöväreiksi, palkkapaimeniksi, jotka eivät laumasta välitä eivätkä laumaa säästä. Tuntuu äärimmäisen surulliselta, kun itseään unohdetun kansan ystävänä ja köyhien puolustajana tunnettu valtion firman johtaja osoittautuu vain raadolliseksi oman edun saalistajaksi.

Löytyisikö hyviä paimenia paremmin uskontojen ja kirkkojen edustajista? Toivoisin kovasti niin olevan. Mutta kuinka ollakaan! On uskonnollisia messiaita ja huiputtajia, TV-saarnaajia, jotka huijaavat hyväuskoisten ihmisten rahat. On scientologiakirkon nimellä kulkeva rahanhuijauslaitos. On moonilaisuuden nimellä kulkeva messiasuskonto, jossa johtaja kuittaa sievoiset summat ihmisten hyväuskoisuudesta. Jos olen puheellani aiheuttanut teissä vihaa ja pahaa mieltä siitä, että valtajärjestelmät aina rokottavat tavallista kansaa ja käyvät sen lompakolla, niin en mahda asialle mitään. Totuus on sanottava, vaikka se tekisi kipeääkin.

On ainakin tain peräti vain yksi hyvä paimen, joka oli sitä, mitä sanoi olevansa. Hän ei hankkinut toiminnallaan itselleen taloudellista hyötyä eikä tavoitellut omaa etuaan. Hän toimi vaivojaan säästämättä köyhien, onnettomien, halveksittujen ja syrjäytyneiden hyväksi. Hän puolusti halveksitun kansan oikeuksia ja asettui uhmaamaan sekä poliittista että uskonnollista valtaeliittiä. Ajan mittaan alkoi käydä selväksi, että valittu tie johtaa hänen lynkkaukseensa. Valtakoneisto ei tule suvaitsemaan oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden esitaistelijaa, joka puhdistaa yhteiskunnan kaikesta vilpistä. Hyvä paimen saatettiin oikeuden eteen, jossa häntä syytettiin valheilla ja puolitotuuksilla. Asia tuli selväksi. Hyvällä paimenella oli edessään kaksi mahdollisuutta, sanoa: Tässä seison enkä muuta voi eli antaa pää pölkylle tai muuttua samanlaiseksi kieroilijaksi kuin hänen vastustajiansa: ”Leikkiähän tämä kaikki oli. Älkää turhaan hermostuko. Lupaan tästä lähtien pitää suuni kiinni.” Näin sanoen hän lopettaisi profeetan toimensa ja siirtyisi äitinsä iloksi takaisin kotikyläänsä jatkamaan sinänsä rakennusmestarin ammattia, joka oli hänelle tuttua lapsuudesta alkaen.  Hän menisi naimisiin, saisi lapsia ja eläisi onnellisina harmaaseen vanhuuteensa asti. Mutta tämä hyvä paimen valitsi toisen tien tai siis sen ensimmäisen. Hän ei perunut puheitaan eikä antanut periksi vaatimuksissaan. Hän astui vapaaehtoisesti kuolemaan. Miksi hän teki sen. Uskokaa tai älkää, hän oli Jumalan valitsema hyvä paimen, joka täytti Jumalan hänelle asettaman pelastustehtävän. Hän kärsi ja kuoli meidän tähtemme, sinun ja minun. Hänet uhrattiin, jotta sinulla ja minulla olisi rauha. Jotta sinulla ja minulla olisi sovitettu yhteys Jumalaan.

Jeesus on hyvä paimen, jonka paimentyö ylittää loppujen lopuksi kaiken hyvän johtajuudenkin raamit. Johtajuudelle Jeesus on erinomainen malli. Mutta kaikilta johtajilta ei toki vaadita niin suurta uhrautuvaisuutta kuin Jeesukselta. Paljon vähempikin riittäisi. Kunhan olisi edes saalistamatta omia etujaan, kunhan olisi höynäyttämättä kansaa ja mikäli mahdollista viettäisi osapuilleen nuhteetonta elämää. Jos vielä toivottaisi kansallekin Jumalan siunausta kerran vuodessa ja olisi nöyrä, niin paljon enempää en hyvältä kansanjohtajalta vaatisi.

Jeesus oli enemmän kuin hyvä kansanjohtaja. Sanoillaan ’Minä olen hyvä paimen’ Jeesus sanoo jotain valtavaa ja mullistavaa, epäilemättä sellaista, mikä sai hänen vastustajansa lentämään pyllylleen ja nostamaan syytteen häntä vastaan. Jeesus rinnasti itsensä Jumalaan, taivaan ja maan luojaan. "Minä olen" oli nimi, jonka Jumala paljasti ja ilmoitti omaksi nimekseen: Minä olen se, joka minä olen. Jumalaakin voi kutsua paimeneksi, vertauskuvallisesti. ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu” sanoo psalminkirjoittaja. Jeesus edustaa tätä jumalallista paimenta, joka johdattaa kansaansa hyvään ja oikeaan elämään.  Tähän yhteyteen kuuluu myös ensimmäinen käsky: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia.” Muista johtajista voi sanoa, että he eivät ole korvaamattomia. Joku toinen voidaan valita tehtävään tilalle. Muita johtajia on useita. Jumalan johtajuus on absoluuttista. Ensimmäistä käskyä ei ole helppo hyväksyä. Moni hyväksyy kyllä toiseen laintauluun kuuluvat asiat, mutta ei ensimmäiseen laintauluun kuuluvia asioita. Silloin kun Jumala ei saa olla meidän paimenemme, silloin alkaa kaikki muukin moraalimme pettää, silloin aletaan höynäyttää toisia ihmisiä ja alistaa heitä valtamme alle. Silloin luonnosta tulee meille riiston, jopa tuhon kohde. Ihminen, joka kieltää ainoan ja oikean Jumalan, alkaa palvella epäjumalia. Sellainenkin, joka kieltää uskomasta yhteenkään jumalaan puhumattakaan epäjumalista, palvelee kuitenkin epäjumalaansa. Ihminen ei tiedosta epäjumalaa, hän on sokaistunut. Yksi nykyajan epäjumala on markkinatalous. Jos se säilyy vain renkinä, niin se ei ole epäjumala, vaan hyvä renki. Mutta jos siitä tulee absoluuttinen totuus, jota ei saa sanallakaan arvostella, vaan sille pitää aina ja joka tilanteessa suitsuttaa ja sitä pitää aina ylistää ja koko maailma pitää alistaa sen alle. Silloin siitä tulee isäntä, joka on huono isäntä. Samalla siitä tulee epäjumala. Kirkkomme piispat ovat nousseet varoittamaan tästä epäjumalasta sen tähden, että se jakaa ihmisiä hyvin toimeen tuleviin ja kelkasta pudonneisiin. Markkinatalouden puolestapuhujat kiistävät tämän väitteen, he kiistävät kaiken, mikä sotii heidän uskoaan vastaan. Saarnaani pitkittämättä laadin parafraasin paimenpsalmiin Psalmi 23. Siinä markkinatalous on ottanut Jumalan paikan: Markkinatalous on minun paimeneni. Kun siihen luotan ja sen mukaan toimin, niin ei minulta tule mitään puuttumaan. Se vie minut kukoistaville markkinoille, maksimoitujen voittojen äärille. Siellä pitää tehdä töitä ahkerasti, hampaat irvessä ja elää siinä toivossa, että joskus on pystynyt tuottamaan riittävät voitot voidakseen lopun elämää levätä ja elää laakereillaan.

Markkinatalous innoittaa sieluani, mutta se vaatii sitä, että seurataan oikeata doktriinia eikä anneta yhtään periksi millekään sosiaalitanttailulle. Vaikka minä kulkisin läpi synkkien pörssiromahdusten ja valuuttanotkahdusten, yritän olla pelkäämättä mitään pahaa, sillä pörssit lähtevät takaisin nousuun. Markkinatalous suojelee suuria yhtiöitä ja kepittää kilpailukyvyttömät ulos markkinoilta.

Markkinatalous kattaa minulle herkkuja ja rikkauksia notkuvan pöydän kelkasta pudonneiden kadehtijoiden silmien eteen. Mikäli pääsen osakkaaksi öljystä saataviin voittoihin, kuulun pian maailman rikkaimpiin. Saan elää loistossa ja yltäkylläisyydessä kaikki loput elämäni päivät. Sitä iloa ei minulta saa riistää edes tietoisuus toisten köyhyydestä, luonnon tuhoutumisesta eikä tulevien sukupolvien elämän edellytysten tuhoutumisesta. Minullehan on tärkeää vain se, että minulla pyyhkii hyvin elämäni loppuun saakka.

Yhden saarnan puitteissa on mahdotonta perehtyä tämän epäjumalan luonteeseen ja toimintatapoihin perusteellisemmin. Piispojen julkilausuma on imuroitavissa kirkon kotisivuilta internetissä. Jokainen voi perehtyä siihen henkilökohtaisesti. Jos tälle epäjumalalle annamme sijaa, niin ei Jumala siitä kärsi mitään vahinkoa, mutta ihmiskunta kärsii, sinä ja minä. Se on paha ja huono paimen. Jumala ja Vapahtajamme Jeesus Kristus on hyvä paimen. Hän johtaa meitä elämään, jossa hyvinvointi jakautuu tasaisesti kaikille ihmisille ja samalla säästämme tämän maapallomme vielä tulevien polvien asuttavaksi emmekä etukäteen riistä heiltä hyvää elämää tulevaisuudessa.