Pääsiäinen, Lappeenrannan kirkko 20.4.03 klo 10

Matt. 28:1-8

Virret: 84:1-3, 704, Laudamus,85,/ 96/ 745, 99: 1-, 103:6-7/ 449:3/ 745.

 

Jeesuksen ylösnousemus

 

1 Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. 2 Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. 3 Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. 4 Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.

5 Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. 6 Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. 7 Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.' Tämä oli minun sanomani teille. "Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät sanaa Jeesuksen opetuslapsille.

 

Oli hyvin varhainen sunnuntaiaamu. Aurinko oli juuri nousemassa. Linnut lauloivat kilpaa nousevan auringon kanssa tajuamatta vähäänkään siitä, mitä oli tapahtunut Jerusalemissa 2 päivää aiemmin. Aurinko oli silloin pimentynyt keskellä päivää. Linnut olivat lakanneet laulamasta pimeyden johdosta. Golgatan kummulla oli ristiinnaulittu Jumalan lähettämä Vapahtaja.

Mutta nyt ollaan sunnuntaiaamussa. Kirkkaassa kevätaamussa olisi kaikki muuten hyvin, elleivät ristiinnaulitun oppilaat ja ystävät olisi murheen murtamia. He olivat hajaantuneet.. Miehet luultavasti pakenivat työhön, entisiin ammatteihinsa.. He yrittivät unohtaa viime päivien kauheat tapahtumat kuin painajaisunen mielestään. Naiset tekivät surutyötä toisella tavalla. He päättivät mennä haudalle heti sapatin päätyttyä – sapattinahan kaikenlainen työnteko ns. sapatinmatkaa pidempi kävely mukaan luettuna – oli kielletty.

Naiset eivät olleet viemässä kynttilää eivätkä kukkia haudalle niin kuin me teemme tai ajattelisimme heidänkin tekevän; he veivät haudalle hyvänhajuisia yrttejä voidellakseen Jeesuksen ruumiin. Jos joku järki-ihminen olisi päässyt heitä neuvomaan, niin hän olisi sanonut, ettei ole mitään järkeä mennä kuolleen haudalle – kuollut, mikä kuollut! Parempi vain muistella häntä elävänä ja sytyttää kotona kynttilä hänen muistokseen. Se voisi olla johonkin tilanteeseen ihan kohtuullisen hyvä neuvo, mutta tässä tilanteessa huono. Eivätkä naiset olisi sellaisesta neuvosta välittäneet. Rakkaus ei lue järkisyitä; se toimii tunteen, kiintymyksen perusteella. Vaikka naiset tiesivät hyvin vaeltavansa kuolleen ruumiin haudalle odottamatta enää ihmettäkään tapahtuvaksi, he tahtoivat mennä haudalle. Surutyö oli käytävä läpi katkeraan loppuun asti, jos tälle surulle oli loppua olemassakaan. Suru näytti kuin astumiselta pimeään tunneliin, josta valoa ei näkynyt toisesta päästä. Ainakin kaksi naista oli menossa haudalle.
Ylösnousemus. Resurrection 1577-79 Oil on canvas, 210 x 128 cm Church of Santo Domingo el Antiguo, Toledo Naiset eivät olleet viemässä kynttilää eivätkä kukkia haudalle niin kuin me teemme tai ajattelisimme heidänkin tekevän; he veivät haudalle hyvänhajuisia yrttejä voidellakseen Jeesuksen ruumiin. Jos joku järki-ihminen olisi päässyt heitä neuvomaan, niin hän olisi sanonut, ettei ole mitään järkeä mennä kuolleen haudalle – kuollut, mikä kuollut! Parempi vain muistella häntä elävänä ja sytyttää kotona kynttilä hänen muistokseen. Se voisi olla johonkin tilanteeseen ihan kohtuullisen hyvä neuvo, mutta tässä tilanteessa huono. Eivätkä naiset olisi sellaisesta neuvosta välittäneet. Rakkaus ei lue järkisyitä; se toimii tunteen, kiintymyksen perusteella. Vaikka naiset tiesivät hyvin vaeltavansa kuolleen ruumiin haudalle odottamatta enää ihmettäkään tapahtuvaksi, he tahtoivat mennä haudalle. Surutyö oli käytävä läpi katkeraan loppuun asti, jos tälle surulle oli loppua olemassakaan. Suru näytti kuin astumiselta pimeään tunneliin, josta valoa ei näkynyt toisesta päästä. Ainakin kaksi naista oli menossa haudalle.
Melkein humoristiselta tuntuu, että molempien naisten nimi on Maria, mutta varmaan kyseessä oli ajan muotinimi, joka samalla muistutti kenties maineikkaimmasta raamatunhistoriallisesta naisesta, suurimman israelilaisen kansanjohtajan Mooseksen sisaresta Mirjamista, mistä heprealaisesta nimestä Maria on kreikankielinen muunnos. Naisista helpommin tunnistettava on Magdalasta kotoisin oleva Maria, jota aiemman kutsuttiin toiselta etunimeltä kuulostavalla lisänimellä Magdaleena. Uudessa raamatunkäännöksessä on tämä virhe viimein korjattu. Lisämääre ei ole nimi, vaan paikkakuntaviite, mistä hän oli kotoisin, aivan samoin Jeesus oli Nasaretilainen tai Paavali Tarsolainen. Magdalan Maria tunnetaan erinomaisen hyvin Jeesuksen seuraajana, mutta muuten hänen elämätietonsa jäävät arvailujen varaan. Varmana tietona voi kuitenkin pitää Luukkaan ilmoitusta, että Jeesus vapautti hänet riivaajahengistä.

 

Henkien lukumäärä mainitaan seitsemäksi, mikä tarkoittaa hyvin vaikeaa, ehkä peräti toivotonta, tapausta. Marian yhdistäminen edeltävään Luukkaan kertomukseen syntisestä naisesta on johtanut raflaavaan houkutukseen pitää Mariaa entisenä prostituoituna, joka jätti likaisena pidetyn ammatin Jeesuksen kohdattuaan. Nykyään on pistetty jäitä hattuun ja luovuttu mielikuvitusta kuohuttavista tulkinnoista. On taivuttu sen evankeliumeissa esiintyvän ajatuksen puoleen, että Jeesuksen seuraajissa oli useita varakkaita naisia, jotka tukivat hänen toimintaansa. Näin ollen Mariaa on pidetty varakkaana, mutta murheen murtamana leskenä. Hänen elämänsä oli muuttunut Jeesuksen kohtaamisesta. Hän oli saanut elämälleen uuden tarkoituksen ja mielen, ja uuden toivon. Surun murtamalle ja sen seurauksena loputtomaan ahdistuksen tunneliin joutuneelle ihmiselle Jeesus voi antaa toivon ja lohdutuksen. Olisikohan tässä tapauksessa riivaajien ulos ajaminenkin ollut kuuntelevaa auttamista, jossa on sijaa surun ilmaisemiselle, mutta myös lohduttavaa sanaa Jumalalta: Autuaita ovat murheelliset; he saavat lohdutuksen.

Toinen Maria tekee mieli samaistaa Jeesuksen äitiin – mainitseehan evankelista Jeesuksen ristin juurella olleen Marian, Jaakobin ja Joosefin äidin ja Jeesuksella oli tämän nimisiä veljiä. Kukapa muu huolehtisi ihmisestä niin paljon kuin tämän oma äiti? Marialle oli kerran lapsen ollessa pieni lausuttu profetia: ”myös sinun sielusi läpi on miekka käyvä.” Silloin hän ei tiennyt, mitä se voisi tarkoittaa. Tänä sunnuntaiaamuna hän tiesi – perjantaista lähtien. Äiti oli pitkään toivonut vanhimmasta pojastaan isän ammatin jatkajaa ja äidin vanhuuden turvaa. Joskus hän oli yrittänyt saada poikaansa luopumaan maailmanparantajan ja opettajan palkattomasta, toimestaan, mutta oli ehkä ollut salaa ylpeä siitä, että poika ei ollut tekopyhä hurskastelija, vaan mies, joka niin kuin opetti. Äidin sydän murtui sinä päivänä, kun poika raa’asti naulittiin ristille. On käsittämätöntä, mistä hän sai vielä sellaisen voiman, että hän jaksoi heti sapatin jälkeisenä aamuna rientää poikansa haudalle. Se oli äidin rakkautta. Rakkaus ei ikinä kuole. Se antaa voimaa murtuneellekin.

(Kuinkahan monta äiti on täällä kirkossa, sellaista, joka on ollut samassa tilanteessa kuin Maria? Oma lapsi on traagisesti kuollut. Kuinka monta kertaa olettekaan käyneet haudalla viemässä kukkia ja kynttilöitä? Teidän lohduksenne ei ole kelvannut mikään inhimillinen lohdutus, ei kömpelö vakuuttelu: aika parantaa haavat. Ei, vaan toivottavasti olette löytäneet lohduksenne sen sanoman, jonka enkeli ilmoitti Jeesuksesta).

Kuulkaa enkelin sanoma; uskokaa, että sillä on käänteentekevä merkitys juuri teidän surussanne: ”Älkää pelätkö. Te etsitte ristiin naulittua Jeesusta, minä tiedän. Mutta hänpä ei olekaan täällä. Hän on noussut kuolleista. Ja siinäkään ei ole mitään ihmettelemistä, sillä onhan hän itse sen jo edeltä sanonut. Jos ette usko, niin katsokaa vain paikkaa, johon hänet pantiin. Nyt se on tyhjä. Kun nyt olette tämän nähneet, niin menkää kertomaan siitä Jeesuksen oppilaille. Kertokaa, että hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te saatte nähdä hänet!”

Naiset lähtivät haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan. He riensivät viemään sanaa Jeesuksen oppilaille. Ensimmäiset ylösnousemuksen todistajat olivat kaksi naista. Yhä tänä päivänä naiset ovat ensimmäisiä tai ainakin ahkerimpia ja pitkäaikaisimpia Kristuksen todistajia. Suomen kirkon lähetystyöntekijöistä valtaosa on naisia, useimmat naimattomia naisia. Toinen ylösnousseen todistajista oli epätoivoon joutunut, leskeksi jäänyt nainen, toinen vaatimaton kansannainen, luultavasti leski hänkin, ilman kristillisen perinteen luomaa sädekehää ei kai häntäkään olisi voinut kelpuuttaa Kristuksen todistajaksi. Nainen ei voinut aikansa yhteiskunnassa saavuttaa miehiin verrattavaa opetuslapseuden statusta, vaikka olisivat sen kyllä ansainneet. Naiset olivat ensimmäisiä Ylösnousseen todistajia; heidät Jumalan enkeli lähetti viemään ilosanomaa. Heillä oli sitä, mitä monelta mieheltä puuttui, rakkautta Jeesukseen, halua toimia niin kuin sydän, siis tunne, ei niin kuin pää, järki, sanoo.

Tämä jumalanpalvelus on matka Kristuksen haudalle, jossa meille kerrotaan enkelin sanoma ja josta meidät lähetetään viemään ilosanomaa. Sinutkin kelpuutetaan Herran todistajaksi, olitpa mies tai nainen, leski tai perheellinen, yksinäinen tai parisuhteessa elävä, olkoon menneisyytesi ihan millainen tahansa. Lähde kertomaan ilosanomaa: Jeesus elää.