Pöytälaatikkosaarna, 2. paastonajan sunnuntai

Ajatuksia evankeliumista 13.3.06

 Luuk. 7: 36-50

 Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.
Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: »Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.» Silloin Jeesus sanoi hänelle: »Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.» »Puhu vain, opettaja», fariseus vastasi.
»Oli kaksi miestä», sanoi Jeesus. »He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?» Simon vastasi: »Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.» »Aivan oikein», sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: »Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.» Ja hän sanoi naiselle: »Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.»
Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: »Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.» Mutta Jeesus sanoi naiselle: »Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.»

   

Jeesuksen ajan yhteiskunnassa seksin myyminen oli häpeällistä, ostaminen taas sallittua, kunhan siitä ei joutunut kiinni. Seksuaalisista hairahduksista usein syytettiin vain naista. Silloinkin kun nainen oli ilmiselvä hyväksikäytön uhri, hänestä tehtiin syyllinen. Evankeliumin fariseukset ovat tietävinään, millainen nainen tulee fariseuksen taloon ja lähestyy Jeesusta. He näkevät hänessä huonon naisen. Heille ei merkitse mitään, miten asia todellisuudessa oli. Asia näytti yksinkertaiselta, kun vain oletti naisen olevan itse syypää ahdinkoonsa. Fariseukset eivät ajattele sitä, että jospa nainen olisikin hyväksikäytön uhri! Entäpä jos joku oli vietellyt hänet, joka oli puolustuskyvytön tai hyväuskoinen ja sen seurauksena petetty. Nainen oli syntipukki. Kun hänet julistettiin syylliseksi, ei tähän rikokseen toista osapuolta tarvittukaan. Ja jos seksin ostaminen oli sallittua, niin silloinhan miesosapuoli toimi aivan oikein. Syyllinen oli vain nainen.

Ongelma ei kai ole vain Jeesuksen ajan yhteiskuntaan ja kulttuurin liittyvä, vaan yleismaailmallinen. Suomessakin on varsinkin yksinäisen lapsen synnyttäminen ymmärretty naisen häpeäksi. Ainakin nainen on joutunut kantamaan häpeänsä yksin. Hänet on leimattu huonoksi naiseksi. Monissa kulttuureissa yksinäinen katsotaan vapaaksi riistaksi. Lähi-idän kulttuurissa nainen voi pelkällä pukeutumisellaan osoittautua vapaaksi riistaksi. Länsimaissa ongelma on kääntynyt päinvastaiseksi. Nainen saa vapaasti pukeutua provosoivasti. Nainen saa vapaasti kiusata ja houkutella miestä eli harjoittaa seksuaalista häirintää. Jos mies erehtyy luulemaan, että nainen jotain tarkoittaa ja vihjailee elkeillään, niin mihin on syytä vetää varmistin päälle. Tähän ansaan ei pidä langeta. Venäjällä ja Thaimaassa, tunnettuja tapauksia ajatellen, suomalaiset miehet käyvät harrastamassa ostettua seksiä. Nämä miehet eivät saatujen tietojen mukaan ole retkuja eivätkä epäonnistuneita. He ovat kunnon miehiä, perheenisiä, jotka elävät kotimaassaan kaiken kunnioituksen ansaitsevasti. Ulkomailla he kokevat, etteivät kotimaan moraaliset säännöt enää heitä hallitse. Nyt saa toimia kohdemaassa vallitsevan kulttuurin mukaan. Kun palvelusta maksetaan, kenellekään ei pitäisi jäädä paha mieli. Naisen - tai pitää puhua myös hyväksikäytetyistä pojista – näkökulmasta kysymys taas on suuresta ahdinkotilasta, johon köyhyys ja turismi ovat johtaneet. Hyväksikäytetyllä ei ole kotikylässään ollut mahdollisuutta toimeentuloon. On ollut suoranainen pakko lähteä hankkimaan elatusta sekä itselleen että myös perheelleen. Hyväksikäytetty ei suinkaan ilmoita kotiväelleen, millä keinoin hän on onnistunut hankkimaan tuloja niin, että siitä riittää myös kotiin lähetettäväksi. Hän antaa kotiväen säilyttää uskonsa siihen, että rahan ansaitseminen on tapahtunut moraalisesti kunniallisin keinoin. Ajan mittaan hyväksikäytetyn kaupallinen toiminta joutuu kuitenkin ongelmiin. Hän sairastuu ammattitautiin tai synnyttää aviottoman lapsen, jonka elättäminen vaatii luopumaan työstä tai sitten on luovuttava lapsesta. Kun ulkonäkö rupsahtaa, alkavat tulot vähentyä. Kotimaahan palannut kunnon perheenisä voi paljastua jälkeenpäin epämiellyttävän matkatuliaisen tuojaksi. Seurauksena on sairauden leviäminen vaimoon ja onnellisen perhe-elämän loppu.

Suomessa oli pitkään tapana, että sääty-yhteiskunnan hyvinvoivat käyttivät hyväksi köyhiä talonpoikaistyttöjä. Näille syntyi aviottomia lapsia, joille joko maksettiin elatusapua tai sitten ei. dna-testin puutteessa hyväksikäytön toteen näyttäminen oli vaikeaa. Silloinkin kun ulkonäöstä paljastui, kenen lapsesta oli kysymys, ei elatusvelvollista pystytty aina laittamaan tilille. Ja yksinaisen naisen osa oli joka tapauksessa halveksittu. Hän oli eristetty ja tuomittu. Nainen menetti maineensa, mies ei.

Tämän päivän Suomessa nainen alkaa saavuttaa tasa-arvon. Heikkoudetkin käännetään vahvuuksiksi. Katsotaan, että yksinäisellä naisellakin pitää olla oikeus saada lapsi. Ei ole kysymys vain adoptio-oikeudesta, vaan synnyttämisen oikeudesta. Nainen voi vietellä miehen, jolta voi saada elatusapua tai sitten voi käyttää keinohedelmöitystä edellyttäen, että kyseinen laki säädetään.

Moraalisista ongelmista ei taideta päästä koskaan eroon. Seksuaalisesti ylivirittynyt aikakautemme ja kulttuurimme ajaa nuorison hyvin varhaisiin seksuaalisiin kokeiluihin. Lakikin kyllä kieltää sellaisen, mutta lasten identiteettiongelmat saattavat juuri nuoret tilanteisiin, joita he eivät pysty itse hallitsemaan eivätkä ymmärtämään. Ulkonäköä ylikorostava kulttuuri ja lasten kotoa heijastuvat ongelmat saavat sekä tytöt että pojat etsimään hyväksytyksi tulemista itseään myymällä. Tässä myymisessä ei käytetä rahaa, vaan välineenä on oman arvon ja hyväksytyksi tulemisen tunne. Jos lapsi on jo kotona tullut hyväksikäytetyksi, hänellä on entistä suurempi tarve hankkia itselleen hyväksyntää ja rakastetuksi tulemisen kokemusta. Eikä hän tiedä mitään muuta keinoa siihen kuin antaa itseänsä. Ulkonäön puutettakin voi yrittää korvata antautumalla suhteeseen ja kokea sillä tavalla rakkautta, kunnes huomaa, että koko homma on kaukana rakkaudesta, todellisesta rakkaudesta. Ettei suhde ole rakkaudesta, käy ilmi siitä, että kumppani menettää pian kiinnostuksensa eikä välitä, ei ole ehkä enää edes tuntevinaan. Kärsitty kolaus aiheuttaa vielä suuremman oman arvon tunnon menetyksen, mitä voi vielä yrittää paikkailla uusilla rakkaussuhteilla, jotka nekin osoittautuvat valheiden verkoksi. Sen jälkeen jo alun perin epäonnistuneeksi ja rakkauden kokemusta vaille jääneeksi kokenut nuori on entistä onnettomampi. Kuka enää voi pelastaa hänet? Kirkkomme nuorisotyön tämänvuotisena vuosiaiheena on Jumalan silmissä kaunis, tytöt ja pojat kirkon lapsi- ja nuorisotyössä.

Tekee vielä mieli lisätä, että syntinen nainen on usein hyväksikäytetty nainen. Hän kokee syvää syyllisyyttä ja huonoutta. Joissakin uskonnollisissa piireissä hyväksikäytettyä naista vaaditaan antamaan anteeksi hyväksikäyttäjälleen. Jos hän ei anna anteeksi ja unohda tehtyä rikosta, hänestä tuleekin syyllinen. Aika irvokas tilanne, kun uhrista tulee syyllinen! Oikea syyllinen saa vapautuksen ja anteeksiantamuksen rikoksen tähden, josta hän yhteiskunnan lain mukaan joutuisi ankarasti tuomituksi. Jeesuksen sanojen mukaan ankara tuomio pitäisi antaa varsinkin lasten hyväksikäyttäjille, pedofiileille. Jeesus sanoo, että sellaisen kaulaan pitäisi ripustaa myllynkivi ja hänet pitäisi heittää mereen. Näitä sanoja ei pitäne ymmärtää niin, että Jeesus kannattaisi kuolemantuomiota, vaan osoittamaan rikoksen vakavuutta. Kaikki synti tietysti kadottaa, mutta on silti vakavampia syntejä ja mitättömämpiä. Ajatuksessa tapahtuva rike on synti, mutta ei välttämättä aiheuta toiselle ihmiselle vielä vahinkoa. Rikollinen teko aiheuttaa vahingon. Seksuaalirikoksissa se merkitsee toisen ihmisen koko elämän suistamista tuhoon. Kirkollisessa rippikäytännössä on se vaara, että häpeä sekoitetaan syntiin. Rikoksen uhriksi joutunut nainen saattaa tunneta itsensä syylliseksi tekoon, jossa on hän on oikeasti uhri eikä lainkaan syyllinen. Julistamalla anteeksiantoa uhrille vahvistetaan hänen väärää syyllisyydentuntoaan. Kirkon täytyy uskaltaa myös julistaa, ettei häpeä ole syntiä. Se on ihmisen oikeutettu puolustusreaktio tilanteessa, jossa hän on joutunut kärsimään toisen ihmisen aiheuttamasta pahuudesta. Rikolliselle ei liioin pidä julistaa aina avaraa anteeksiantamusta. Ehkä Jeesuksen sanat syntien pidättämisestä voivat tarkoittaa juuri sitä, että rikollisen pitää tunnustaa rikoksensa ja ottaa vastaan oikeuden tuomio. Näin hän vapauttaa uhrinsa aiheettomasta syyllisyydentunnosta, kun ottaa kontolleen tekemänsä vääryyden. Jos ihmisen pitäisi pyytää häpeäänsä anteeksi, silloin hänen pitäisi itse asiassa pyytää anteeksi koko olemassaoloaan. Häpeästä kärsivän pitää päästä sielunhoitajan luo, joka käy uhrin kanssa läpi vaikeat tapahtumat ja vakuuttaa tälle, ettei hän ole syypää toisen ihmisen pahuuteen. Mikäli mahdollista todellisen syyllisen saattamiseksi  vastuuseen teoistaan on ryhdyttävä oikeustoimiin.

Tällä en ota kantaa päivän evankeliumiin enkä mene väittämään, kärsikö syntinen nainen syyllisyydestä vai häpeästä, mutta se tekee mieleni sanoa, että nykyään on paljon nimenomaan häpeästä kärsiviä. Monia hävettää pelkästään kirkkoon tuleminen. Ei kehtaa tulla, kun kokee olevansa kelpaamaton, ei täytä sitä hurskauden mittaa, jota olettaa kirkkoon tulemisen vaativan. Monen ongelma ei ole ylitsekäyvä synnintunto, vaan kelpaamattomuuden tunto. En kelpaa tällaisenaan.  En voi tulla ehtoolliselle, kun siihen vaaditaan vähän enemmän uskoa. Onkohan meillä julistajilla rohkeutta sanoa, että Sinä kelpaat. Saat tulla sellaisena kuin olet. Jos tunnet uskosi heikkoutta, olet tervetullut ehtoolliselle, sillä se on tarkoitettu niille, jotka tuntevat itsensä heikoiksi ja kelpaamattomiksi. Syntisten Vapahtaja on myös heikkojen ja itsensä kelpaamattomiksi tuntevien ystävä.

Jos ongelmasi on oikeasti syyllisyys, niin siihen on apu jo yhteisessä synnintunnustuksessa. Syntisestä naisesta kertovalla evankeliumilla on merkittävä vaikutushistoria. Varmaan yleisimmin käytetyssä vanhassa synnintunnustuksessa asetumme aina samalla viivalle syntisen naisen kanssa fariseuksen kodissa, polvistumme Jeesuksen jalkojen juureen. Jeesus ei aja meitä pois. Saastaisuutemme ei riitä saastuttamaan hänen puhtauttaan, mutta hänen puhtautensa riittää puhdistamaan meidätkin.

 

Pääsiäisjakso