Hartauskierros ma 28.2.05 Kasarminportti, Kultakaari

 3. paastonajan sunnuntai
Virret: 411, 273, 310: 4-5.

Joh. 12:37-43

Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana: - Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima? He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden: - Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi
eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.
Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.
Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.

 

”Rakkaat Ystävät”, aloitti puheensa jo kunnioitettavan iän saanut apostoli, itsensä Herran oppilas eräässä merkittävän aseman saavuttaneessa kaupunkiseurakunnassa Rooman valtion Aasian provinssissa. ”Siitä on jo 44 vuotta, kun sain kutsun Herramme oppilaaksi, minä ja rakas veljeni – siunattu olkoon hänen muistonsa. ’Tulkaa ja seuratkaa minua’, sanoi Herra, ja se oli menoa eikä meininkiä. Olin silloin vain 16 -vuotias, Herramme oppilasjoukon nuorin - eikä kai siinä ole mitään häpeämistä - ymmärtämättömin. Herra ei kuitenkaan ylenkatsonut nuorta ikääni. Jostain kumman syystä pääsimme veljeni kanssa oikein Herran lähimpien uskottujen joukkoon. Tämä menestys nousi minun ja veljeni päähän, minkä tunnustan häveten. Olettaessamme Herramme kohta panevan toimeen vallankaappauksen yritimme varmistella ministerin salkkuja hänen tulevassa hallituksessaan. Tämä kaikki johtui siitä, ettemme silloin ymmärtäneet vähääkään siitä, millaisen suunnitelman Jumala oli Herraamme varten suunnitellut. Herramme sanoi silloin: Oletteko valmiit tulemaan kastetuksi sillä kasteella, millä minut kastetaan? Mehän olimme valmiit, mihin vain, ymmärtämättä kuitenkaan koko asiaa. Pääsiäisen jälkeen alkoivat silmämme pikku hiljaa avautua, ja kun veljeni Jaakob kärsi marttyyrikuoleman yli 30 vuotta sitten, silloin ymmärsin kipeästi, mihin kasteeseen Herra sanoillaan oli viitannut.

Herralla oli meissä kestämistä, sillä olimme muiden puutteiden lisäksi heikkoja ja epäuskoisia. Minulla tosin oli intoa, vaikka ei taitoa. Tulimme Jerusalemiin pääsiäisjuhlille intoa hehkuen. Jo Pyhän kaupungin näkeminen sai hurmion aikaan. Ja mahtavan temppelin katseleminen mykistytti. Miten siihen verrattavaa emme olleet Galileassa nähneet. Herramme joutui tiukkaan sanaharkkaan uskonnollisten johtajien kanssa, jotka kokivat selvästi Herramme kilpailijakseen ja oman valta-asemansa horjuttajaksi. Sanoista häntä ei kuitenkaan kukaan saanut kiinni. Hän oli opettanut moitteettomasti puhdasta oppia. Mutta muutamat hänen tekonsa ja toimensa herättivät närkästystä. Erityisesti temppelin puhdistaminen myyntipöytien kaatamisineen ja temppelille keskeisen uhritoimen loukkauksineen vihastuttivat temppelin viranomaiset. He eivät edes kuunnelleet Herramme perustelua hänen sanoessaan, että Jumalan temppelin kuuluu olla rukoushuone eikä ryövärien luola. He kuulivat vain lauseen jälkiosan, ”ryövärien luola”. He tiesivät uhribisneksen olevan liiketoimintaa, josta temppeli kääri hihaansa suuret liikevoitot kansan hyväuskoisuuden kustannuksella. Sitä minä jäin ihmettelemään, että miksi Herramme ihmeteot nähnyt kansa ei asettunut hänen puolelleen. Kyllä he silloin vielä ylistivät Jumalan nimeä, kun näkivät suuria tunnustekoja tapahtuvan, mutta pienellä viiveellä kiitollisuus vaihtui tyytymättömyydeksi tai epäluuloksi. Tuli väkisin mieleen profeetta Jesajan suuri pettymys, jota hän koki nähdessään julistuksensa pysähtyvän jäiseen vastaanottoon. Profeetan oli vaikea kestää työnsä epäonnistuminen Hän näki ihmisten paatuneisuudessa jonkinlaisen jumalallisen välttämättömyyden. Mutta murhe täytti profeetan sydämen. Aurinko sulattaa jään, mutta kovettaa saven. Niin kai se on. Sama asia, mikä saa toisen ihmisen mielen lämpenemään, kylmentää ja kovettaa toisen. Viittaisiko profeetta puheellaan tulevaan Messiaaseen. Niin minä sen ymmärrän. Kun Messias saapuu, hänen omaisuuskansansa ei ota häntä vastaan. Viime aikoina on kuulunut viestejä kautta synagogalaitoksen, että kristittyjä ei enää katsota suopein silmin eikä heitä toivota rukoushuoneyhdistyksen jäseniksi. Heidät karkotetaan synagogaseurakunnista. Herramme varmaan tarkoitti, että juutalainen uskomme olisi uudistunut sisältäpäin, mutta niin ei käynyt. Seurasi välirikko. Ne, jotka rohkenivat tunnustaa kristillisen uskonsa, joutuivat ekskommunikoiduiksi – yhteisöstä erotetuiksi. Se ei ollut helppoa. Pakanan kääntyminen kristityksi oli helpompaa kuin juutalaisen. Pakanoillahan oli omia jumaliansa, joihin saa vapaasti uskoa tai olla uskomatta eikä vaadittu muuta kuin keisarin palvontaa. Se oli pelkkä muodollisuus. Juutalaisilta sitä ei vaadittu. Sen verran Rooma ymmärsi tai kunnioitti juutalaisten uskonnollisia tunteita, ettei heiltä vaadittu oman uskontonsa kieltämistä, mitä keisarin palvonnan symboliset toiminnat tarkoittivat mielestämme. Nyt olivat yksityiset kristityt kahtalaisessa pinteessä. Juutalaisuudesta erottaminen merkitsi perheyhteyden kipeää katkeamista, yhteisöllisen uskon ja keskinäisen huolenpidon romuttumista. Uudessa uskossa kulkevan oli selvittävä ilman yhteisön antamaa tukea. Ja toiseksi: kuka takaisi, että kristityt saisivat saman oikeuden kuin juutalaiset: erioikeuden olla palvomatta keisaria ja olla osoittamatta hänelle kuuliaisuutta vertauskuvallisin uhritoimituksin? Eikö kristillinen usko osoittautuisi tässä asiassa yhtä ehdottomaksi kuin juutalaisuus. Ehdoton ei kaikille epäjumalanpalveluksen muodoille. Pienellä kristillisellä yhteisöllä ei olisi mahdollisuutta saada erioikeutetun uskonnon asemaa.

Tässä puutun nyt ongelmaan, joka teillä on pian edessänne, hyvät seurakuntalaiset.

Oli muuten ilo panna merkille, että Jerusalemin uskonnollisissa johtajissa ja muutamissa suuren neuvoston jäsenissä oli havaittavissa salaista ystävyyttä Mestariimme. He eivät vain uskaltaneet tunnustaa uskoansa häneen. Siitähän olisi noussut valtava haloo. Ehkä he olisivat menettäneet parlamenttipaikkansa, jos olisivat julkisesti tunnustaneet myötämielisyytensä lahkojohtajaksi ja provokaattoriksi leimattuun Herraamme. Salainenkin ystävyys heidän taholtaan oli kuitenkin toivon merkki. Herramme sanat ja teot eivät jääneet täysin vaille vaikutusta. Jokaisen rehellisen ja ennakkoluulottomasti Herraamme seuraavien oli pakko tunnustaa tosiasiat: tässä oli itse Jumalan lähettämä Vapahtaja. Tosin emme mekään tienneet vielä silloin, millä tavalla Jumala oli osoittava Herramme messiaanisuuden. Meidänkin silmämme olivat pimitetyt. Luulimme hänen ottavan maallisen vallan ja ryhtyvän kapinaan miehittäjävaltaa vastaa. Niinhän eivät tietenkään asiat edenneet. Heramme kärsi häpeällisen ristinkuoleman, mutta Jumala herätti hänet kuolleista ja antoi hänen taivaallisen vallan. Jokainen häneen uskova oli pelastuva. Uskossa saamme jo nyt kurkottaa ajan rajan toiselle puolelle ja nähdä taivaallisen voittopalkintomme, ikuisen elämän, jonka Jumala suo omillensa, Kristuksen, Herramme tähden.

Älkää ystävät salatko uskoanne, niin kuin hallitusmiehet tekivät! Kohdistan nämä sanat erityisesti teille kasteoppilaat, jotka olette aloittaneet kasteopetuksen ja pääsiäisenä toivon mukaan suuressa juhlassa tunnustatte uskonne ja sanoudutte irti kaikista paholaisen töistä ja juonista. Annatte elämänne Jumalan haltuun ja tunnustaudutte Herran Jeesuksen seuraajiksi. Älkää pelätkö ihmisiä! Pelätkää Jumalaa! Ihmiskunnian tavoittelu on vastoin uskomme perusteita. Se on ensimmäisen käskyn rikkomista. Se osoittaa, ettemme koko sydämestämme pane turvaamme yksin Jumalaan, joka voi pelastaa meidät iankaikkisesta kuolemasta. Miksi pelkäisimme niitä, jotka tappavat vain ruumiin? Eikö meidän tule pelätä häntä, jota ilman sekä sielumme että ruumiimme joutuu kadotukseen?”

Näihin sanoihin jo korkean iän saanut apostoli päätti saarnansa ja vetoomuksensa pysyä horjumatta uskossa Herraan, jonka seuraajaksi hän oli tullut jo 16-vuotiaana nuorukaisena.

Pääsiäisjakso    Etusivu