1. paastonajan sunnuntai (Invocavit) Pöytälaatikkosaarna 2010

Matt. 4: 1-11

Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi." Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.'"
    Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'" Jeesus vastasi hänelle: "On myös kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'"
    Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'"
    Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.

Houkutuksia on monenlaisia. ”Älä silmä pieni katso, minne vain. Älä korva pieni kuule, mitä vain…” Lastenlaulu ei kuulosta kovin kivalta, kun se suhtautuu elämään niin kielteisesti, mutta se kiteyttää syvän elämänviisauden. Kaikki silmien eteen tuleva, korvin kuultava ja suulla maistettava ei ole hyvä asia. Eri ikäkausilla on vähän eri tavoin painottuvia kiusauksia. Lapsen kiusaukset ovat varmaan pieniä, mutta jo niihin pätee se viisaus, että jos antaa pahalle pikku sormen se vie koko käden. Makean nälkä ja ruokien valikoiminen on lapsen ensimmäisiä koetuksia. Ei voi olla karkkipäivää joka päivä. Makeiden juomien sijasta maito tai vesi ovat terveellisimpiä. Tottumuksesta voi tulla toinen luonto; sen tähden terveelliset tavat pitää aloittaa jo nuoresta. Eikä tässä ole kysymys vain terveydestä, vaan luonnekasvatuksesta. Elämässä ei voi aina noudattaa mielihalujaan eikä toteuttaa pelkkää itseään. Jos näin tekee, silloin aiheuttaa vaikeuksia sekä itselleen että muille. Jo pienestä pitäen on hyvä opetella kurinalaisuutta ja itsehillintää. Jos ei lapsi osaa itse asettaa itselleen rajoja, niin sitten vanhempien on se tehtävä.

Vahingollisimpia asioita lapsille ovat tupakka ja päihteet. Nyt kun on tajuttu tupakan suuri terveyshaitta, se on laissa kielletty K-18. Ei tätä rajoitusta ole asetettu lasten kiusaksi, vaan turvaksi. Alkoholijuomat kuuluvat myös kiellettyjen aineiden joukkoon. Lapsen maksa ei pysty niitä käsittelemään. Eivät ne ole aikuisellekaan hyväksi. Ihminen tulee niistä riippuvaksi. Pahimmillaan runsas alkoholinkäyttö johtaa elämänhallinnan pettämiseen ja sitä myötä työstä irtisanomiseen, perheen hajoamiseen ja väkivaltaisiin tekoihin ja rikoksiin. Urheilujuomatkin ovat vaarallisia. Liimanhaistelusta puhumattakaan.  Nykyään on ollut pakko rajoittaa television ja videoiden katselua, ei vain sen tähden, että siellä on lapsilta kiellettyä aineistoa, vaan koska pelkkä istuminen koneen ääressä on haitallista takapuolelle, selälle ja silmille – ja mielelle. Nuori tarvitsee liikuntaa. Pelien pelaaminen on kielletty K-15. Mitä varten? Koska nuori pelaa liian vähillä rahoilla eikä ehkä ansaitsemillaan rahoilla. Ja pelit aiheuttavat riippuvuutta. Siihen jää koukkuun.

Vähän varttuneempien nuorten houkutus on edellisten lisäksi seksuaalielämään liittyviä. Katsellaan tuhmia kuvia lehdistä tai netistä. Ne koukuttavat nuoren mielen ja ajatukset. Varhaiset seksuaaliset kokeilut ja vapaat suhteet aiheuttavat sukupuolitauteja ja sisäistä rikkinäisyyttä. Aivan ehdottomasti ne häiritsevät tulevaa aviosuhdetta tai olkoon vaikka parisuhdetta. Työelämässä kokemus on ansioksi luettava, seksuaalielämässä se on haittapuoli.

Nuoren aikuisen elämässä hallitsevaksi muodostuu usein mielipuolinen työnteko rahan ansaitsemiseksi ja vastapainoksi mahdollisesti rankka huvittelu, jossa elämä pannaan risaiseksi hauskanpidon varjolla. Ottaa ilo irti elämästä on vähän kaksimielinen lausahdus. Tarkoitus on ihan hyvä, olla oikein iloinen, mutta tulos voikin olla, että ilonpito on teennäistä, jopa teollistettua viihdettä, joka jättää mielen tyhjäksi. Usein runsas ilonpito ja elämysten metsästäminen johtaa siihen, että tyydytyksen kokeminen vaatii aina vaan kovempia panoksia. Lopulta elämä tuntuu ikävystyttävältä ja kurjalta, vaikka on yrittänyt pitää hauskaa kaikin mahdollisin konstein. Itku pitkästä ilosta sanoo suomalainen kansanviisaus. Se pätee monenlaiseen hauskanpitoon.

Rahan ansaitsemisen maksimoiminen merkitsee usein perhe-elämän ja lasten kustannuksella elämistä ja oman terveyden vaarantamista. Varsinaisessa aikuisuudessa tulee yhtäkkiä vastaan todellisuus, jossa ei enää jaksa tehdä työtä ja on vieraantunut aviopuolisosta ja lapsista. Sairauskohtaus saattaa lopettaa vaakalennon, jos ei ole älynnyt itse lopettaa liian kiireistä ohjelmaa.

Monessa asiassa ihminen viisastuu vanhetessaan. Tämä viisaus ei tarkoita älykkyyttä, joka on huipussaan 18-vuotiaana, vaan elämänviisautta. Ihminen on kokemuksista ja omista, ehkä vähän toistenkin virheistä, oppinut tärkeitä asioita. Tällä en tarkoita sitä, etteikö vanhuudessakin olisi omat kiusauksensa ja houkutuksensa. Moni kokee viidenkympin villityksen. Silloin juuri kun olisi luullut ihmisen jotain oppineen, tämä hylkääkin oman pitkäaikaisen aviopuolisonsa ja lastensa äidin, ja aloittaa rilluttelun itseään niin paljon nuoremman kanssa, että on kuin menisi tyttärensä kanssa naimisiin. Tai löytäköön vaikka ikäisensä ihastuksen, niin ei se muuta sitä tosiasiaa, että pitkäaikaisen elämänkumppanin hylkääminen on rikos puolisoa ja lapsia kohtaan ja riskialtis yritys korjata elämänsä tyhjyyttä. Voi käydä niin, että elämä on entistä rikkinäisempi kaiken tämän jälkeen. Eikä sitä voi enää korjata tai se on vaikeaa. Keski-iän toinen ongelma on liika syöminen. Nuoruudessa ihminen pääsääntöisesti kuluttaa sen, mitä suustaan sisään mättää. Aikuisiässä syö enemmän kuin kuluttaa ja vyötärönmitta kasvaa. Joillakin aineenvaihdunta on sen luonteinen, että lihavuuteen on taipumusta. Tästä seurauksena alkavat elintasosairaudet kummitella. Aikuisen kiusaus on aiheuttaa veitsellä ja haarukalla hidas itsemurha. Kristinusko ei varsinaisesti edusta mitään läskikampanjaa, mutta jos siihen yhdistyy (kaukaisten) lähimmäisten auttamisen motiivi niin kuin tämänkeväisessä Terveyden ja hyvinvointilaitoksen sekä kirkon yhteistyönä toteuttamassa kampanjassa, niin ollaan ihan hyvällä asialla.

Tällä pitkällä vuodatuksella haluan vain sanoa sen, että elämä on täynnä kiusauksia. Ne ovat houkutuksia, joilla vahingoitamme omaa elämäämme, terveyttämme ja vahingoitamme toisia ihmisiä, niitä, joista on tullut meille läheisiä, mutta joiden kanssa emme osaa elää yhdessä sovitellen, omastamme kieltäytyen. Kiusauksia emme voi välttää, emme edes erakon kammiossa. "Emme voi estää lintuja lentämästä päämme yli, mutta voimme sentään estää niitä tekemästä pesää päämme päälle" kerrotaan Lutherin neuvoneen suhtautumisesta kiusauksiin. Kiuasauksia ei ole hyvä helliä mielessään ja antaa ajatusten pyöriä niiden ympärillä. Paras etsiä muita ajatuksia ja tehtäviä, joilla voi huoleti täyttää mielen.

Kristillinen paastonaika on meille muistutus siitä, että elämässä ei voi aina olla hauskaa eikä tarvitse eikä pidä olla aina hauskaa. Ainainen hauskanpito muuttuu tylsyydeksi. Pitäisi oppia elämään niin, että välillä on arki ja työ, joskus on iloton puurtaminen, mutta sitten koittaa levon ja hauskanpidon aika. Hauska tuntuu hauskalta aina, kun sitä on joutunut jonkin aikaa odottelemaan. Kristillinen elämä ei ole tarkoitus olla elämälle kielteistä, kaikkea hauskaa pakenevaa mörököllielämää. Kristillisessä elämänjuoksussa on tarkoitus, että kerran viikossa, joka pyhä, olisi levon ja virkistyksen aika. Tämä voi koskea sekä dieettiä että seuraelämää. Koko ajan ei tarvitse elää kuin askeetti, mutta enimmäkseen on torjuttava houkutuksia. Sitten on suuria kirkkovuoden juhlia, joissa voi myös iloita. Voi iloita Jumalan suurista teoista, armosta ja rakkaudesta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan. Jos olet jäänyt Jumalan rakkauden kokemista vaille, olet menettänyt suuriman ja kestävimmän ilon lähteen, mitä elämässä voi saavuttaa. Usko on elämän voima, joka kannattaa ja varjelee. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että ihminen jo nuorena löytäisi uskosta elämänsä voiman. Silloin hän löytäisi myös turvan, joka varjelisi häntä monista houkutuksista ja pahasta. Eräs mummo tapasi laulaa usein laulua: ”Tule Jeesuksen luo, tule nuorena oi!” Häntä vähän toruttiin siitä, että hän laulelee nuorten laulua eikä vanhusten virttä, joka hänelle kuuluisi. Mutta hän vastasi: laulan tätä nuorten laulua sen tähden, että tajuan kuinka paljon olen menettänyt, kun en ymmärtänyt seurata Herraa jo nuorena. Haluaisin välittää nuorille viestin, että Jeesuksen seuraamista ei kannata lykätä yhtään.  

Mainitsemani kiusauksia koskevat esimerkit eivät varsinaisesti ole kovin kohtalokkaita eivätkä anteeksiantamattomia. Lankneemukset saa kyllä anteeksi, mutta ne jättävät arpia elämään, synkentävät ja pahoittavat sekä omaa että toisten mieltä. Kaikkein vakavin kiusaus on se, josta Herran rukous muistuttaa, kun pyydämme: äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.Toki tämän voi ymmärtää rukouksesi, jolla pyydämme Jumalaa varjelemaan meitä terveyttämme ja lähimmäissuhteittemme särkymiseen johtavista kiusauksista, mutta kyse on paljon enemmästä, perimmäistä Jumala-suhdettamme koskevasta asiasta. Pyydämme tässä rukouksessa itse asiassa Jumalaa varjelemaan meitä siltä perimmäiseltä kiusaukselta, että kiellämme hänet. Elämä voi johtaa meitä onnettomuuksiin ja koettelemuksiin, kenties kristittyjen vainoihinkin. Rukoilemme, että Jumala varjelisi meitä joutumasta niin suuriin vaikeuksiin, että uskomme häneen järkkyy. Tämä on tavanomaista suklaanhoukutusta järeämpi kiusaus; se on koko Jumala-suhdettamme ja iankaikkisuuskohtaloamme koskeva elämän ja kuoleman kysymys.

Tämän sunnuntain evankeliumi ei puhu meidän kiusauksistamme. Siinä mielessä olen puhunut melkein kokonaan raamatunkohdan vierestä. Ne puhuvat Jeesuksen kiusauksista. Jeesuksen kiusaukset olivat ainutlaatuisia, messiaanisia kiusauksia.  Ne eivät olleet vain houkutuksia, vaan koetuksia siitä, voiko hän täyttää sen tehtävän, jonka Jumala on hänelle antanut. Aikooko hän toteuttaa Jumalalta saamansa tehtävän, pelastaa maailma kärsimisellään ja kuolemallaan vai aikooko hän vain pelastaa oman nahkansa? Leipäkiusauksen kohdallakaan ei ollut kyse siitä, etteikö Jeesus olisi voinut kesken vapaaehtoista paastoamistaan syödä. Ongelma oli siinä, että kiusaaja käytti Jeesuksen heikkoa hetkeä hyväkseen yrittämällä houkutella häntä jumalallisen voimansa demonstrointiin nälkänsä tyydyttämiseksi. Ristin tie oli nöyryyden, heikkouden ja alennuksen tie, ei jumalallisella voimalla bodaaminen omaksi kunniakseen.

Temppelinharjalta hyppääminen oli toinen sirkustemppu, jolla hän olisi vain pönkittänyt omaa kunniaansa. Se olisi ollut itsetarkoituksellinen oman voimannäytön osoitus, jolla ei olisi ollut lähimmäisten kannalta mitään merkitystä. Kolmas asia, pääseminen paholaista kumartamalla kaiken vallan haltijaksi, oli katteeton lupaus. Se saattaisi olla meillekin tuttua vallan ja omaisuuden hamuamista, jolla ei ole mitään rajoja.

Elokuvassa viimeinen kiusaus esitetään sellainen ajatus, että Jeesuksen suurin tai ainakin sitten viimeinen kiusaus oli Messiaan tehtävän vaihtaminen tavallisen ihmisen rooliin, johon kuului normaali onnellinen perhe- ja avioelämä. Tämä ajatus ei taida kertoa meille niinkään paljon Jeesuksen kiusauksista kuin siitä, että meidän ei tarvitse ryhtyä messiaiksi. Jeesus on sen jo tehnyt. Me voimme ja saamme elää tavallisen ihmisen elämää. Me saamme elää onnellista perhe-elämää, mihin kuuluu se kumppani, johon ehkä jo nuorena sitouduimme ja jonka kanssa olemme saaneet lapsia iloksemme. Joku voi kuvitella mielessään, että pystymme päihittämään kiusaajan Raamatun sanalla niin kuin Jeesus. Mutta kun Paholainenkin käyttää sanan säilää mestarillisesti, niin mitenhän tuossa mahtaisi käydä? Tarvittaneen uskonelämän hoitamista kaikin keinoin, mihin kuuluu myös rukous ja seurakuntayhteys.

Pääsiäisjakso    Etusivu