Pas33 Ashen kirkko (Etiopia) 15.2.1998

3.vsk  Joh 8:46-51(59)

              8:42-51

Jeesus sanoi:
»Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua? Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta.»
Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: »Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?» Jeesus vastasi: »Ei minussa ole pahaa henkeä. Minä kunnioitan Isääni, mutta te häpäisette minua. Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee. Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa.»
Juutalaiset sanoivat hänelle: »Nyt asia on selvä: sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinä sanot: 'Joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa.' Sinäkö muka olet suurempi kuin isämme Abraham? Hän on kuollut, ja niin ovat kuolleet myös profeetat. Mikä sinä luulet olevasi?»
Jeesus vastasi: »Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Mutta minä tunnen hänet ja pidän kiinni hänen sanastaan. Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi.»
Juutalaiset sanoivat hänelle: »Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!» Jeesus vastasi: »Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi - minä olin.» Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä.

Kuvittelen olevani yksi Jeesuksen opetuslapsista.

Oli silloin nuori, kun Jeesus kutsui minut seuraansa. Halusin vaihtelua yksitoikkoiseen ja tuloksettomaan kalastajan ammattiini. Voitte arvata, että vanha isäni ei tykännyt hyvää, kun me kaksi veljestä jätimme isän yksin kalastamaan - rauha isäni muistolle. Äiti tuntui ymmärtävän meitä paremmin. Hän kerran toivoikin, että kun Jeesus pääsee valtaan, niin antakoon meille parhaat ministerin paikat. Eipä äitikään ymmärtänyt, mikä kohtalo Jeesusta odottaa. Jeesus sanoikin: "Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon? Vaikka voisittekin, niin ei minulla ole valtaa jaella teille ministerin paikkoja", hän itse vastasi kysymykseensä meidän puolestamme. Hyvä, että vastasi. Enhän minä ymmärtänyt edes kysymystä. Mutta sittemmin olen kyllä kipeästi ymmärtänyt - kun veljeni Jaakob mestattiin Herodes Agrippan toimesta. Silloin ymmärsin, että oppilaalle voi tulla sama osa kuin opettajalle. Nuorina olimme ymmärtämättömiä. Jeesukseen suuntautuvat odotuksemme olivat pelkkää oman edun tavoittelua, minkä häpeäkseni tunnustan.

Jeesus on osoittautunut meille toisenlaiseksi Messiaaksi kuin luulimme. Hän on osoittautunut meille Jesajan kirjan mainitsemaksi kärsiväksi Messiaaksi. Esimakua Jeesusta odottavasta kohtalosta saimme Jerusalemissa Jeesuksen opettaessa temppelissä. Hän oli napit vastakkain pappien ja kirjanoppineiden kanssa, mikä johtui hänen ensimmäisestä toimenpiteestään hänen tullessaan temppeliin. Ihme, ettei hänelle käynyt jo silloin kalpaten. Hänhän teki nuorista ruoskan ja ajoi uhrieläinten myyjät ja rahanvaihtajat ulos temppelistä. Temppelin vartijat olivat niin ällikällä lyötyjä, että seisoivat tumput suorina katsellen, mitä Jeesus pyhässä temppelissä tekee. Ehkä he eivät uskaltaneet ottaa Jeesusta kiinni silloin, koska he pelkäsivät kansaa, joka ihaili silloin Jeesusta. Valitettavasti kansa ei pysynyt Jeesuksen tukijana. Jeesuksen toimenpiteet olivat liian radikaalit. Hänen opetuksensa vaati niin selvää kannanottoa ja asettumista hänen puolelleen, että monen kantti petti. Kansa ja Jeesus joutuivat hakaukseen erityisesti siinä kohtaa, kun Jeesus sanoi: "Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää." Silloin näin, että pappojen niskat alkoivat punoittaa. Tuli kiusallinen hiljaisuus, jota ei yhtään helpottanut hiljaisuuden katkaissut Jeesuksen kysymys: "Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä?" Kaikki odottivat, että astuisi nyt joku esiin ja sanoisi jotain. Sillä aikaa kun ei vastausta kuulunut, Jeesus tykitti vielä lisää: "Jos ette löydä puheestani ja elämästäni moitteen sijaa, niin miksi ette sitten usko minua. Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee, mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta." "Ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta!" Olen miettinyt näitä Jeesuksen sanoja. Ehkä alan hiljalleen tajuta sanojen merkityksen. Ihminen ei ymmärrä sellaista, millä ei ole kosketuspintaa hänen kokemusmaailmassaan. Ihminen, jolta puuttuu sävelkorva, ei ymmärrä kauniin musiikin viehätystä. Värisokea ei tajua kuvan kauneutta. Ihminen, jolta puuttuu rytmin taju, ei osaa tanssia. Me juutalaiset ajattelemme, ettei ihminen voi ymmärtää Jumalan totuutta, ellei Jumalan henki asu tässä ihmisessä ja kirkasta hänelle Jumalan totuutta. Jos ihminen sulkee sydämensä oven Jumalan Hengeltä ja pitää kiinni omista käsityksistään, niin hän ei käsitä Jumalan totuutta, vaikka se olisi ilmiselvästi hänen edessään. Tätä Jeesus yritti takoa heimoveljiensä päähän, mutta ei "mennyt kaaliin". Kuulijat pitivät kiinni omista totutuista ajatuskuvioistaan ja torjuivat Jeesuksen sanat. He olivat mielestään niin uskonnollisia ja Jumalan kansaa, ettei heidän mieleensäkään tullut ajatus joutumisesta kauas Jumalasta, eksyksiin. He uskoivat palvelevansa Jumalaa.

Kun Jeesus siis osoitti heidän eksyneen pois Jumalan totuudesta, jonkun kuulijan pinna paloi: "Sinä olet samarialainen ja sinussa on paha henki", hän sanoi. Se oli aika kova herja. Sillä saattoi torjua koko Jeesuksen persoonan kerta heitolla. Jos hän on samarialainen ja kaiken lisäksi vielä pahan hengen riivaama, niin sitten hänen sanojansa ei tarvitse ottaa vakavasti. Sitten häntä voi pitää mielipuolena ja pilkata vapaasti. Samarialaiseksi leimaaminen tarkoitti harhaoppista, toiseen kansaan, halveksittuun sekakansaan kuulumista, vieraita vaikutteita saaneen uskonnon seuraamista. Jeesus ei vastannut mitään samarialaiseksi haukkumiseen. Johtuiko se siitä, että hän ei halunnut ylläpitää veljesvihaa? Hänen mukaansa samarialaisten uskonto ei ollut yhtään lähempänä tai kauempana totuutta kuin juutalaistenkaan uskonto. Kumpikin uskonto edellytti lain tiukkaa noudattamista ja jumalanpalveluspaikalla oli keskeinen merkitys. Jeesuksen uskonnossa taas näillä asioilla ei ollut keskeistä merkitystä. Jeesuksen uskonto oli sydämen uskontoa, henkilökohtaista jumalasuhdetta, Jumalan rakkauden ja armahduksen kokemista, mikä tulee ihmisen osaksi ilman hänen omaa ansiotaan.

Jeesus vastasi vain jälkimmäiseen syytökseen, jonka mukaan hän on pahojen henkien riivaama. Hän vastasi: "En se ole minä, joka on pahojen henkien riivaama. Te olette itse!" Jeesus vielä jatkoi: "Minä en etsi tämän maailman kunniaa, mutta tiedän tulevani pilkatuksi, hyljätyksi ja ristiinnaulituksi. On Yksi, joka antaa kunnian sille, jolle se kuuluu. Hän on Jumala."

Minulla on se varma vakaumus, että Jeesus ei pelännyt edessään olevaa karmeaa kohtaloa, jonka hän kyllä edeltä tiesi. Jeesus näki ristin kärsimyksen taakse, tulevaan kunniaan, jonka hän uskoi Jumalan antavan sille, joka pysyy totuudessa lujana loppun asti. Jeesus näki edeltä tulevan kunnian. Hän ei kulkenut kohti kuolemaa, vaan kohti korotusta, kunniaa, joka oli oleva palkka sille, joka pysyy kuuliaisena loppun asti.

Koska Jeesus uskoi vakaasti siihen, ettei Jumala hylkää häneen turvautuva, hän uskoi myös kuoleman voittamiseen. Siksi hän sanoi: "Joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa." Näin pitkälle menevä usko oli hänen kuulijoilleen liikaa, ainakin saddukeuksille. Hehän eivät uskoneet minkäänlaiseen kuoleman jälkeiseen elämään. "Mihin ihminen kaatuu, siihen hän maatuu", oli heidän uskonsa. Ainakin jos he ajattelivat uskonisäänsä Abrahamia ja profeettoja, niin kaikki he olivat kuolleita, niin hurskaita Jumalan miehiä kuin olivat olleetkin. Kuinka Jeesus saattoi korottaa itsensä uskon isiä ja esikuvia korkeammalle? Kun monet uskon veljistämmekin ovat kuolleet, niin on syytä miettiä Jeesuksen sanojen todellista merkitystä. Tarkoittiko Jeesus, ettei uskova ihminen kuole? Ei, vaan, että yhteys Jumalaan kantaa yli kuoleman rajan. Jeesukseen uskovalle kuolema on vain portti uuteen elämään. Elämän jälkeen ei seuraa kuolema, vaan elämä. Jos eläessämme koemme yhteyttä Jumalaan, niin kuoleman jälkeen koemme paljon läheisempää yhteyttä: välittömän yhteyden Jumalaan.

Jeesuksen opetus meni kiihkeäksi väittelyksi. Ei sille kukaan mitään mahtanut. Emmekä me silloin ymmärtäneet, mihin tämä kaikki johtaa. Uskoimme vakaasti, että Jeesuksen sanoma tulee vielä vastaanotetuksi. Jouduimme pettymään. Pettymään vääriin odotuksiimme. Valloittavan Messiaan odotuksiin. Vasta Jumalan herättäessä Jeesuksen kuolleista ymmärsimme, että Jeesuksen mukana murtautui tähän elämään jotain niin uutta ja ennen kuulumatonta, ettei sitä olisi voinutkaan ymmärtää sillä tiedolla, joka meillä aiemmin oli. Jälkikäteen ymmärrämme, että Jeesus oli ja on ylösnousemus ja elämä.

Tahdon rohkaista teitä panemaan teidän luottamuksenne Jeesukseen. Avatkaa sydämenne ovi hänelle. Antakaa Pyhän Hengen tehdä teidän sydämissänne vapaasti se työ, mikä hänelle kuuluu ja minkä hän osaa: kirkastaa teille Kristusta, Jumalan ainosyntyistä Poikaa. Jolla on Jumalan Poika, sillä on elämä.