Messu Lappeenrannan kirkossa 18.3.01 3. paastonajan sunnuntaina

 

Virret: 273, 705, 310:1-4, 719, 385:1- , 232,316, 401:3-5.

Luuk 11:14-23 (-26)

Jeesus ja Belsebul

 

14 Jeesus ajoi mykästä miehestä pahan hengen. Kun henki oli lähtenyt, mykkä mies alkoi puhua, ja kaikki hämmästyivät. 15 Muutamat kuitenkin sanoivat: "Belsebulin*, itsensä pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa." 16 Toiset taas halusivat panna hänet koetukselle ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta.

17 Mutta Jeesus tiesi, mitä heillä oli mielessä, ja sanoi:

"Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, ja talot sortuvat toinen toisensa päälle. 18 Jos nyt Saatana taistelee itseään vastaan, kuinka sen valtakunta voi pysyä koossa? Tehän sanotte, että minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla. 19 Mutta jos minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat? Heistä te saatte itsellenne tuomarit. 20 Jos minä sitä vastoin ajan pahoja henkiä ihmisistä Jumalan sormella, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne.

21 "Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa. 22 Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin. 23 Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.

 

(Saastaisen hengen paluu

 

24 "Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: 'Minä palaan kotiini, josta lähdin.' 25 Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, 26 se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa.")

 

                         

Pahan valta maailmassa on suuri. Jeesuksen ajan Palestiinassa ajateltiin kai, että paholaisia vilisee ilmassa kuin kärpäsiä pahimmillaan. Paholaisen nimikin oli kärpästen herra, Belsebul. Muistan kun menin perheeni kanssa Etiopiaan vuonna 1981. Ajoimme autolla maaseudulle ja pysähdyimme erääseen pikkukaupunkiin kahville. Astuttuamme autosta ulos hyökkäsi kimppuumme lukemattomien kärpästen lauma. Silloin 6-vuotias poikani, nykyinen ammattimuusikko, säikähti ihan kauheasti valtavaa kärpäsmäärää, joka tunkeutui joka paikkaan, varsinkin naamaan ja silmiin. Suutakaan ei uskaltanut aukaista, ettei kohta valtava kärpäsmäärä tunkenut suusta sisään. Poikani pelkäsi, kuinka hän voi täällä elää, kun täällä on näin paljon kärpäsiä. Meille etelän miehille kun eivät nämä Lapinkaan mäkäräiset ole tuttuja. Rippikouluryhmän kanssa lähdetään taas kesällä katsomaan, voiko Suomen Lapissa elää.

Verta imevät itikat voivat tuoda  mieleen vaikka pahan vallan. Eiköhän pahakin näyttäydy säälimättömänä verenimijänä.

Esimerkkinä pahan vallasta kerron esimerkkitapauksen yhden Hannun tarinasta. Tämä olkoon osoitus siitä, ettei paha kuulu vain kaukaiseen menneisyyteen, vaan se on todellisuutta tässä ja nyt. Hannulla oli hyvät lähtökohdat elämään. Hän oli kotoisin maaseudulta turvallisesta kodista, jolle hengellisetkin asiat olivat lapsuudessa läheisiä. Hannu oli kouluaikanaan menestyvä kilpahiihtäjä. Kansakoulun alaluokilla ollessaan Hannu osallistui seurakunnan kesäleiriin ja tunsi siellä Jumalan kutsun. Hän päätti kuitenkin yhdessä kaverinsa kanssa hylätä tämän kutsun. Hän ajatteli, ettei näin nuorena vielä kannata Jumalaan uskoa. Täytyyhän elämää ehtiä nähdä ja kokea monelta kantilta, ettei kulkisi laput silmillä kapeaa tietä. Niinpä hän aloitti tämän laveamman tien maistelun tinnerin haistelemisella ja keskioluen juomisella, mikä ihan itsestään ja luonnostaan johti viina- ja pillerikierteen kautta huumeisiin. Siitä tie johti mielisairaaloihin ja vankiloihin, minkä seurauksena ihmissuhteet katkeilivat ja työpaikat menivät.

Käänne Hannun elämän syöksykierteeseen tapahtui, kun hän soitti entiselle ryyppykaverilleen, joka oli tullut uskoon. Hengellisen telttakokouksen päätteeksi Hannu asteli raskain askelin alttarille huoaten: ”Jos sinä Jumala olet olemassa, tässä olisi yksi, jota sinä voisit auttaa.”

Hannun puolesta rukoiltiin ja hänet siunattiin ja hän tunsi kuin sähkövirran käyvän lävitsensä ja silloin hän vapautui taakastaan. Seuraavan yön Hannu nukkui ilman lääkkeitä, jopa sikeästi. Sellaista ei ollut tapahtunut vuosiin.  Kaikki ei jatkossa kuitenkaan vielä sujunut täysin ongelmitta. Kuukauden mittainen kärsimättä jäänyt vankilatuomio oli vielä istumatta. Vankila ei tunnetusti ole paikka, jossa ihminen parantuu, vaan jossa retkahtaa jälleen. Hannu ajautui takaisin huumaavien aineiden käyttöön. Hän itse koki retkahduksensa syyksi pelkuruutensa, ettei uskaltanut tunnustaa olevansa uskossa, jolloin tämä uusi status olisi ikään kuin vaatinut häneltä ryhtiä tai sitten toisin päin: tunnustaminen olisi antanut voimaa pysyä uskossa. Jos on pahan valta suuri, niin ei Jumalan rakkaus ole yhtään pienempi. Vielä koitti päivä, jolloin Hannu palasi takaisin Jumala-yhteyteen. Jumalan armona ja ihmeenä Hannu on kokenut sen, etteivät myrkkyaineet olleet tuhonneet hänen elimistöään, vaan hän on saanut raitistuttuaan elää terveenä. Erheistään viisastuneena Hannu toimii tänään nuorten hyväksi yrittäen varjella nuoria ehkä pieniltä, mutta kohtalokkailta vääriltä valinnoilta. Kun pahalle antaa pikkusormen, se vie koko käden.

 

Monia teistä ei varmastikaan pahan valta ole vienyt näin syvälle. Olette kokeneet myötä- ja vastoinkäymisiä. Olette tehneet virheitä ja ehtineet niitä korjatakin. Ehkä olette säästyneet niin raskaalta elämän pohjakosketukselta, kuin minkä Hannu niminen alus sai elämän myrskyssä. Minäkin olen säästynyt Jumalan armosta monelta pahalta. Uskon se johtuvan osittain siitä, että vastasin kerran Jumalan kutsuun myöntävästi enkä missään vaiheessa ole lakannut kyselemästä Jumalan tahtoa. Tällä sanalla en tarkoita, että olisin koko ajan pahan voiman yläpuolella ja elämä olisi täysin hallinnassani. Enemmänkin tunnen olevani koko ajan keskellä taistelua enkä voi sanoa sitä vielä voittaneeni. Jos pystyn säästymään julkisynneiltä, niin että maineeni on puhdas ja kaikki luulevat minua pulmuseksi, niin itse tiedän asian  olevan toisin. Olen keskellä pahan tuiverrusta ja houkutusta. Jos luulen seisovani, minun on paras katsoa, etten vain kaadu. Ilman Jumalan apua ja voimaa en usko selviäväni. Ajattelen sitä paitsi kristittynä elämisestä niin, ettei kysymys ole pyrkimisestä synnittömyyteen, vaan turvautumisesta anteeksiantoon. Kilvoittelu on syntien tunnustamista ja anteeksiantoon turvautumista.

 

Aivan vaaratonta ei kuitenkaan synnillä leikittely ole eikä Jumalan kutsun hylkääminen. Kaikille ei käy yhtä hyvin kuin Hannulle, että hän selvisi ainakin terveydentilan osalta vahingoittumattomana. Monelta menee terveys, toisilta koko elämä, pahimmillaan ihminen itse riistää henkensä, kun ei löydä tietä pois umpikujasta. Moni voi säilyttää terveytensä, mutta koti on hajonnut, lapsetkin ovat hylänneet. Poissa on myös asunto, auto ja muu omaisuus.

 

Kristityt uskovat, että riivaaja on ihan todellinen, persoonallinen olento, vaikka hänen alkuperäänsä emme tiedä emmekä ymmärrä. Mutta näemme pahuuden joskus hallitsevan ihmistä niin totaalisesti, että hän näyttää olevan riivattu. Pahalle luonteenomaista voi olla sekin, että se etsii hyökkäyksen kohteen kirkosta ja kristityistä. Halutaan hyökätä kristillistä uskoa vastaan. Piirrellään ristinmerkkiä nurin perin ja käytetään saatananpalvontaan liittyvää merkkikieltä. Se tuntuu jännittävältä. Hautausmaan kivien kaataminen, mustan raamatun lukeminen, raamatun, joka ei ole Raamattu lainkaan, vaan pelkkä loitsukirja, tuntuu viehättävältä. Rituaalimurhia ei saatanan palvojien varsinaisesti tiedetä tehneen, mutta moni kyllä riistää itseltään hengen, kun elämä on alkanut mennä niin paljon pieleen, ettei enää ole voimia aloittaa toisenlaista elämää. Menetetyt tilaisuudet ovat voineet riistää opiskelu- ja työpaikat. Sen jälkeen tajuaa itse tuhonneensa elämänsä.

Kristillinen usko kutsuu ja haastaa teitä ei vain etsimään hyvää, totta ja oikeaa, vaan myös elämään armosta ja

anteeksiantamuksesta. Kristillinen usko ei kutsu teeskenneltyyn hyvyyteen ja hymypoikamaisuuteen, vaan armosta elämiseen. Tulkoon kristillinen usko teille elämän voimaksi, joka haastaa teitä taisteluun hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Etusivu    Pääsiäisjakso