Saarna rukoussunnuntaina 5.5.97 Lappeenrannan kirkossa

Mt 6:5-8

Virret: 537:1-5, 277:5, 313:3-5, 353:1-3,389:1-, (339, 373), 271:3-4.

 

Onkohan missään asiassa ihmisten elämäntilanne ja nimenomaan uskonnollinen käyttäytyminen niin suuresti muuttunut kuin juuri rukoilemisessa? Jeesuksen varoitukset väärästä rukouksesta ovat vaikeasti sovellettavissa meidän uskonnolliseen tapakulttuuriimme. Kuka nykyään pysähtyy rukoilemaan kadunkulmissa tai asettuu keskelle temppeliä tai kirkon etuosaan, paitsi rippikoululainen, joka on sinne määrätty, mutta jonka rukoilemisesta ei ole takeita? Sitä paitsi rukoileminen on delegoitu papeille - enemmän tai vähemmän. Eikä pitkistä rukouksista varmaan voitane monia syyttää! Korkeintaan se on joidenkin rukousryhmien erikoispiirre.

Meidän tapakulttuurimme taustaa vasten Jeesuksen varoitukset väärästä rukouksesta näyttävät oudoilta ja vierailta. Ne voivat kyllä tuoda mieleen eksoottiset muhamettilaisten rukoustavat, jotka viehättävät meitä outoudellaan, toisaalta saavat meidät ylemmyydentuntoisesti halveksimaan estotonta, ehkä primitiivisen makuista pokkurointia yhteen suuntaan ja varsinkin pyllistystä toiseen suuntaan. Kun Saddam levittää rukousmattonsa ja kumartaa hurskaasti kohti Mekkaa, ajattelemme, että onkohan mies tosissaan vai onko tämä teatteria! Joku meikäläinen matkustaa Turkkiin ja tuo mukanaan komean itämaisen maton, ripustaa sen seinälleen ja sanoo: "Onpa komea matto, eikä maksanut paljon!" Ja minä sanon: "Komeahan se on. Tuossa on Mekan moskeija ja tässä Kaaban musta kivi. Ihmiset kävellä tallustelevat kiven ympäri. Se on muslimien rukousmatto." "Hirveätä! Onko se sellainen? Eihän sitä sitten voi pitää seinällä? Mihin minä sen sitten laitan? Luulin, että se  on vain kaunis matto?" "No, voithan sinä pitää sitä seinälläsi ja ajatella, että se on kaunis matto, mutta ennen kaikkea se on rukousmatto." Paikka, jossa rukoilet on pyhää maata. Siihen sopii levittää mattokin.

Juutalaisia miehiä näemme rukoilemassa nyökyttäen päätään Vanhan temppelin muurilla katse kohti temppeliä, jota ei enää ole. Otamme valokuvan siitä, ja ihmettelemme, että onpahan erikoisia tapoja. Ne, jotka matkustavat kauemmas itään, näkevät Intiassa tai Tiibetissä rukousmyllyjä, laitteita, joita pyörittämällä rukoukset toistuvat pyörityksen vauhdilla. Me pyöritämme vain niitä koneita, jotka on pystytetty mammonan epäjumalalle.

On kristityilläkin rukoustapoja. Etelä-Euroopassa ei ole harvinaista, että mies tai nainen kumartaa tai niiaa kauniisti kirkon ovella, tekee ristinmerkin, sytyttää kynttilän ja astuu aina alttarille asti, polvistuu ja jää rukoukseen. Etiopiassa olen nähnyt, kuinka ortodoksit kirkon ohi kulkiessaan käyvät suutelemassa kirkon ovea, ja bussissa istuvat tai ruuhkabussissa seisovat kumartavat kirkkoon päin, kun bussi kulkee kirkon ohi. Minusta ne ovat kauniita tapoja. Ei kehtaisi sellaisesta moittia.

Ovatko varoitukset väärästä rukouksesta vanhentuneita ajatellen meitä tämän päivän suomalaisia? Huomatkaa! Jeesus ei varoita rukoilemisesta, vaan väärästä rukouksesta. Rukouksen Jeesus toki hyväksyy kristilliseen elämään kuuluvaksi. Hän itse rukoilee paljon ja opettaa opetuslapsiaan rukoilemaan. Ensimmäinen opetus on siis se, että rukousta edelleen tarvitaan. Rukoileminen on kristillisen elämän tuntomerkki. Kirkossamme pyritään Kirkko 2000 ja Seurakunta 2000 -mietintöjen avulla hengelliseen uudistukseen, jossa yhtenä tärkeänä tavoitteena on rukouselämän elvyttäminen. Varsinkin ilta- ja aamurukoukset sekä ruokarukoukset mainitaan erityisesti. Seurakunnan talousarvioon on jo varattu määräraha uuden Kotien rukouskirjan hankintoihin, joita pyritään levittämään kaikkiin koteihin. Joku on ehtinyt ilmaista huolestumisensa, että Kotien rukouskirjan levittäminen tapahtuu jonkin toisen seurakunnallisen toimintamuodon, esim. iltapäiväkerhotoiminnan kustannuksella. Kotien kristillistä kasvatusta rokotetaan Kotien rukouskirjan hyväksi iltapäiväkerhotoiminnan kustannuksella! Sanomalehden yleisönosasto on juorupalsta, jossa 8. käskyn rikkomisesta on tehty hyve ja jossa nimimerkin suojassa voi esittää, mitä valheita haluaa. Joillakin on halua iskeä kirkkoa kuin vierasta sikaa. Mutta totuus on toisenlainen. Kotien rukouskirja ei välttämättä ota pois mistään muusta toiminnasta, mutta on epäilemättä vastaus keskeiseksi koettuun tämän hetken tarpeeseen. Olisi tietysti hyvin toivottavaa, että syntyisi vapaata rukousta, jossa kristitty puhuu Jumalalle niin kuin lapsi haastelee isälleen. Joissakin kristillisissä piireissä suoranaisesti vierastetaan kirjoitettuja rukouksia. Päivän evankeliumi antaa aiheen ymmärtää, että Jeesus ei pitänyt hyvänä kaavamaisia, valmiiksi laadittuja rukouksia, joita konemaisesti toistettiin. Jeesus kuitenkin opetti jatkossa mallirukouksen, jonka hän vähintään sisällöllisesti antoi malliksi, mutta ehkä ei pitänyt pahana, että sitä käytettiin ihan sanasta sanaan. Kaksi evankeliumia toistaa sen hieman eri sanamuodoissa, mikä ymmärtääkseni osoittaa, ettei varhaiskirkossa oltu tarkan sanamuodon orjia. Minä ainakin käytän kirjoitettuja rukouksia ja pidän niitä hyvinä. Tarkkaan ajatellut ja laaditut rukoukset noudattavat ainakin sitä Jeesuksen opetuksen henkeä, että vältetään tarpeettoman pitkiä rukouksia ja tarpeetonta toistamista ja höpöttämistä. Rukous keskittyy asiaan.

Toisaalta pidän tarpeellisena vapaata rukousta. Ei kaikki pidä eikä voi olla valmiiksi ajateltua ja kirjoitettua. Se liturginen opetus, jossa sanonta "liturgian ei pidä pahasti poiketa käsikirjan kirjoitetusta tekstistä" ymmärrettiin niin, ettei siitä pidä poiketa ollenkaan, vaan se luetaan sanasta sanaan, ja lukemisen pitää olla niin sujuvaa, ettei pappi edes takeltele sanoissa. Nyt ymmärretään, että seurakunnan esirukoukseen sisältyy myös ajankohtaisia ja muuttuvia tarpeita eikä niitä kaikkia ole ehditty kirjoittaa. Jos rukous ei ehkä olekaan sujuvaa sisälukua, on se kuitenkin aitoa rukousta, jossa oikeat sanat eivät löydy ihan helposti.

Jeesus ei puhu mitään iltarukouksen tai muiden hetkirukousten tarpeellisuudesta. Mutta meidän olosuhteissamme hän saattaisi hyvin  muistuttaa siitä ja kehottaa perheen yhteisiin iltahetkiin, jolloin töllötin viimein suljetaan - jopa ennen lasten nukkumaanmenoa. Mikäli mahdollista, kaikki perheenjäsenet olisivat siinä mukana. Laulettaisiin iltalaulu ja pidettäisiin iltarukous, jossa ulkoa opitun värssyn lisäksi olisi joku vapaa rukous. Parasta rukousopetusta on kodin rukousopetus, kun kotona pidetään aina iltarukous ja ateriarukous. Ehkä täällä on joku, joka ajattelee, ettei "meillä ainakaan rukoilla, ei koskaan rukoilla, ei koskaan lauleta virttä eikä koskaan lueta Raamattua!" Niin sellaisiakin koteja on" Mutta rukoile sinä. Jos et voi etkä kehtaa pyytää toisia mukaan, niin rukoile itse. Rukoile yhdessä lastesi kanssa. Jos mahdollista, aloita niin varhain, että lapsesi ei osaa vielä edes puhua eikä vielä edes ymmärrä rukoilemista - kuka sitä muuten ymmärtää? Jos toistat samaa värssyä illasta toiseen, huomaat, että lapsesi ensimmäiset pitkät lauseet muodostuvat rukoussanoista ja iltahetket lapsen kanssa ovat hyviä yhteisiä hetkiä, jotka luovat lapseen perusturvallisuutta.

Perheille minä toivon yksinkertaisia ja lyhyitä kodin rukoushetkiä. Yksinäiselle ihmiselle suosittelen rukouspiirejä, mutta toivon kovasti, ettei niihin painostettaisi perheellisiä, jotka varsinkaan laiminlöisivät perheensä ja jättäisivät sen kuin hukkuvan laivan oman onnensa nojaan ja osallistuisivat sitten perheettömien, siis yksinasuvien muodostamaan yhteisöön. Rukouspiiri sopii erinomaisesti yksinäisille. Se on Jumalan perhe, jossa ei vain yhdessä rukoilla pitkiä rukouksia ja kilpailla rukouksen palavuudessa, vaan jaetaan myös keskinäisiä huolia, puretaan omat taakat ja kuunnellaan toisten vaivat. Silloin rukouspiiri muodostuu hoitavaksi yhteisöksi.

Mikä viime kädessä erottaa kristillisen rukouksen pakanallisesta? 1) Jokaisen todellisen rukouksen osoite on Jumala, ei ihmiset. 2)Jumala kuulee meitä, ei meidän hurskaiden palvontamenojemme ja hyvin muotoiltujen rukoustemme tähden, vaan sen tähden, että hän on meidän Isämme, joka välittää meistä ja tietää meidän tarpeemme ja tekee sen, minkä meille parhaaksi näkee. Jumalalle riittävää on huokaus sydämessä ja huulillamme sanat: Tahtosi tapahtukoon.

Pääsiäisjakso    Postilla