Rukoussunnuntai, laitoshartauksia 28.4.08

Virret: 366, 313, 389

Matt 6: 9-13 Rukoilkaa te siis näin: -- Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Viikko sitten olin matkalla vuoren rinteessä, josta avautui hieno järvimaisema järvelle, suuruudeltaan 15 -30 km kanttiinsa. Järvi on nimeltään Gennesaretin järvi ja vuori Autuuksien vuori, ehkä se tunnetaan meillä paremmin maailman kuuluisimman puheen, Jeesuksen vuorisaarnan paikkana. Vuorisaarnakin on kuin vuori, jonka korkein kohta sen keskikohta, on Herran rukous. Jeesus opetti oppilaitaan rukoilemaan. Herran rukous on koko kristikansaa yhdistävä Jumalan perheväen rukous.

Moni kokee, ettei osaa rukoilla. Oikeastaanhan rukous on sydämen puhetta Jumalalle, niin ettei sitä tarvitsisi yhtään pinnistää. Puhuisi vain Jumalalle kuin läheisimmälle kaverille. No, ihan kaverille jutustelua rukous ei kuitenkaan ole. Jumalaa puhutellaan isäksi, se voi kuvata sekä läheisyyttä että etäisyyttä. Isälle voi varmaan puhua kaikenlaisia asioita. Isään joudutaan kuitenkin enemmän turvautumaan silloin, kun omat konstit on loppu. Isällä on lapseensa nähden paljon kokemusta ja tietoa. Jotkut pojat kehuvat, että heillä on kaikkein vahvin isä. Joku voi kokea, että isä tietää kaiken. Kavereille puhutaan joskus vähän tuhmiakin, mutta isälle ei passaa mennä juttelemaan tuhmia. Isä sanoo, että suu poikki. Parhaimmillaan lähestymme isää häntä arvostaen ja kunnioittaen. Näin on myös Jumala-suhteemme laita. Puhumme tuttavallisesti kuin isälle kun sinutellen rukoilemme Jumalaa. Omalta isältämme pyydämme tavallisesti jokapäiväiseen elämään tarvittavia neuvoja ja ohjeita, isän apua. Sellaista voimme pyytää Jumalaltakin, mutta ei ihan ensimmäiseksi.

Ensin sanomme kolme rukousta Jumalalle: pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi j tapahtukoon sinun tahtosi.  On tärkeää, että on jotain pyhää, sellaista, mitä ei pilkata eikä irvailla. Jumala ei tosin meidän pilkasta vahingoitu enkä sano edes, että hän suuttuu. Hän tulee surulliselle mielelle, jos pilkkaamme häntä. Kun opimme tuntemaan Jumalan, niin emme suinkaan pilkkaa häntä, vaan suhtaudumme häneen äärettömällä kunnioituksella. Olemme hiljaa hänen edessään. Tunnustamme hänet Herraksemme. Jumalan valtakunta on hyvä valtakunta, siinä toteutuu oikeudenmukaisuus ja rakkaus, Jumalan hyvä tahto.  Tämä rukous ylittää kansojenväliset rajat, kuninkuudet ja hallitukset. Vallitkoon sitten maanpäällisessä valtiossa minkälainen hallitusmuoto tahansa, niin Jumala on kuitenkin Kuningasten kuningas, kaikkien valtiaiden yläpuolella. Rukoilemme Jumalan tahdon tapahtumista. Omaa elämäämme ajatellen se voi olla vähän vaikea rukous. Itseämme ajatellen tuntuisi lähimpänä olevan pyyntö: tapahtukoon minun tahtoni, mutta kun sen rinnalle asetetaan pyyntö  ”tapahtukoon Jumalan tahto”, niin jälkimmäinen on parempi toivomus meitä itseämmekin ajatellen. Joskus meidän oma tahtomme johtaa harhateille.

Rukous alkaa siis Jumala-suhdettamme koskevilla pyynnöillä. Ne ovat ns. optatiivisessa kieliopillisessa muodossa. Ne ovat kuin luomissanoja: tulkoon valkeus. Silloin kun rukoilemme, Jumala tarttuu puikkoihin, rattiin, ja ohjaa koko universumia. Meillä on tässä rukouksessa tilaisuus astua mukaan Jumalan uutta luovaan työhön. Jos rukous jäisi tähän, niin moni olisi syystä pettynyt. Ensimmäiset pyynnöt ovat niin korkealentoisia ja kaukana tavallisen pienen ihmisen todellisuudesta. Jos jollain on nälkä tai joku elää köyhyydessä, niin mitä hyötyä on siitä, että Jumalaa korkeasti kunnioitetaan, mutta hän ei välitä meidän ajallisista tarpeistamme. Jumala välittää. Häneltä saamme pyytää ajallisia tarpeitamme.

Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme.  Varmaan ihmisen tarvehierarkiassa leipä eli ruoka on ensimmäinen.. Ilman skeittilautaa ja ilman tietokonepeliä tulee ihan hyvin toimeen, ilman sähköhammasharjaakin, mutta ilman ruokaa ei tule toimeen. Ihan oikeasti maapallolla on ihmisiä, jotka kuolevat nälkään. Usein nälkäkuolema ei ehdi aiheutua suoranaisesta nälästä, vaan nälkätilaa seuraavasta aliravitsemuksesta, joka aiheuttaa puutostauteja. Leipä -rukouksessa emme pyydä Jumalalta vain leipää tai ruokaa, vaan kaikkia elämämme välttämättömyystarpeita, perustarpeita. Perustarpeita ovat ruoka, asunto ja vaatteet. Ihminen tulee toimeen, kun nämä kolme kohtaa täyttyvät. Kaikilla läsnäolijoilla lienee oma koti, vaikka vaatimatonkin. Mutta Lappeenrannassakin on noin 100 asunnotonta. Talven pakkasista on vaikea selvitä ilman asuntoa. Monet asunnottomat ovat alkoholisteja. He eivät tule oikein itsenäisesti toimeen. Heidän elämäntapansa ajaa heidät ulos. Mutta olisi sydämetöntä sanoa: Asukaa metsässä. Vaatteet ovat  myös tärkeitä, ei merkkivaatteet, vaan sellainen vaatetus, mikä pitää lämpimänä. Olisi kaiken lisäksi noloa talssia alasti kuin apina. Ollessani lähetystyössä Etiopiassa, huomasin, että Lutherin selityksestä Herran rukoukseen puuttui jokapäiväisen elämän tarpeista kengät. Se mikä meikäläisessä ilmanalassa on välttämättömyys, ei sitä ole välttämättä jossain lämpimässä ilmanalassa. Olisi ollut aika noloa, jos etiopialaisessa katekismuksessa olisi lukenut, että kengät kuuluvat elämän perustarpeisiin, kun 90 % ihmisistä elää ilman kenkiä eikä niitä edes tarvitse. Pyytäessämme Jumalalta elämän perustarpeita emme pyydä niitä vain itsellemme. Anna meille…  Rukous ei ole itsekästä omien toiveiden tynnyrin tyhjentämistä, jossa ajattelisimme vain itseämme. Jumalalta emme rukoile lottovoittoa emmekä muitakaan henkilökohtaisia etuja. Leipäkin riittää kaikille, jos se jaetaan.

”Anna meille syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. ”  Elämän perustarpeita ovat hyvät suhteet toisiin ihmisiin, erityisesti läheisimpiimme. Jotkut ihmiset väsyvät työssä ja loppuun palavat.  Rankkaa työtäkin ihminen loppujen lopuksi kestää aika hyvin, mutta jos välit työtoverien välillä ovat huonot tai jos kotona on riita, niin sitä ei ihminen kestä. Silloin tulee helposti perusteellinen väsymys. Parhaiten hoituvat välit toisten ihmisten kanssa, kun opitaan anteeksi antamaan ja anteeksi pyytämään. Anteeksi pyytämiseen velvoittaminen on usein tarpeetonta toisen nöyryyttämistä. Raamattu kehottaa ennen kaikkea antamaan anteeksi. Syy, miksi meidän pitää antaa anteeksi toisille, on se , että Jumala on antanut meille ensin anteeksi suuret syntimme. Jos hän on kerran antanut meille anteeksi, meidän pitää myös antaa anteeksi. Muuten Jumala peruuttaa anteeksiantamuksensa.

Alkuperäisesti tämä rukous, jos me kirkkorukouksessa pyydämme syntejä anteeksi, ei ainakaan Matteuksen evankeliumin mukaan koske syntejä, vaan velkaa. Kristittyjen yhteisen rukouksen sanamuodossa pyydetään velkoja anteeksi. Moni ajattelee, että sehän on täysin kohtuutonta, että joka ottaa velkaa ja velan antajan pitää sitten unohtaa koko velka. Kuka enää suostuu lainaamaan kenellekään mitään, jos takaisin perintää ei ole? Velan anteeksiantamus ei tarkoita normaalia velanottoa, vaan kohtuutonta ylivelkaantumista, sellaista kuin pankkikriisin aikaan tapahtui. Elettiin ensin korkeasuhdannetta, jolloin pankit suoranaisesti tyrkyttivät lainaa. Sitten yhtäkkiä iski lama. Raskaasti velkaantuneet ihmiset jäivät ilman töitä ja toimeentuloa. Velat olivat niin suuret, ettei niitä pystyisi koko elinikänä maksamaan takaisin. Monet tekivät itsemurhan huomattuaan, että joutuisivat elämään koko lopun elämänsä velkavankeudessa. Kaikki tulot menisivät velan takaisinmaksuun. Velan korotkin olivat niin korkeita, että vaikka velan olisi pystynyt maksamaan takaisin, niin ei korkoja. Pankitkin joutivat vaikeuksiin, mutta ne pelastettiin siirtämällä konkurssiin joutuneet yritykset roskapankkiin. Mutta kesti kauan ennen kuin yksityisiä ihmisiä alettiin auttaa ja koettiin se välttämättömäksi. Kirkko aloitti tämän pelastusoperaation yhteisvastuukeräyksen kautta. Viimein valtiokin sääti lain, joka vanhentaa ylipitkät velat. Tänä vuonna laman aikaiset velat vanhentuivat. Monelle ihmiselle 15 vuoden kärsimys, velkavankeus, vaihtui vapauteen, velattomuuteen. Monet kehitysmaat ovat hirveissä veloissa. Niiden rikkaille maille maksettavien velkojen korot ylittävät heidän vastaanottamansa kehitysavun määrän. Silloin tulovirta kääntyykin kehitysmaasta rikkaaseen maahan päin.  Monet teollisuusmaat ovat antaneet kehitysmaille velat anteeksi korjatakseen vääristyneen velkasuhteen ja auttaakseen kehitysmaata nousemaan jaloilleen.

”…äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.” Kiusaus on halua toimia väärin, aiheuttaa vahinkoa itselleen tai toisille. Kuka nyt itselleen aiheuttaisi pahaa? Maailma on pullollaan niitä, jotka ovat menettäneet elämänhallintansa. Yksi on alkoholin orja, toinen tupakan, jolla savustaa itsensä hengiltä. Kolmas on peliriippuvainen ja tuhlaa kaiken omaisuutensa ja perheensäkin omaisuuden  peleihin. Joka nörtti on tietokoneriippuvainen.  Kyllä kiusauksia riittää. Minun rukoukseni lasteni puolesta on joka ilta, että Jumala varjelisi lapseni kaikesta pahasta (mitä tahansa se sitten onkin). Pahaa ovat myös asiat, joita ihminen ei ole itse aiheuttanut, onnettomuus tai sairaus. Kun pyydän vapahtamaan pahasta, niin tarkoitan myös odottamattomia tapaturmia. Alkuperäisesti pyyntö kiusauksesta ja varjeltumisesta tarkoitti viimeistä kiusausta, jossa uskonsa tähden vainottu kieltää uskonsa pelastaakseen nahkansa. Joka yrittää pelastaa elämänsä, kadottaa sen, sanoo Jeesus uskonsa kieltäjille.

Nämä rukoukset, joissa pyydämme Jumalaa antamaan meille elämme perustarpeet, rukoilemme yksinkertaisessa kielimuodossa. Ne eivät ole mitään luomissanoja, vaan yksinkertaisia pyyntöjä, jotka liitetään toisiinsa yhdistävillä konjunktioilla ” ja” tai ”äläkä”. Se on vähän kuin luettelo, mutta ei loputtoman pitkä luettelo, sillä vain vähän on tarpeellista silloin, kun asiat pelkistetään.

Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Herran rukous päättyy ylistykseen, kreikaksi doksologiaan, joka puuttuu Jeesuksen opettamasta rukouksesta. Ei se haittaa, vaikka Jeesuksen opettamaan rukoukseen lisäämme nämä loppusanat. Ne vain kuvaavat sitä, että luotamme Jumalaan, että saamme häneltä kaiken sen hyvän, jota olemme häneltä pyytäneet. Sen takia rukous päättyykin aamen –sanaan, jolla vahvistamme rukouksemme: näin tapahtukoon.

 Etusivu    Pääsiäisjakso