4. sunnuntai pääsiäisestä (pöytälaatikkosaarna 2.5.2010)

Joh. 16: 5-15

Jeesus sanoi:
    "Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
    Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa."

Onko elämä hallinnassani? Kyllä, aika paljon voin hallita elämääni. Voin päättää siitä, mitä suuhuni laitan ja mitä jätän laittamatta. Voin päättää siitä, käytänkö nautintoaineita kohtuullisesti vai annanko päihteiden saada minussa vallan. Omista teoistani ja tekemättä jättämisistäni voin päättää aika pitkälle itse. Olenhan aikuinen. Voin päättää rahankäytöstäni. Voin välttää riskisijoituksia. Voin pelata ja tai olla pelaamatta. Se on aika paljon. Jotkut menettävät elämänhallintansa näissä asioissa.

Mutta kaikista asioista en voi päättää itse. En voi pysyä varmuudella terveenä, vaikka noudattaisinkin terveellisiä elämäntapoja. Jos olen oikein tarkka, niin täytyy myöntää, etten pidä ihan tarkkaa lukua syömisistäni. Jos julkinen terveydenhuolto sidottaisiin elämäntapaan, niin rajanveto tulisi vaikeaksi, kuka on ensi sijassa oikeutettu julkiseen terveydenhuoltoon ja kuka ei. Mutta on paljon sairauksia, joita en voi torjua omalla päätökselläni. Työllistettynä en voi pysyä omasta päätöksestäni. Riippuu suhdanteista, onko minulla työtä vai ei. Usein käy niin, että työn puuttuessa myös muu elämänhallinta heilahtaa raiteiltaan.

Jos tulivuori alkaa suitsuttaa tuhkaa ilmaan, niin sille en mahda mitään eikä kukaan muukaan. Kokonaisen maaosan elämä voi suistua raiteiltaan luonnon mullistuksessa. Tulivuori voi tupruta yhden päivän tai se voi tupruta 20 vuotta. Ihan viime kädessä elämä ei ole minun eikä kenenkään muun hallinnassa. Tulivuoren purkaus ei ole kenenkään syy. Meksikonlahden öljyvuoto on inhimillisen ahneuden seuraus. Ei ole huolehdittu riittävästi turvajärjestelyistä, kun on alettu porata öljyä syvältä meren pohjasta. On luotettu hyvään onneen, että mitään onnettomuuksia ei pääse tapahtumaan. Ei ole varauduttu siihen, kuinka toimitaan mahdollisen onnettomuuden sattuessa. Seuraukset ovat tuhoisat.  Lasku voi tulla niin kalliiksi, että koko poraustoiminnan aloittamatta jättäminen osoittautuu jälkiviisaudella halvemmaksi vaihtoehdoksi kuin epäonnistunut luonnonvarojen hyväksikäyttö. Ydinenergialla pelaaminen on riskipeliä sekin. Turvajärjestelyt ovat toki erinomaiset, mutta huonolla onnella ja mahdollisten sotaisten konfliktien seurauksia ei uskalleta laskea mukaan. Siinä luotetaan hyvään onneen.

Elämän hallinnasta puhutaan myös päivän evankeliumissa. Evankeliumissa käydään kosmista taistelua maailman hallinnasta. Olemme siinä taistelussa mukana. Vaikuttamisen mahdollisuutemme kosmisessa taistelussa ovat marginaaliset. Siitäkin huolimatta, että taistelua käydään ihan omassa sisimmässämme. Olemme ymmärtääkseni vain rajoitetusti kykeneviä pysymään oikean ja hyvän puolella. Apostoli Paavali kuvaa ihmisen taistelua syntiä ja pahuutta vastaan aika pessimistisesti: ”en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. … Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo” (Room7:15-19). Minun osuuteni pelastuksessani voinee parhaimmillaan olla se, että pyristelen pahaa vastaan, tai että edes tiedostan koko ongelman. Mutta minussa ei ole voimaa toimia hyvin ja oikein. Voin kyllä saada taisteluuni voimaa Jumalalta. Mutta en mene vannomaan, että selviydyn voittajana. Johanneksen evankeliumin pohjalta voi helposti päätyä teologiaan, jossa paha projisoidaan itsen ja samaan ryhmään kuuluvien ulkopuolelle. ”Maailma” on paha. Se tarkoittaa epäuskovia ja maailmallisia ihmisiä, jotka elävät nautinnoissa ja suhtautuvat uskomiseen välinpitämättömästi, joskus jopa pilkallisestikin. Kun Jumalan valtakunta toteutuu, niin silloin maailma tuhoutuu. Mutta me olemme valon lapsia, meille käy hyvin. Meillä on taipumus vetää näkyviä jakolinjoja, kun puhtaaksi viljelemme evankeliumin sanaa, joka sanoo: joka ei usko, se on jo tuomittu. Mutta: joka uskoo häneen, se ei joudu kadotukseen, vaan saa iankaikkisen elämän. Voinko olla varma, että minä seison oikeassa joukossa? Luterilaisen uskonkäsityksemme pohjalta meillä ei ole kovin paljon varaa henkseleiden paukutteluun. Joudumme sanomaan tutun synnintunnustuksen sanoin: tiedän ansainneeni iankaikkisen kadotuksen, jos sinä Herra tuomitset niin kuin vanhurskautesi vaatii ja tekoni ovat ansainneet. Tunnen olevani syytettyjen joukossa, mutta turvaudun Jumalan armoon, jota hän on osoittanut Vapahtajassamme Jeesuksessa.  Vanhurskaasta syyttäjästä, Totuuden Hengestä, tulee puolustajani, joka auttaa saamaan armahduksen Kristukselta. Tällaisesta kosmisesta taistelusta puhuu evankeliumi. Saatana, kaiken pahuuden lähde, yrittää napata vallan kaiken hyvyyden lähteeltä Jumalalta.  Tässä taistelussa näyttelee merkittävää osaa Jeesus, Kristus. Taistelu käytiin Golgatalla. Kristus voitti olemalla kuuliainen Jumalan tahdolle. Olemalla auttamatta itseään hän auttoi meitä. Nyt hän on isän oikealla puolella, tuomarina. Hän ei ole sellainen tuomari, joka langettaa tuomioita rikkomusten mukaan. Hän on tuomari, joka armahtaa. Maallisessa oikeuslaitoksessamme on jonkinlainen armahdusjärjestelmä. Ensikertalaisia ei rangaista yhtä ankarasti kuin vanhaa tekijää. Tuomion perimmäisenä tarkoituksena ei ole rankaiseminen. Ei ole mitään järkeä rangaista silmä silmästä ja hammas hampaasta, yhtä vähän kuin henki hengestä. Tuomioilla pyritään pitämään järjestystä yllä ja vartioimaan, etteivät rikoksentekijät uusi rikoksiaan ja vahingoita yhä uusia henkilöitä. Ei se mikään itse tarkoitus ole, että ihmisiä laitetaan tyrmään ja selliin. Jotkut moittivat oikeuslaitostamme siitä, että rangaistukset ovat liian lieviä. He saattavat olla katkeria siitä pahuudesta, jonka kohteiksi ovat joutuneet, tai he saattavat olla henkilöitä, jotka nauttivat siitä, että rikoksentekijät ”saavat ansionsa mukaan”. Rangaistusten pelotevaikutukseen ei nykyään kuitenkaan oikein uskota eikä sitä pidetä oikeuskäytännön perusteena. On olemassa myös rikosten sovittelumenettely, jossa rikosasiaa ei välttämättä viedä ollenkaan oikeusistuimeen. Ihminen voi itse sovittaa rikoksensa sopimalla sen kanssa, jota vastaan on rikkonut. Tässä tarvitaan kolmas osapuoli, joka toimii sovittelijana. Se on hyvä käytäntö. Sillä voidaan ehkäistä kokonainen vankilakierre. Ihminen, joka on aiheuttanut vahinkoa, korvaa itse vahinkonsa. Se on tosi reilua peliä. Nykyään aika paljon rötöksiä sovitetaan tällaisen reilun pelin hengessä. Vankeustuomioita ei tarvitse aina kärsiä loppuun saakka. Omalla käytöksellään voi vaikuttaa paljon siihen, että tuomio lyhenee ajan mittaan. Joitakin rikoksia ei voi sovittaa. Ei varsinkaan henkirikoksia. Hengellisen elämän kannalta emme vapaudu syyllisyydestämme aina sillä perusteella, että olemme sovittaneet rikoksemme oikeusjärjestelmämme mukaan. Olemme yhä syyllisiä Jumalan edessä. Olemme usein syyllisiä Jumalan edessä silloinkin, kun lainvalvoja ei puutu tekemisiimme. Sellaisiinkin asioihin tarvitsemme anteeksiantoa, jumalallista anteeksiantoa. Tällöin selkeät toimintaohjeet on annettu Johanneksen kirjeessä: ”Jos me tunnustamme syntimme, on Hän (Jumala) uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille kaikki synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.”

Evankeliumi on lohdullinen. Se kertoo täydellisestä ja ehdottomasta anteeksiannosta. Se kertoo myös Jumalan maailman hallinnasta. Jumalalla homma on hanskassa, vaikka Saatanalla on suuri valta yhä edelleen. Joistakin näyttää jopa siltä, että valta onkin Saatanalla; siihen perustuu saatananpalvonta. Jotkut hyppäävät Häntäheikin leiriin ajatellen siten astuvansa voittajan puolelle. Siinä leikissä tulee käymään huonosti. Ei Häntäheikki (Johanneksen kielessä ”tämän maailman ruhtinas”) ole muuta kuin kahlekoira, sanoisinko ”ehdonalaisessa vapaudessa oleva” pahantekijä, joka rehentelee näennäisessä vapaudessaan. Lopulta hän joutuu tuomiolle teoistaan. Eikä valitusosoitetta ole.

Tätä universumin kosmista taistelua ei voi mitenkään verifioida. Moni saattaa ajatella, että uskonnollinen kuvakieli maalaa seinille olemattomia piruja. Siihen saattaa olla aihettakin silloin, kun uskonnollinen maailmankäsitys muodostaa jyrkkiä rajoja ja vastakkainasetteluja. Ja silloin kun uskonnollisissa käsityksissä alkaa ilmetä hieman vainoharhaisia piirteitä, joissa milloin mikäkin nykyajan ilmiö voidaan lukea Ilmestyskirjan ennustamana lopunajan merkkinä. Mutta maailman näkemistä taistelukenttänä, jossa hyvä ja paha mittelevät voimiaan, ei mielestäni tarvitse pitää vainoharhaisena aistimuksena, vaan ihan omassa ja läheistemme elämässä ilmenevänä asiana. Se tulee esille myös, jollei nimenomaan liike-elämässä, taloudessa ja politiikassa, kirkoissa. Katolisen kirkon pedofiliatapaukset ovat räikeitä esimerkkejä siitä, miten kristilliseen kirkkoonkin voi paha pesiytyä. Se on tosi huolestuttavaa. Se vähentää kirkon sanoman painoarvoa. Ei auta muu kuin nöyrästi tunnustaa, että pahuus pesii kaikkeen, missä ihminen vaikuttaa. Mutta ei se ole Jumalan vika, jos me teemme virheitä. Hän on Pyhä ja Vanhurskas. Hän vaatii meitä rikoksistamme tilille, mutta hän myös armahtaa. Ja hän pelastaa. Hän pelastaa iankaikkisesta kuolemasta. Jeesuksen ylösnousemus on vakuus siitä, että turvatessamme Häneen meille käy hyvin, vaikka elämmekin Pahan voimien taistelukentällä.  

Pääsiäisjakso    Etusivu