4.sunnuntai pääsiäisestä

Joh. 17:6-10,  Vanhustentalot  2005

Jeesus rukoili ja sanoi:

»Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.

Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.»

Jeesus rukoilee oppilaidensa puolesta. Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus piti viimeisenä iltana jumalanpalveluksen, jossa hän saarnasi ja toimi esirukoilijana. Jos toisilla evankeliumeilla vielä täydennetään viimeisestä illasta muodostuvaa kokonaiskuvaa, niin Jeesus piti täyden messun, johon siis kuului myös ehtoollisen vietto, ensimmäisen laatuaan. Meidän uudistetusta messustamme poiketen Jeesus toimitti koko messun itse ja yksin. Uudistetussa messussammehan tehtävät jaetaan papin, avustavan papin, kanttorin ja muun, seurakunnan hengellisen työntekijän kesken. Kaiken lisäksi Jeesus vielä, Johanneksen evankeliumin mukaan, pesee opetuslastensa jalat antaen esimerkin käytännön hyviin tekoihin, mihin hän meidätkin messusta lähettää.

Jeesuksen esirukous antaa esirukouksen mallin meidänkin jumalanpalvelukseemme. Hän rukoilee yksinomaan seurakunnan tarpeiden puolesta. Mehän rukoilemme yhteisessä esirukouksessa myös yhteiskunnan ja maailman puolesta. Päällimmäiset seurakunnan tarpeet näyttävät liittyvän keskinäiseen yhteyteen, julistustehtävään ja oppilaiden kuuliaisuuteen. Jos nämä aiheet poimittaisiin nykyisistä esirukousvaihtoehdoistamme, niin ne kuuluisivat käsikirjan antamien sanamuotojen mukaan lähinnä tällaisilta: Taivaallinen Isä, kiitos siitä, että saamme tulla luoksesi kuin lapset. Anna meidän kokea rakkautesi lämpöä ja keskinäistä yhteyttä. Anna kirkollesi ykseys ja rauha. Anna sanasi levitä kaikkeen maailmaan.  Nykyisistä rukousvaihtoehdoista puuttuu tähän Johanneksen evankeliumin kohtaan liittyen vanhat rukoussanat: Anna todistuksemme sinusta olla aito ja vakuuttava kaikissa toimissamme.

Rukous ei tietenkään ole mikään opettamisen eikä tiedon jakamisen paikka, mutta toki siitä silti voi jotain oppia. Jotain oleellista se kertoo rukouksesta. Tämä Jeesuksen rukous tietysti muistuttaa siitä, että hän aina rukoilee meidän puolestamme. Hän on meidän taivaallinen esirukoilijamme. Joissakin kirkoissa, ainakin ortodoksissa ajatellaan myös perille päässeiden pyhien olevan taivaallisia esirukoilijoitamme. Ajatellaan, että heidän rukousapuunsa voidaan jopa vedota, ikään kuin he olisivat jonkinlaisia tarpeidemme välittäjiä Jumalalle. Meillä ei mennä niin pitkälle siinä uskossa, mikä koskee ihmisiä, edes perille päässeitä pyhiä. Mutta Jeesuksen uskomme olevan puolustusasianajajamme Isän edessä ja esirukoilijamme. Se, mitä hän kerran rukoili oppilaidensa puolesta yläsalissa ennen kärsimystään, samaa rukousta hän jatkuvasti rukoilee Isän edessä.

Rukouksessaan Jeesus ilmaisee ilmoittaneensa opetuslapsilleen Isän nimen. Tämä juutalainen ilmaisu tarkoittaa paljon enemmän kuin pelkkää Jumalan nimeä. Nimi edustaa juutalaisessa ajattelussa koko persoonaa, luonnetta ja tehtävää. Jeesus ei ole vain ilmoittanut Jumalan nimeä niin kuin Mooses sai palava pensas – ilmiön yhteydessä tietää Jumalan nimen, jolla rukous osattiin ohjata oikeaan osoitteeseen. Jeesus ilmoittaa, millainen Jumala on. Jumala on ihmisiä rakastava, koko maailmaa rakastava ja synnit anteeksi antava Jumala, joka tahtoo antaa Jeesukseen, hänen Poikaansa uskoville iankaikkisen elämän. Kun Jumalan oppii tuntemaan, niin silloin tekee suoranaisesti mieli turvautua häneen ja antaa elämänsä hänen haltuunsa ja johdatukseensa. Muuten tietomme Jumalasta olisivat jääneet aika hatariksi, ellei peräti arvaileviksi hapuiluiksi, ellei Jeesus olisi ilmoittanut, millainen Jumala oikeasti on ja mitä hän meistä ajattelee ja kuinka hän meihin suhtautuu. Jeesus puhutteli Jumalaa Isäksi. Se oli sangen poikkeavaa juutalaisessa aikalaiskulttuurissa.  Jeesus opetti meidätkin tuntemaan Jumalan Isänä. Ja sillä tarkoitetaan parasta mahdollista Isää, niin kuin Luther ensimmäisen uskonkohdan selityksessään tähdentää.

Toki Jeesus ilmoittaa myös Jumalan nimen sen saman, minkä Mooseskin sai tietää palavan pensaan äärellä, tetragrammi, jota pidettiin niin pyhänä, suoranaisesti tabuna, ettei Jumalan nimeä oikeasti pitänyt lausua ollenkaan, ettei vain turhaan lausuttaisi hänen pyhää nimeään. Ettei kukaan vahingossakaan lausuisi Jumalan nimeä turhaan Raamattua luettaessa juutalaiset oppineet heprealaista konsonanttikirjoitusta vokalisoidessaan laittoivat toisen sanan vokaalit Jumalan nimen kohdalle, sanan Adonai vokaalit, mikä sana siis aina lausuttiin Jumalan nimen kohdalla. Adonai tarkoittaa Herra. Kuinka Jumalan varsinainen nimi piti lausua, sitä ei nykyään edes varmuudella tiedetä, koska nimen vokalisointi noudattaa tätä  korvaavan nimen vokalisointia.

Jumalan opetuslapseus liittyy Jeesuksen persoonaan. Ei ole yhteyttä Jumalaan muuten kuin Jeesuksen kautta. Jumala ja Jeesus ovat yhtä. He ovat saman jumaluuden persoonia niin kuin me olemme oppineet asian teologisesti ilmaisemaan. Jeesuksen sanoissa me kuulemme Jumalan sanoja, hänen teoissaan näemme Jumalan toimivan. Opetuslapsi on se, joka näkee Jeesuksessa Jumalan.

Opetuslapset tunnistetaan myös kuuliaisuudesta Jumalan sanalle. Jeesuksen sanat ovat opetuslapselle Jumalan sanoja ja ne hallitsevat opetuslapsen elämää. Joka haluaa toimia oman mielensä mukaan, ei ole oikea opetuslapsi. Opetuslapseus kuuluu Jumalan suunnitelmaan ja hänen elämällemme antamaan tarkoitukseen.

Jeesus ei rukoile maailman puolesta. Tämä lause voi kuulostaa oudolta ja hämmästyttävältä. Miksei hän rukoile maailman puolesta? Hän rukoilee maailman puolesta vain oppilaidensa kautta. Oppilaiden tehtävänä on maailman evankelioiminen. Jeesus rukoilee siis, että hänen oppilaansa olisivat kuuliaisia ja hänelle ja toteuttaisivat sen tehtävän, jonka hän on oppilailleen antanut. Sen jälkeen kun ihmiset ovat ottaneet Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan, heistä tulee osa seurakuntaa, joka on Jeesuksen rukouksen kohteena. Luulen, että poikkeamatta Jeesuksen antamasta mallista me voimme siis ihan hyvin rukoilla myös maailman puolesta, kunhan vain emme yritä pelkällä rukouksella kuitata lähetystehtäväämme. On myös ja ennen kaikkea julistettava maailmalle, millainen Jumala on, niin kuin Jeesus oppilailleen julisti ja ilmoitti Jumalan rakastavan olemuksen.

Opetuslasten elämä tuottaa kunniaa Jumalalle. Tähän kohtaan voisi lisätä, että voi se tuottaa häpeääkin, jos elämä poikkeaa siitä, millaista Jumalan palvelijan elämä tulisi olla. Kun opetuslapseus muuttaa elämäämme ja näkyy meistä, silloin tuotamme kunniaa Jumalalle. Mutta jos riitelemme keskenämme ja käyttäydymme sopimattomalla tavalla, voimme tuottaa Jumalan nimelle häpeää. Parantunut potilas tuottaa kunniaa hänet parantaneelle lääkärille. Toisetkin etsivät kohta apua tältä lääkäriltä, jonka kyvyt ovat nähtävissä parantuneessa henkilössä. Etevä oppilas tuottaa kunniaa opettajalleen, menestyvä urheilija tuottaa kunniaa valmentajalleen. Synnin tunnustuksessa tunnustamme mm.:

En ole kuitenkaan elänyt niin kuin lapsellesi sopii. En ole kuunnellut ääntäsi enkä totellut tahtoasi. Perhejumalanpalveluksessa tunnustamme: Olen usein sanonut ja tehnyt sellaista, mikä on aiheuttanut murhetta toisille ihmisille ja sinulle.

Pääsiäisjakso    Etusivu