ep3    Voisalmen koulu 11.2.01               Ilpo Perttilä

1.vsk 1 Kor 9:24-27

Virret: 490, 135, 506, 491:1- , 498.

 

Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun.

 

Elämme taas urheilun sesonkiaikaa. Nykyään täytyy jumalanpalveluksenkin aika varmistaa etukäteen, ettei vain ole urheilukilpailuja televisiossa samanaikaisesti. Toiset tykkäävät penkkiurheilusta, toiset eivät välitä. Ehkä joku ärsyyntyy siitä, että kaikki työt, kotityötkin tulevat laiminlyödyiksi urheilun takia.  Yllätys, yllätys! Päivän raamatunlukukappalekin kertoo urheilusta. Se ei ole mikään ihme, että raamatunlukukappale kertoo urheilusta. Onhan tämä kirja, josta päivän lukukappale on otettu, kirjoitettu Korintin seurakuntalaisille. On kysymyksessä sama maa, josta ovat lähtöisin maailman tunnetuimmat urheilukisat, olympialaiset.  Olympian kisat olivat Olympiassa, sen nimisellä paikkakunnalla. Korintissa oli toiseksi suurimmat urheilujuhlat antikin aikana, Isthmoksen kisat.

Kiertävä matkasaarnaaja, Paavali, ei henkilökohtaisesti ole minkään urheilulajin edustaja, mutta voidaan sanoa, että liikkuessaan ns. ”apostolin kyydillä” hän oli aikamoinen kävelijä; tuskinpa hän kuitenkaan olisi pystynyt antamaan vastusta Valentin Konoselle, olihan hän vain amatööri kävelyn saralla. Paavalille kävely oli hyötyliikuntaa. Minulle kävely on ”hyödytöntä”, mutta käy se kuntoliikunnasta.  Liukkaalla kelillä harrastan sauvakävelyä.

Lukemassamme raamatunkohdassa Paavali viittaa joihinkin urheilulajeihin, joita hän on seurannut: juoksuun ja nyrkkeilyyn.

Urheilufaniksi apostoli ei ilmoittaudu. Mutta hän käyttää urheilijaa vertauksenomaisesti kristityn mallina, esikuvana. Kristitty voi ottaa urheilijasta oppia.  Jaa, että millä tavalla?

1)      Elämä on taistelua. Joka aikoo urheilijaksi, hänen on muotoiltava elämänsä urheilun vaatimusten mukaisiksi. Urheilijan on oltava taistelija. Joskus voitto ratkaistaan maalikameran avulla. Silloin viime hetken heittäytymiselläkin on merkitystä. Toisinaan voitto ratkaistaan sopivassa nousussa, ajatellen hiihtoa tai maastojuoksua. Taistelija vaanii sopivaa hetkeä, jolloin voi omat voimansa tuntien yrittää jätättää kilpakumppani valitulla hetkellä.

Elämä on taistelua. Emme kilpaile ketään vastaan, mutta kilvoittelemme selvitäksemme kunnialla elämän taistelusta.  Vaarallisin vihollinen olen minä itse. On taisteltava omia kiusauksia vastaan. Jotkut sortuvat elämän taistelussa päihteisiin, toiset huumeisiin. Itsensä hillitsemisen puute on monen kohtalo. Moni toivoisi, että elämä olisi helppoa ja yrittää tehdä sen mahdollisimman helpoksi. Koululainen laiminlyö koulutehtävät ja suorittaa koulunsa mahdollisimman vähällä vaivalla. Sitä tulee myöhemmin katumaan. Olisi päässyt paremmille palkoille ja helpompiin tehtäviin myöhemmin elämässään, jos olisi suostunut lukemaan koululaisena, silloin kun oppimiskyky oli terävimmillään ja elatuksen huolista vastasivat vanhemmat. Voi toki käydä päinvastoinkin, koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella saa itselleen yhä vaativampia ja haasteellisempia tehtäviä.

Päihdyttävien aineiden käyttöä pitää vastustaa. Ei kaikkea tarvitse ottaa, mitä halvalla tarjotaan ja mihin houkutellaan. Nuoret ovat usein harhaan johdettavissa ja jymäytettävissä. Sanotaan, että kaikkihan näitä käyttävät ja elämä on mukavampaa ja laadukkaampaa, kun käyttää aineita. Minun lapsuudessani sanottiin, että se on mies, joka tupakoi ja käyttää viinaa. Pötyä! Se on höynäytyksen uhri. Se on toisten johdettavissa, saamaton. Enemmän päättäväisyyttä ja sisua vaaditaan mieheltä, joka uskaltaa kieltäytyä houkutuksilta kuin siltä, joka ei rohkene sanoa ei.

 

2)      Kilpailun voittaminen vaatii itsekuria. Urheilijalta vaaditaan paljon itsekieltäymystä. On noudatettava määrättyä dieettiä ja harjoiteltava väsymättä. Sanotaan, että urheilija ei näe tervettä päivää. Nykyajan huippu-urheilu menee liiallisuuteen. Pelkkä terve elämä edellyttää ihan riittävästi itsekuria. On syötävä monipuolista ja ravitsevaa ruokaa, mutta vältettävä yksipuolista roskaruokaa. Ylensyöminen ei ole kenellekään hyväksi. Liikalihavuus on monien sairauksien syy. Tässä ei nyt tuomita erityisesti ketään läsnäolijaa. Puhutaan yleisesti asioista, joiden oikeellisuutta emme voi kiistää. Ihmiselle on terveellistä harjoittaa paljon liikuntaa. Tämä ei koske vain urheilijaa. Jokaisen ihmisen vatsa toimii paremmin ja uni maistuu, jos liikunnasta on pidetty huoli.

Myös henkisestä kunnosta on pidettävä huoli. Urheilijoidenkin täytyy valmentaa psyykeä, henkistä kuntoansa. Monet keskieurooppalaiset ovat tottuneet elämään hengellisessä perinteessä, jossa urheilusuoritukset jätetään Jumalan huomaan; se ilmenee ristinmerkin tekemisenä, joka on rukouksen merkki. Me saatamme puhua keskittymisestä suoritukseen ja tunnustamme asian tärkeyden. On olemassa psykologisia ohjelmia, joissa urheilijaa valmennetaan henkiseen puoleen, vastoinkäymisten voittamiseen, itsesuggestioon ja voitontahdon luomiseen.

Elämässä vaaditaan sekä henkistä että ruumiillista valmentautumista. On taisteltava pettymyksiä, vastoinkäymisiä ja surua vastaan, kiusauksiin ei tarvitse langeta. Et voi estää lintuja lintua lentämästä pääsi yli, mutta voit estää sitä tekemästä pesää päähäsi. Pettymykset on nieltävä.

3)      On tiedettävä elämän päämäärä. Monelta ihmiseltä on pallo hukassa. Ei tiedä, mihin on menossa ja mitä varten elää.  (Eräs tarina kertoo satiirikosta, joka pilkkasi purevasti. Niinpä hänen ystävänsä löivät hänet kuoliaaksi. Ihmiset kokoontuivat kuolleen ruumiin äärelle. Ystävät sanoivat: ”Hänessä oli se vika, että hän potki koko maailmaa kuin jalkapalloa.” Kuollut avasi toisen silmänsä ja lausui: ”Mutta aina maalia kohti.”)

Yhdessä pilakuvassa kaksi miestä katselee Mars-planeetalta maapalloa. He näkevät, kuinka ihmiset ryntäilevät sinne ja tänne. Mies sanoo kumppanilleen: ”Mitä he oikein tekevät?” ”Ke kävelevät.” ”Mutta minne he menevät?” ”Eivät he mene minnekään, he vain kävelevät.”  Päämäärätön kulkeminen ei johda mihinkään.

Mitä varten tarvitaan päämäärä? Jeesuksen opetuksessa paino ei ole rangaistuksen uhassa, mikä on seurausta huonosta elämästä. Päämäärää tarvitaan, ettei jäisi sitä vaille, mitä elämä voi antaa. Jeesus antaa elämän isolla E:llä.

(Ei voi pelastaa toisia, ellei ole itse pelastettu. Ei voi auttaa toisia, jos ei hallitse itseänsä. Kreikkalaisten ensimmäinen kehotus oli: ”Ihminen, tunne itsesi.” )

Tämä sunnuntai siirtää meidät joulunajasta pääsiäisaikaan. On 70 päivää pääsiäiseen eli reilu kaksi kuukautta. Alkaa pääsiäisen aamukamman lasku. Tämä sunnuntai kuuluu esipaastoon eli valmentaudutaan paastoa varten. Joulun herkut tuli syötyä ja se näkyy puntarissa. Nyt on alkanut arki. Paasto vielä terävöittää arkea, mutta valmistaa meitä toisen suuren juhlan, kirkkovuoden suurimman juhlan, tuloon. Vaikka edellä on tullut korostettua ihmisen omia suorituksia, itsekuria, Paavali ei kuitenkaan ole suorituskristillisyyden puolestapuhuja. Minä luulen hänen kannattavan prinsessakierroksen tyyppistä elämäntapaa.  Ei tässä kilpailla toisia vastaan eikä kilpailla voitosta niin kuin miehisessä urheilussa. Tärkeintä on perillepääsy. Vauhdilla ei ole niin paljon väliä. Matkalla saa olla iloinen mieli. Jokainen maaliin saapunut seppelöidään. Kulje elämän matkaa Jeesuksen seurassa, tankkaa itseäsi jumalanpalveluksissa, pysy Taivaan kotiin johtavalla tiellä.