2. sunnuntai pääsiäisestä, Joh 21:15-19                Lappeenrannan kirkko 7.5.00

Virret: 375, 131:4, 251, 378:1- , (374, 177).

 

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?» »Rakastan, Herra», Pietari vastasi, »sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Ruoki minun karitsoitani.» Sitten hän kysyi toistamiseen: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?» »Rakastan, Herra», Pietari vastasi, »sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Kaitse minun lampaitani.» Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: »Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?» Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: »Olenko minä sinulle rakas?», ja hän vastasi: »Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.»
Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: »Seuraa minua.»

 

Elämme pääsiäisen jälkeistä aikaa. Jeesus elää. Ja Jeesuksen asiakin elää, niin kuin nykyään tavataan sanoa. Jeesus ei jättänyt tehtäväänsä, missiotaan, vain oman toimintansa ja sen jälkivaikutuksen varaan. Pääsiäisestä on suora tie helluntaihin. Johanneksen evankeliumissa ei ole varsinaista helluntaikertomusta.  Mutta itse asia on. Jeesus antaa oppilailleen erityisesti Pietarille tehtävän hoitaa yhteisöä, jota ei vielä tunneta nimellä kristillinen. Erityisesti päivän evankeliumi kertoo, että kristillinen kirkko perustuu seurakunnan paimenen viralle. Myöhemmät Uuden testamentin kirjat kertovat paljon edistyneemmästäkin seurakunnan hallintorakenteesta, mutta ei aivan katolisesta hierarkiasta. Se on vielä pitkä askel UT:n jälkeistä historiaa.

Seurakunnan perustava virka on seurakunnan kaitsijan tehtävä. Tätä virkaa edustanee erityisesti pappeus, mutta laajemmin tulkittuna muutkin seurakunnan työntekijät. Seurakunnan kaitsija kutsutaan ja asetetaan virkaan. Evankeliumissa Jeesus itse kutsuu kaitsijan ja asettaa hänet virkaansa. Viime kädessä se, joka tänäänkin kutsuu papin tehtäväänsä, on itse Herra. Puhuisin sisäisestä kutsusta. Toinen on ulkoinen kutsu. Seurakunta tarvitsee johtajakseen asianmukaisesti koulutetun ja mielellään seurakunnan itse vaaleilla valitseman työntekijän.

"The Good Shepherd," mosaic, 5th century Ravenna. http://ccat.sas.upenn.edu/~rs002/Images/Christian/goodshep.jpg

Jos sallitte minun kertoa itsestäni, niin olen saanut kolme kutsua. Ensiksi Jeesus kutsui minut seuraansa. Eräänä päivänä koulutoverini pyysi minua seurakunnan nuorten kokoukseen. En tiennyt edes sellaisen olemassaoloa. Sinä iltana Jeesus sanoi minulle "seuraa minua". En tarkoita, että kuulin erityistä ääntä taivaasta tai että sain muutakaan yliluonnollista ilmestystä. Mutta tajusin, että olin kulkenut harhaan. Olin ollut eksyksissä. Olin tiellä vailla päämäärää, vailla mielekästä ja oikeaa tarkoitusta.

Toisen kutsun sain lukiossa. Meillä oli ammatinvalinnan ohjausta. Ammatinvalinnan ohjauksen yhteydessä jaettiin esitteitä, jotka haastoivat erilaisiin tehtäviin. Yhdessä esitteessä luki: "Joka pyrkii seurakunnan kaitsijaan virkaan, tahtoo jaloon työhön", 1 Tim 3:1. Minun sisimpäni läpi meni kuin sähkövirta. Seurakunnan kaitsijan virkaan - - - jaloon työhön. Silloin Jumala kutsui minua toisen kerran, papin virkaan, ainakin kouluttautumaan siihen aikaisemmasta aikeestani ja ammatinvalinnan ohjaajan suosituksesta poikkeavaan tehtävään.

Kolmas kutsuni tapahtui teologisten opintojeni loppuvaiheessa. Sitten kun valmistumiseeni oli enää aikaa ehkä kuukausi, pyysin pitkään kokoontuneen opiskelutoverieni rukouspiirissä esirukousta sen puolesta, mihin lähtisin valmistuttuani. Silloin yksi opiskelutoverini sanoi: "Nyt on juuri parhaillaan hakuaika lähetyskurssille." Niin paljon kuin olin tutustunut lähetystyöhön Lappeenrannan seurakunnan nuorten lähetyspiirissä! En ollut tullut ajatelleeksi, että minä lähtisin lähetystyöhön. Mutta nyt tunsin, että se voi olla Jumalan kutsu. Yli 30 vuotta sitten astuin Etiopian maaperälle. Olen ollut siellä neljään otteeseen, keskeisenä tehtävänäni seurakunnan työntekijöiden kouluttaminen, viimeksi 3 vuotta sitten pappien kouluttaminen. Aloittamani opistotasoinen pappiskurssi valmistuu kahden kuukauden päästä. En pääse valmistumisjuhliin, mutta minulta on pyydetty kirjoitus seminaariin julkaisuun. Aioin kirjoittaa sen tästä tekstistä: Jeesus asettaa Pietarin seurakunnan paimenen, papin tehtävään

Pietarin asettaminen jaloon työhön, seurakunnan kaitsijan virkaan on kerrottu yksityiskohtaisesti. Ensimmäisen kerran Pietari sai kutsun ollessaan kalastamassa Gennesaretin järvellä. Oikeastaan Johannes kertoo evankeliumissaan, että Pietarin veli Andreas tutustui ensin Jeesukseen. Jeesuksen persoona teki suuren vaikutuksen Andreakseen. Hän sanoi veljelleen intoa täynnä: "Olemme löytäneet Messiaan." Messiasodotus oli jokaisen juutalaisen ajatuksessa. Olivat veljeksetkin usein asiasta puhelleet yön pitkinä tunteina kalaa narratessa tai aamulla verkkoja selvittäessä. Millainen Messias tulee olemaan, siitä ei ollut tietoa, mutta epäilemättä sellainen persoona, että kun hänet kohtaa, niin kyllä sen heti tajuaa. Nyt Andreas oli kohdannut persoonan, josta sen heti tajusi. Hän vei vanhemman veljensä Jeesuksen luo. Jeesuksen sanat Pietarille riisuivat aseista miehen, jos hänellä oli vähänkään sisäistä kritiikkiä tai muutosvastarintaa: "Sinä olet Simon, Johanneksen poika. Nimesi on oleva Keefas - kallio." Pietarille oli osoitettu paikka uuden messiaanisen seurakunnan keskellä: sinä olet kallio. Kallio, luja mies, joka tarttuu toimeen, joka ei horju, joka kantaa vastuun, joka ei anna periksi, horjumaton, sisukas, vakaa.  Pietarin kaitsijan tehtävä alkoi Jeesuksen henkilökohtaisella kutsulla. Sitten seurasi koulutus, kaksivuotinen vaellusrippikoulu, johon sisältyi käytännölliset harjoitukset. Minkä Pietari akateemisen peruskoulutuksen puutteessa hävisi, sen hän voitti antaumuksellisuudessaan ja innossaan: "Vaikka kaikki muut loukkaantuisivat sinuun, minä en loukkaantuisi. Vaikka kaikki muut hylkäisivät sinut, minä silti pysyisin uskollisena", Matt. 26:33. Kallio yritti pysyä nimensä veroisena.

Pappiskoulutuksen päätöskuulustus yllätti Pietarin hiilivalkealla. Taisi olla yllätyskoe. Pietari kolme kertaa kielsi Jeesuksen. Rohkea mies silti: hän seurasi Mestariaan kuulustus- ja tuomiopaikalle. Kun Jeesusta vietiin tuomittavaksi, hän katsahti Pietariin ja kukko lauloi. Silloin Pietari tajusi reputtaneensa päätöskokeessa.  Voikohan tätä koetta enää uusia? Vai tuliko lopulliset reput? Pietari pelkäsi menettäneensä kasvonsa. Hän oli kieltäjä, pettäjä, ei mikään kallio.

Masentunein mielin oli palattava entiseen ammattiin. Ihmisten kalastus taisi jäädä vain haaveeksi; oli tyydyttävä kalojen kalastukseen. Mutta tuli kalastajan musta yö: ei sintin sinttiä. Hänestä ei tuntunut olevan enää mihinkään. Takki ja reppu tyhjänä kalastaja souteli rantaa kohti, jossa joku muukalainen huuteli, että heitä vielä verkkosi veneen oikealle puolelle, niin tulee saalista. Sisu oli nousta kaulaan ammattikalastajalle kuunnellessaan maakravun neuvoja hädässä olevalle merimiehelle. Mutta kun ei mitään oltu saatu, niin sitten oli vielä kokeiltava, jos ihme tapahtuisi. Ja se tapahtui.

Rannalla seurasi päätöskuulustelun uusintakoe, jossa ei punnittu tietoja eikä taitoja, vaan uskollisuutta, sitoutumista tehtävään: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?"  Niinhän Pietari oli aiemmin luvannut, mutta sitten pettänyt. Jos hän vastaisi silmät kirkkaina "kyllä", niin olisivatko hänen sanansa uskottavat? Hänhän oli pettänyt aiemman lupauksensa. Jos hän vastaisi "en", niin se olisi uskottavaa, mutta ei ehkä ihan totta siihen nähden, että hänen jalo pyrkimyksensä oli tehdä täyttä totta uskostansa ja kantaa täysi vastuu. Niinpä hän vastasi: "Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Aika merkillinen päätöskuulustelu! Sama kysymys tuli kolmeen kertaan. Pietari tajusi, että hänen sanojensa uskottavuus oli testissä. "Herra sinä tiedät kaiken." Kaikki ylpeys ja itsevarmuus oli poissa. Pettäjän oli myönnettävä, ettei hän ollut osoittautunut lupaustensa mittaiseksi, mutta Jumalan avulla hän voi yrittää elää paremmin jatkossa.

Lupausta seurasi tehtävänanto ja sitoutuminen uhrivalmiuteen. "Ruoki karitsoitani, kaitse lampaitani, ruoki lampaitani!" Rakkaus merkitsee aina tehtävää. Rakkaus on huolehtimista, vastuun kantamista, vaivan näkemistä. Joka rakastaa, joutuu töihin. Hän ei pääse helpolla. Tästä on kaukana romanttisen rakkauden haavekuva: "Kaikki on niin ihanaa, kun rakastaa." Tässä rakkaus ymmärretään huolenpidoksi "hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti."  Puhtaaksiviljeltynä rakkaus voi vaatia äärimmäistä uhria, henkensäkin alttiiksi antamista. Perimätiedon mukaan Pietari pysyi lujana, kalliona, vainoissa, jotka kohtasivat häntä ja lukemattomia muita kristiveljiä ja sisaria. Sisuuntuneena omasta kieltämisestään, hän kuitenkin vaati ristiinnaulitsijoitaan ripustamaan itsensä ristille pää alaspäin, sillä hän ei ansainnut tulla ristiinnaulituksi niin kunniallisesti kuin Mestarinsa.

 

.

Pelkällä kutsulla ja kutsumuksella ei seurakunnan kaitsijan tehtävää hoideta tänään. Tarvitaan aika pitkä koulutus ja jonkinmoinen piispankin testi ennen kuin tämä ura urkenee.

Jokaiselle kastetulle seurakunnan jäsenelle on kuitenkin tehtäviä tarjolla. Tarvitaan kipeästi niitä, jotka ovat valmiita tukemaan esirukouksillaan ja varoillaan seurakunnan evankelioimis- ja lähetystyötä. Siinä kysytään rakkautta – sitä samaa, mitä Pietarilta kysyttiin - jopa uhrivalmiutta. Herra kutsuu sinua tehtävään. Hän katsoo sinulle sopivan tehtävän. Hän kutsuu vastuun kantoon, huolenpitoon ja uskollisuuteen.