1.sunnuntai pääsiäisestä,     Lappeenrannan kirkko 7.4.91

Joh 21:1-14

Virret: 89:1-5, 420:9, 101(vuorov.), 99:2-3, 428:1-, (95), 449.

 

Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:
Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: »Minä lähden kalaan.» »Me tulemme mukaan», sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.
Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: »Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?» »Ei ole», he vastasivat. Jeesus sanoi: »Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.» He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: »Se on Herra!» Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.
Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: »Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.» Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon - kaikkiaan sataviisikymmentäkolme - verkko ei revennyt.
Jeesus sanoi: »Tulkaa syömään.» Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: »Kuka sinä olet?», sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.

 

Mieleeni on jäänyt tarkkaan se tilanne, jossa ensi kerran tulin tekemisiin tämän ihmeellisen kalansaaliskertomuksen kanssa. Se tapahtui noin 30 vuotta takaperin Piiluvan kesäkodilla. Vietettiin nuorten leiriä ja tietokilpailussa kysyttiin, paljonko kaloja oli Pietarin suuressa kalansaaliissa. Jos nyt kysyisin teiltä, niin tuskin täältä tulisi yhtään väärää vastausta. Juurihan alttarilta kuulimme vastauksen. Mutta hajanaisia tietoja Raamatusta omistaville nuorille kysymys taisi olla niin vaikea, että arvaamiseksi meni. En muista, vastasiko meidän ryhmämme osapuilleenkaan oikein, vai menikö vastaus ihan metsään, mutta nuorena opittu tieto meni kyllä perille. Sen jälkeen olen tiennyt vastauksen tähän kysymykseen. Ja vastaus on - toistettakoon: 153. Ja mitä merkitystä sillä on, että vastaus oli 153? Tämä onkin jo paljon vaikeampi kysymys, mutta jos sallitte, niin rakennan saarnani tämän oudon, ja ihmeellisen kalansaaliin varaan.

 Mitä ajaa takaa luku 153? Siitä juontuu seuraava kysymys: Mikä on seurakunnan tehtävä? Kolmanneksi: Ketkä tätä tehtävää toimittavat? Kuka on tehtävän antaja?

Ymmärrän kyllä teidän ajattelevan, että kalojen lukumäärällä oli sama merkitys kuin miljoonapilkissä - grammojen sijasta ennätystä mitattiin kalojen lukumäärällä, ne laskettiin tarkkaan, koska se oli jonkinlainen ennätys. Kalat laskettiin, koska saalis koettiin ihmeeksi, ottaen huomioon, että koko yö oli kalastettu ilman sinttiäkään. Ja ajatella! Kun sitten rannalla olevan muukalaisen neuvosta yhden kerran heitetään verkko, niin kertaheitolla tulee 153 kalaa. Se on toki vähän verrattuna nykyaikaiseen troolikalastukseen, mutta Gennesaretin kalastajille saalis oli varmaan unelmapotti. Kalojen lukumäärällä oli muukin merkitys kuin ennätyksellinen tilastomerkintä. Oikeastaan Gennesaretin kalastajat eivät edes noteeranneet tilastomerkintöjä. Kalojen lukumäärällä on sanoma. Tämä ei ole vain nykyteologian keksintö, vaan jo vanhat raamatunselittäjät, kirkkoisät, näkivät luvulla vertauskuvallisen sanoman.

Kyrillos, Aleksandrian piispa 400-luvun alussa, selittää, että 100 on täydellisyyden luku; se edustaa pakanoiden täyteyttä. Jeesuksen vertauksen mukaan täydessä lammaslaumassa oli 100 lammasta. Toisen vertauksen mukaan siemenen maksimituotto on 100-kertainen. Kristus-saarna tähtää 100-kertaiseen tuottoon. Luku 50 edustaa Israelin kansan jäännöstä., joka kootaan yhteen.

sitten on vielä 3; se tarkoittaa pyhää kolminaisuutta., jonka kunniaksi maailmanpelastusoperaatio suoritetaan. Ehkä sanotte tästä selityksestä, että mielikuvitus lähti villisti laukkaamaan.

2) Kirkkoisä Augustinus, oppi-isämme oppi-isä, myös 400 luvun alusta, selittää, että 10 on laki, dekalogi - 10 käskyä , 7 on armo, sillä henkilahjoja on 7,  laki ja armo yhteensä on 17, ja kun kaikki luvut  yhdestä seitsemääntoista ynnätään, on summa 153. Luku edustaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka laki tai armo on ajanut Jeesuksen Kristuksen luo.3) Yksinkertaisin selitys on kirkkoisä Hieronymuksella, samalta ajalta kuin edelliset: 153 edustaa kaikkia antiikissa tunnettuja kalalajeja. Eräänä päivänä Kristuksen kirkko kokoaa kaikenlaisia ihmisiä kaikista kansoista.

Mitä tähän sanomme? Että kirkkoisät ovat kekseliäitä!? Mutta onko evankeliumin kirjoittaja pelannut numerosymboliikalla? Vaikkei olisikaan, nuotta ja kalansaalis ja vielä evankeliumitekstiä seuraava Pietarin virkaan asettaminen ihmisten kalastajaksi todistaa vääjäämättömästi maailmanlaajasta lähetystehtävästä, johon ylösnoussut Herra lähettää oppilaitaan. Hän kutsuu kalastajia ihmisten kalastajiksi. Eräs Jeesuksen vertauskin kertoo nuotasta: Taivasten valtakunta on nuotan kaltainen; siihen kerääntyi kaikenlaisia kaloja (Kun se oli täynnä, kalastajat...), Mt 13:47. Taivasten valtakunta on nuotan kaltainen. Nuotta ei revennyt suuren kalansaaliin painosta. Seurakunta, kirkko on verkko. Siinä on tilaa ihmisille kaikista kansoista. "Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni", sanoo Jeesus. Jos jollakin oli tilaisuus käydä KMN:n kokouksessa Canberrassa tai ainakin lukea Etelä-Saimaasta terveisiä Canberran yleiskokouksesta kahdeltakin entiseltä lappeenrantalaiselta ja ehkä nähdä TV:sta kokouksen jumalanpalvelus, voi kokea, että sinne oli Jumalan valtakunnan nuotta todella koonnut ihmisiä kaikista kansoista. Kristuksen kirkko on maailmanlaaja. Siinä ei ole rotu- eikä kansallisuuserottelua. Jokaisella Luojan luomalla on siinä sijaa. Verkko ei repeile. Jaa, siitä voisi joku sanoa, että kyllä se repeilee. On eri kirkkokuntia ja uskonsuuntia. Meidän näkökulmastamme on vallalla hajaannus, mutta ehkä Vapahtajamme näkökulma on toinen: kaikki Kristusta tunnustavat muodostavat Jumalan valtakunnan verkon.

Ylösnoussut Herra ja Vapahtaja kokoaa ihmisten kalastajia. Hän ei kokoa työhönsä valioyksilöitä, oppineita, johtajakoulutuksen saaneita, ei edes uskonsankareita. Kuinka Jeesus voi kelpuuttaa työhönsä kieltäjiä, niin kuin Pietari, epäilijöitä niin kuin Tuomas, häikäilemättömästi omaa etuaan ajavia vallantavoittelijoita, kuten Sebedeuksen pojat ja skeptikkoa, ennakko- ja epäluuloista, kuten Natanael, joka epäili, voiko Nasaretista tulla mitään hyvää? Kuinka hän kelpuuttaa nämä epäonnistuneet, Jumalan valtakunnan pääsykokeissa reputtaneet? Siksi, että Jumalan valtakuntaa ei (konstituoi) määrää se, mitä me ihmiset olemme, vaan se, mitä Kristus on ja mitä hän tekee. Tämä raamatunkertomus on suoranaisesti humoristinen tässä suhteessa. Ammattikalastajat äheltävät järvellä koko yön; entinen/eläkkeellä oleva kirvesmies paistaa kaloja rannalla ja huutaa huikkasee kalastajille: "Tulkaa pojat murkinalle, kaikki on valmista!" Tämä sana ei kuitenkaan ole tarkoitettu ammattikalastajien häpäisemiseksi, vaan todisteeksi, että seurakunnassa Jumala itse toimii sanan ja sakramenttien kautta ja me ammattijulistajatkin olemme sen varassa, mitä Jumala itse meille antaa ja minkä hän on meille valmistanut.

Lähetystyö on Kolmiyhteisen Jumalan lähetystyötä. Jos seurakuntaa mitattaisiin sen jäsenten laadullisilla tekijöillä, se johtaisi hyvin kovaan, moralistiseen yhteisöön, jossa vikoiltaisiin toisia, arvosteltaisiin ja tuomittaisiin. Mutta seurakunta on armahdettujen ja Jumalan rakastamien yhteisö. Siellä on tilaa heikoille ja epäileville. Sinäkin kelpaat Jumalan valtakunnan työhön.

Yksi elämäni merkittävimpiä opetuksia tai kokemuksia on, että minäkin olen kelvannut Jumalan valtakunnan työhön, minä, jolla ei ole papillista sukua eikä syntyperää, minä, joka vaelsin aluksi Herralle vieraana, joka olin vain nimikristitty. Sain kasvaa sellaiseen seurakuntanuorten joukkoon, joka ei kerskannut sillä, mitä he ovat, vaan ainoastaan sillä, mitä Jumala on. Sitten minutkin hyväksyttiin lähetyskurssille, vaikka luulin, ettei minua ehkä kelpuuteta. Monilla on käsitys lähetystyöntekijöistä, että he ovat uskonsankareita, valioyksilöitä, mutta senkin olen kokenut, että he ovat usein heikkoja, ruumiillisesti, henkisesti, niin myös hengellisesti, joskus he voivat olla epätoivoisia. hekin tarvitsevat jatkuvasti ylösnousseen Vapahtajan ilmestymistä ja kosketusta, että he jaksaisivat taas jatkaa työtään.

Lappeenranta on lähetystyön merkkipaikkakunta, meillä on vahvat perinteet. Nuorten lähetyspiiriä meillä ei valitettavasti tällä hetkellä ole, mutta nuorten aikuisten lähetyspiiri uhkaa loppua siihen, että kaikki sen jäsenet lähtevät lähetystyöhön. Jos ei sinusta ole lähtijäksi, ryhdy lähettäjäksi. Ota kirkon eteisaulasta lähetysrenkaan kiertokirje ja postisiirtokortti. Lähetysrenkaaseen tarvitaan kipeästi uusia jäseniä. Kun alat itse toimia siunauksen kanavana, varmistat parhaiten sen, että siunaus tulee myös sinun osaksesi. Sellainen lähde, missä on seisova vesi, ummehtuu. Sen lähteen vesi, josta on laskuoja, pysyy jatkuvasti puhtaana ja kirkkaana. Sisäänpäin kääntynyt ja yksin omaa hyvinvointiaan vaaliva seurakunta ei toimi siunauksien kanavana, vaan ummehtuu. Sen tähden meitä kutsutaan Ylösnousseen todistajiksi aina maan ääriin asti.