2. sunnuntai pääsiäisestä, Kaislaranta, perhejumalanpalvelus perhepäivänä teemana ”Rakkaudesta lapseen” 2.vsk. Joh. 21:15-19

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?» »Rakastan, Herra», Pietari vastasi, »sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Ruoki minun karitsoitani.» Sitten hän kysyi toistamiseen: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?» »Rakastan, Herra», Pietari vastasi, »sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Kaitse minun lampaitani.» Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: »Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?» Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: »Olenko minä sinulle rakas?», ja hän vastasi: »Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.»

 Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: »Seuraa minua.»

 

Virret: 378:1-3, 135, 748, 503, 492.

 

Rakastatko sinä minua? Se on elämän peruskysymys, joka tulee esille kodeissakin. Ei varmaan aina kysymyksen, vaan levottoman käyttäytymisen muodossa. Lapsi ei osaa ilmaista tunnevajaustaan sanoin. Pekka on nykyajan lapsi, joka kysyy vanhempien rakkauden riittävyyttä. Pekka on näin monta vuotta vanha (sormilla näyttäen 5). Isä tekee pitkiä työpäiviä ja tulee illalla väsyneenä kotiin. Hänen tekisi mieli lukea lehteä tai muuten vain levätä sohvalla, mutta Pekka tulee siihen. Hän pyytää isää pelaamaan tietokonepeliä kanssaan. Isä ei jaksaisi millään. Pekka ottaa joululahjaksi saamansa leikkiauton ja paiskaa sen vauhdilla menemään lattiaa pitkin niin että se paukahtaa kirjahyllyä vasten. Hän juoksee auton perässä ja heittää sen uudelleen vihaisesti toiseen suuntaan. Se paukahtaa sohvaa vasten, jolla isä lepää. Pekka ei sano mitään, mutta hän koettelee isän rakkautta paiskimalla autoaan. Pekka on ollut hoitopaikassa päivällä. Siellä oli ihan hyvä olla, mutta kotiin tultuaan hän kaipaa isän seuraa. Isä ei jaksa seurustella Pekan kanssa. Hän ärähtää ilkeällä äänellä: ”Lopeta jo se auton heittely. Auto voi mennä rikki ja huoneen esineet voivat mennä rikki tai naarmuuntua.”  Mutta Pekka ei lopeta isän kiusaamista. Hän kokeilee isän kärsivällisyyden äärirajoja. Jos isä tulee ja ottaa auton pois, Pekka rupeaa huutamaan, että isä on ilkeä. Isä pyytää Pekkaa olemaan hiljaa ja menemään pois: ”Jos olet hiljaa ja annat minun olla rauhassa saat kohta karkkia.” Isä yrittää lahjoa Pekkaa saadakseen itselleen vapaa-aikaa. Isä tietysti toivoo, että äiti olisi Pekan kanssa, niin hän saisi levätyksi.

Mutta äiti tekee nyt taloustöitä ja hänkin on väsynyt. Hänkin oli päivällä töissä tai jos oli kotona, niin ei hän enää jaksa millään viihdyttää Pekkaa. Hän on jo oman osuutensa tehnyt olemalla Pekan kanssa päivän pitkän. Pekan tunneakku on tyhjä. Pekka kaipaa vakuutusta, että isä välittää hänestä. En tiedä auttaisiko se, jos isä sanoisi lepäävänsä vain puoli tuntia ja tulevansa sitten Pekan kanssa pelaamaan tietokonepeliä tai sanapeliä. Vai olisiko parempi olla ensiksi se puoli tuntia Pekan kanssa ja sitten kehottaisi Pekkaa leikkimään välillä itsekseen, jotta hän voisi levätä.

Silloin vasta nolo tilanne on, kun ollaan kaupassa ja Pekka pysähtyy jogurttihyllyn kohdalla pyytämään banaanijogurttia. ”Mutta meillähän on kotona mansikkajogurttia. Emme nyt osta banaanijogurttia, vaan syömme ensiksi mansikkajogurtin pois ja sitten seuraavalla kerralla ostamme sitä banaanijogurttia. ”Mutta kun minä haluan sitä banaanijogurttia”, sanoo Pekka ja alkaa huutaa, niin että kaikki kääntyvät katsomaan, kuka täällä kaupassa oikein huutaa. Isä hämmentyy ja harmistuu. Kyllähän Pekka huutaakin saa, mutta kun ei huutaisi täällä kaupassa. Kaikki katsovat, ”millainen isä minä oikein olen, kun en saa poikaani järjestykseen. Ja he katsovat, millainen lapsi minulla on, kun hän ei tottele isäänsä.” Pekan isä saattaa antaa periksi toisten kaupan asiakkaiden tähden. Hän haluaa näyttää isältä, jonka poika ei huuda, vaikka se vaatisi periksi antamista pikkutyrannille. Tai sitten hän ei anna periksi, vaan lupaa, että banaanijogurttia ostetaan seuraavalla kerralla. Pekka tarvitsee isää ja äitiä, joilla on hänelle aikaa, jotka leikkivät hänen kanssaan.

Jos lapsella on tunne, ettei häntä rakasteta, hän vaistomaisesti kysyy käyttäytymisellään: ”Rakastatko minua?” Mikään ei tee lasta epätoivoisemmaksi kuin kokemansa rakkauden puute. Eikä hän epätoivoisena suinkaan käyttäydy sovinnaisesti, vaan kuin riiviö. Aikuinen yrittää päästä rakastamansa ihmisen suosioon osoittamalla itsestään vain parhaita puolia. Lapsi toimii ihan päinvastoin. Sen sijaan että hän yrittäisi voittaa rakkautesi ja kiintymyksesi hyvällä käytöksellään, hän koettelee rakkauttasi käyttäytymisellään.

 

Yleensä vanhemmat ovat taipuvaisia kysymään: ”Miten voin oikaista lapseni käytöksen?” Meidän pitäisi ensin kysyä itseltämme: ”Mitä lapseni kaipaa?” Vain näin pystymme ohjaamaan hänen käyttäytymistään. Ei saa yrittää oikoa lapsen käyttäytymistä ennen kuin hänen emotionaalinen tarpeensa on täytetty.

 

Lapsi tarvitsee selvän osoituksen rakkaudesta voidakseen uskoa, että hänestä välitetään. Vaikka lapsen käytös olisi kuinka mahdotonta, vaikkapa vihan purkamista, hän kysyy silloinkin: ”Rakastatko sinä minua? Rakastatko niin paljon, ettet anna minulle periksi?” Koska lapsen kehitys on kesken, hän ilmaisee vihaansa epäkypsällä tavalla, purkaen pahaa oloaan ja aggressiotaan. Meidän on hyväksyttävä lapsen tapa ilmaista vihaa, ei suotavana, mutta normaalina, jos haluamme saada hänet luopumaan näistä lapsellisista tavoista. Kokiessaan turhautumista vanhemmat eivät pysty antamaan lapsilleen rakkautta ja hyväksyntää ilman ehtoja juuri siinä tilanteessa, missä sitä eniten tarvitaan. Vanhemmat saattavat jopa vahvistaa vihaa entisestään, mikäli kohtelevat lasta töykeästi. Jos rakastat lasta vain silloin, kun hän miellyttää sinua, ja ilmaiset rakkautesi vain niissä tilanteissa, lapsi ei koe rakkautta, vaan ehdollistettua rakkautta. Jos rakkautesi ei aseta ehtoja, lapsella on hyvä olla ja hän tuntee tyytyväisyyttä. Lapsi on kuin peili. Hän heijastaa rakkautta pikemminkin kuin synnyttää sitä itse. Jos hän saa rakkautta, hän antaa sitä takaisin. Ellei hän saa sitä, hän ei voi liioin antaa mitään. Lasta voi myös verrata tunnesäiliöön, siis kuin auton akkuun. Kun rakastaa lasta ilman ehtoja, mikä voi tapahtua mm. katsekontaktin, fyysisen kosketuksen ja jakamattoman huomion avulla, tarkoitus on täyttää lapsen tunnesäiliö. Aivan kuten autossa tarvitaan bensiiniä ja öljyä, uunissa tarvitaan polttopuuta ja keho tarvitsee ravitsevaa ruokaa jaksaakseen toimia, samoin lapsi tarvitsee rakkauttasi, jolla ei ole ehtoja. Kun lasta rakastetaan ilman ehtoja, hän oppii arvostamaan itseään.

 

Emme ajattele, että vanhemmat olisivat kasvatusvastuussa Jumalalle lapsistaan. Mutta toisin perin voisimme toki hyvinkin ajatella: olemme kiitollisia lapsista, joita olemme Jumalan lahjana saaneet ja koemme saavamme Jumalalta myös voimaa lasten kasvattamiseen ja rakastamiseen. Erityisesti Jumalalle vastuussa ovat kristilliset kasvattajat, päiväkerhonohjaajat, pyhäkoulunopettajat ja nuorisotyönohjaajat. Papitkin voivat olla lapsityössä ja heidän tulee silloin pitää huolta myös pienimmistä ja heikoimmista. Erityisesti lapsista pitää tulee pitää huolta. Kun lapsista pidetään huolta, silloin noudatetaan Jeesuksen ohjetta: Ruoki minun karitsoitani, kaitse minun lampaitani.