2. pääsiäispäivä            Armilan vanhainkoti 16.4.90

1.vsk Luuk 24:13-35

Virret: 99, 85:1,6, 102:1-4, 476:1,4, 103:1-, (225, 230), 105:1,4.

 

Samana päivänä oli kaksi opetuslasta menossa Emmaus-nimiseen kylään, jonne on Jerusalemista noin kahden tunnin kävelymatka. He keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan. He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut.
Jeesus kysyi heiltä: »Mistä te oikein keskustelette, matkamiehet?» He pysähtyivät murheellisina, ja toinen heistä, Kleopas nimeltään, vastasi: »Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut.»
»Mitä te tarkoitatte?» Jeesus kysyi. He vastasivat: »Sitä, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle. Se mies oli tosi profeetta, voimallinen sanoissa ja teoissa, sekä Jumalan että kaiken kansan edessä. Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. Eikä siinä kaikki. Tänään on jo kolmas päivä siitä kun se tapahtui, ja nyt ovat muutamat naiset meidän joukostamme saattaneet meidät kerta kaikkiaan hämmennyksiin. He kävivät varhain aamulla haudalla mutta eivät löytäneet hänen ruumistaan. Sieltä tultuaan he lisäksi kertoivat nähneensä näyn: enkeleitä, jotka sanoivat, että Jeesus elää. Muutamat meistä menivät silloin haudalle ja totesivat, että asia oli niin kuin naiset olivat sanoneet. Jeesusta he eivät nähneet.»
Silloin Jeesus sanoi heille: »Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa.» Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa, mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: »Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan.» Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään. He sanoivat toisilleen: »Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?»
Heti paikalla he lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla yksitoista opetuslasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. Nämä sanoivat: »Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille.» Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän.

Illallinen Emmauksessa: http://www.kfki.hu/~arthp/art/b/bassano/jacopo/emmaus.jpg

Jacopo BASSANO, Venetsian läheltä, oli  italialaisen bassanosuvun huomattavin huomattavain maalari, joka oli saanut vaikutteita mm. Tizianilta ja Lorenzo Lottolta. Jacopo maalasi muotokuvia sekä raamatullisia ja mytologisia aiheita, joissa taustamaisema, siihen sijoitetut eläimet tai muut laatukuvamaiset yksityiskohdat ovat huomattavia tekijöitä. Supper at Emmausc. 1538 Oil on canvas, 235 x 250 cm
Chiesa, Cittadella

Kuinka syntyi usko ylösnousseeseen Kristukseen? Syntyikö se sillä tavalla, että Jeesuksen häpeälliseen kuolemaan pettyneet oppilaat juonivat uskomattoman tarinan ylösnousemuksesta ja keksivät sille vanhatestamentillisen perustelun?

Luulen, että moni nykyajan ihminen kokee puheen kuolleen ylösnousemisesta niin vaikeasti hyväksyttävänä asiana, että edellyttää asialle tällaista syntyhistoriaa. Vaan niin ei asia ollut. Oli vain hajalle joutunut, syvästi pettynyt ja masentunut oppilasjoukko, joka ei juoninut yhtään mitään. He olivat täysin neuvottomia ja toivottomia.

Kuinka masentuneita ja murheen murtamia he olivatkaan, siitä puhuu vertauskuvallisesti sekin, että kaksi oppilasta kulki kohti auringonlaskua. Ei voida sanoa kirjaimellisesti, että aurinko paistoi heidän silmiinsä niin, että he olivat sokaistuneet eivätkä tunnistaneet Jeesusta, joka liittyi heidän seuraansa. Mutta vertauskuvallisesti voidaan sanoa, että suunta oli väärä. He olivat kaiken toivon menettäneitä. Kohti iltaruskoa kulkeminen kuvaa täydellistä lohduttomuutta, niin kuin aurinko oli pakeneva taivaanrannan taakse ja pimeys lankeava yli kaiken maan, niin oli oppilaiden mieli pimeä ja lohduton.

Kristityn tie ei kulje kohti auringonlaskua, vaan kohti auringon nousua. Me odotamme ylösnousemuksen aamun sarastusta. Kun kristitty lasketaan hautaan, hänet haudataan kasvot itään, auringon nousuun päin. Tämä tapa ei todista mitään, mutta se kuvaa kristittyä auringonnousun kansalaiseksi, joka ei odota pimeyttä tulevaksi, vaan uuden aamun sarastusta, Kristuksen tuloa takaisin suuressa kunniassaan. Kirkotkin rakennetaan siten, että alttaripääty on idässä. Pääsiäisaamuna aurinko paistaa suoraan läpi lasi-ikkunasta.

Kristittynä eläminen on kulkua kohti päivänkoittoa. Tuomiorovasti Brorson ilmaisee uskonsa virressään näin: "Käyn aina kohti taivasta, kun Jeesukseeni uskon. Kuoleman yönkin tullessa saan nähdä aamuruskon." Ystävät, rohkaiskaa tekin mielenne ja kohottakaa päänne! Muistakaa, että kristityn parhaat päivät ovat edessä päin. Ette te kulje kohti pimeyttä ja epätoivoa. Uskossa Jeesukseen te kuljette kohti aamunsarastusta, kohti illattoman päivän aamua, niin kuin ortodoksit kaiketi asian ilmaisevat.

Kohti Emmausta kulkevat oppilaat olivat niitä, jotka "toivoivat Jeesuksesta Israelin lunastajaa", mutta kokivat toivonsa romahtaneen. He tunnustivat avoimesti menettäneensä kaiken toivon. Jeesus piti heille raamattutunnin ja selitti kirjoitukset. He kohtasivat Kristuksen Raamatun sanassa, mutta eivät aivan vielä tunnistaneet häntä.

Yhä tänä päivänä Raamatun sanalla ja sen tutkimisella on suuri merkitys. Emme tutki Raamattua vain historiallisena dokumenttina, vaan tutkimme sitä Kristuksesta todistamisen näkökulmasta. Viime kädessä Kristus on eläväksi tullut sana. Kirjoitukset todistavat hänestä. Puhuttu sanakin voi saada sydämen palamaan ja uskon syttymään. Usko tulee sanan kuulemisesta. Se ei tule esim. älyllisestä pohdinnasta, järkeilystä yhtä vähän kuin mietiskelystäkään.

 

Huomatkaa Jeesuksen tapa toimia! Kun saavuttiin Emmaukseen, Jeesus ei muina miehinä tunkenut oppilaiden kotiin yövieraaksi. "Hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi." Hän siis ajatteli jatkaa matkaa. Ei hän halunnut kuokkavieraaksi. Hän odotti, että hänet kutsutaan sisään, ja sitten hän oli noudattava kutsua. Näin on suhteemme Kristukseen yhä tänään. Voimme kutsua hänet sisään, elämäämme, kotiimme tai voimme antaa hänen jatkaa matkaansa meidän elämämme ja kotimme ohi. Ei hän väkisin tuppaa sisälle. Onko Jeesus Sinulle tällainen henkilö, jonka raamattutuntia Sinä kuuntelet ja arvioit, että se oli hyvä puhe. Mutta sitten sanot Jeesukselle hyvää yötä. Sinä sulkeudut kotiisi ja kammioosi ja syöt iltapalasi ilman Jeesusta. Hän ei saa tulla kotiisi vieraaksi. Älköön niin tapahtuko, vaan rukoile iltarukouksenasi: Jää Herra luokseni tämänkin päivän päättyessä. Jää luokseni silmieni valon sammuessa. Silloin saat ehkä myös kokea, että Herra elää.

Oppilaat tunnistivat Jeesuksen aterialla, kun "hän siunasi ja mursi leivän". Sanamuoto kuulostaa sakramentin, pyhän ehtoollisen nauttimiselta, mutta ei tässä tarkoita sitä. Oli vain tavallinen iltapala. Silloin oppilaat tunsivat Jeesuksen. Tavallisella aterialla amerikkalaiset siunaavat ruokansa: "Tule Herra Jeesus, ole vieraamme, siunaa nämä lahjasi meille."

Valitsin tarkoituksella tämän tekstin ehtoollisjumalanpalveluksemme saarnatekstiksi, koska tämä käy samalla rippipuheesta. Ehtoollisateriasta voidaan vielä suuremmalla syyllä (kuin tavallisesta ateriasta) ajatella: Tämä on Herran kohtaamisen paikka. Tässä on ylösnoussut Herra itse läsnä. Sitä ehtoollinen joka tapauksessa merkitsee. Jos haluat kohdata ylösnousseen Vapahtajan, jos haluat vakuuttua, että Sinunkin syntisi annetaan anteeksi, että Kristuksen uhrikuolema koskee Sinua, tule ehtoollispöytään! Sinä voit olla epäröivä ja ajatella, ettei Sinulla ole tarpeeksi uskoa voidaksesi tulla Herran pöytään. Pitäisi ensin olla usko ja vasta sitten tulla Herran pöytään. Raamatunkertomus antaa ymmärtää tapahtumajärjestyksen toisenlaiseksi: ensin ovat epäuskoiset oppilaat, joiden mielet raamattutunti eli saarna saa jo vähän palamaan, mutta se ihan riitä. Sen perusteella ei synny usko Ylösnousseeseen. Vasta aterialla ollessa syntyi usko Vapahtajaan.

Kun evankeliumit kertovat Jeesuksen ilmestymisestä oppilailleen, niin ilmeisen aina ne kuvaavat Jeesuksen ilmestyvän oppilailleen näiden ollessa aterialla. Rohkaistu siis tulemaan Herran pöytään! Se on tarkoitettu, ei vain niille, jotka ovat valmiita uskossaan, vaan niille, jotka kaipaavat uskon syntymistä ja vahvistumista.