2. pääsiäispäivä            Hoivakoti (vanhainkoti) -92

3.vsk    Matt 28: 8-15

Virret: 99:1-4, 85:1,6, 86:1-4, 94, 101:1-, (228, 103), 91:3-5.

 

Naiset lähtivät haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. Mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti heitä. He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: »Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut.»
Naisten ollessa matkalla muutamat vartiomiehistä menivät kaupunkiin ja kertoivat ylipapeille kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin nämä kokoontuivat neuvottelemaan yhdessä vanhimpien kanssa ja päättivät antaa sotilaille suuren summan rahaa. He sanoivat sotilaille: »Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä, kun te nukuitte, ja varastivat hänet. Ja jos tämä tulee maaherran korviin, me kyllä lepytämme hänet ja järjestämme niin, ettei teille koidu ikävyyksiä.» Sotilaat ottivat rahat ja tekivät niin kuin heille oli sanottu. Heidän kertomustaan on juutalaisten keskuudessa levitetty tähän päivään asti.

 

Usko ylösnousseeseen Kristukseen ei perustu vain, eikä edes nimenomaan tyhjään hautaan, vaan Ylösnousseen kohtaamiseen. Kaikkein vähiten usko perustuu siihen näkemykseen, jonka peruskoulun oppilas kirjoitti kokeissa muistellen opettajan kertomusta ortodoksisesta pääsiäisestä: "Kirkkokansalla on kädessä vahakynttilä; jälkeen keskiyön pappi ilmoittaa, että Kristuksen ruumis on löytynyt!" (Kokonaan toinen asia on, että ylipappi Kaifaan luuarkku on löytynyt, mikä harvinainen arkeologinen löytö vahvistaa Uuden testamentin kertomusten todenperäisyyttä). Jeesuksen ruumista ei löytynyt, vaan löytyi elävä Kristus. Hän talssi naisia vastaan ihan ihka elävänä, naisia, jotka olivat peloissaan ja toisaalta riemuissaan lähteneet haudalta kuultuaan enkelin käsittämättömän viestin "Kristus on ylösnoussut". Sydän pamppaillen naiset kiiruhtivat etsimään Jeesuksen opetuslapsia kertoakseen näille, että hauta oli tyhjä ja että enkeli ilmoitti Jeesuksen nousseen ylös kuolleista. Naiset eivät kiiruhtaessaan ehtineet ehkä miettimään, mitä opetuslapset kuulemastaan ajattelisivat. Minä osaan sen ainakin hyvin kuvitella.; he vastaisivat: "Älä houri! Luuletko, että sellaista uskoisin?"

Mutta nytpä naisille tuli äkkiä uutta ajateltavaa, kun Jeesus itse ilmestyi heidän eteensä ja sanoi: "Terve teille!" Sananmukaisesti Jeesus sanoi: "Iloitkaa - khairete!" Se oli Ylösnousseen suusta kuultuna osuva tervehdys: iloitkaa. Jos tervehdys ilmaistaisiin suomeksi sanalla "iloitkaa", se ei tuntuisi lainkaan tervehdykseltä. Raamatunkäännösehdotus jättää tervehdyssanan kääntämättä sanoen vain "tervehti heitä".

Nyt me kiinnitämme huomiomme tähän tervehdyssanaan. Se on kehotus iloon. Ei ole enää surun aika. Nyt on ilon aika. Joka on kohdannut elävän Kristuksen, hänen ei pidä enää sureman. Olipa siinä naisilla viestiä vietävänä, ehkä edellistä uskomattomampi, mutta oleellisesti tärkeämpi todistusaineisto. Raamattu kertoo, että Jeesus ilmestyi 40 päivän aikana monta kertaa oppilaillensa, milloin suuremmalle, milloin pienemmälle joukolle. Evankelista Luukas sanoo Apostolien teoissa, että "Jeesus monin epäämättömin todistuksin osoitti elävänsä."Apostoli Paavali sanoo saamansa tiedon mukaan Jeesuksen ilmestyneen kerrankin 500 miehelle yht'aikaa. Siis 500:lle - aikamoiselle joukolle! Ylösnousseen todistajat eivät rajoittuneet vain 12 apostoliin, ei edes niihin seitsemään kymmeneen, jotka olivat laajempaa oppilaspiiriä, vaan 500:lle - miehelle. Ensimmäiset ylösnousemuksen todistajat olivat naisia, mutta he eivät olleet ainoita todistajia. Ylösnousseesta todistaminen tuli myös miesten tehtäväksi, ja hekin saivat kokea aidon Ylösnousseen kohtaamisen. Heidän ei tarvinnut tyytyä toisen käden tietoihin.

Kun Raamattu kuitenkin kertoo, että Jeesus ilmestyi 40 päivän ajan, niin se tarkoittaa, että tämän luonteiset "epäämättömät todistukset" eivät olleet tarkoitettu jatkuviksi. Ne oli tarkoitettu päättymään kerran. Sen jälkeen oli tyydyttävä kertomaan paljolti sitä, mitä oli toisilta kuultu, ja sittemmin on jouduttu tyytymään siihen, mitä Raamattuun on kirjoitettu. Silti tekisi mieleni korostaa sitä, että jokainen jumalanpalvelus, varsinkin ehtoollisenvietto, on Ylösnousseen Kristuksen kohtaamista. Hän on sitoutunut sanaansa ja ehtoollisaineisiin ja on siten niissä kohdattavissa. Kuinka voit sen uskoa? Usko on tässä kohden luottamista ja turvautumista Herran lupaukseen, että hän on omiensa keskellä maailman loppuun asti. Ei tätä asiaa tarvitse eikä pidä kauheasti järkeillä, eikä se järjelle avaudukaan. Mutta sille, joka tähän luottaa ja asettuu sen varaan, sille se avautuu. Jeesus on antanut seuraajilleen vallan kuuluttaa ilosanomaa ja julistaa synnit anteeksi. Sana, jota minäkin kuulutan, ei ole minun pakinaani eikä raporttia menneistä tapahtumista, vaan se on elävän Kristuksen sanaa. Kirkolliskokouksen v. 1988 asettaman käsikirjakomitean välimietintö toetaa, että "saarnan luonne armonvälineenä on kirkossamme viime vuosina heikentynyt ja osittain hämärtynyt. Saarnoista on tullut evankeliumin esittelytilaisuuksia, vaikka niiden itsessään tulisi olla evankeliumia. Jumalasta puhutaan saarnoissa ikään kuin poissa olevana, vaikka hän itse on läsnä julistetussa sanassa. Kristus puhuu saarnan välityksellä." Uskomiseen voi tietysti asennoitua siten, että se on vaikeata. Ei voi olla epäilemättä! Kaikki eivät tyydy tähän, siis olemaan hiljaa uskon salaisuuden äärellä. On niitä, jotka tahtovat ehdoin tahdoin hyökätä kristillistä uskoa vastaan, asettaa sen naurun alaiseksi, vääristää totuutta ja julistaa uskonnonvastaista propagandaa. Näin oli jo alussa. Pilatus ja kumppanit eivät tyytyneet siihen, että Kristus hävisi haudasta. Olisivat totuuden nimessä edes ilmoittaneet, etteivät tiedä, minne ruumis haudasta hävisi. Tähän he eivät tyytyneet, vaan alkoivat levittää huhua ruumiin varastamisesta. Totuus on sodan ensimmäinen uhri. Näin kävi myös sodassa, jonka Jeesuksen vastustajat aloittivat kiistääkseen Kristuksen ylösnousemuksen. Kautta historian on kristinuskoa vastaan hyökätty. On keksitty kaikenlaisia selityksiä ja on perustettu uskonnonvastaisia laitoksia ja korkeakouluja, joissa opetetaan 'tieteelliseksi' kutsuttua materialismia. Ne ovat rahan voimalla pystytettyjä järjestelmiä, joiden tarkoitus on pyyhkäistä kristinusko maailmankartalta. Siihen tarvitaan valtava koneisto. Ei toimita viisaan Gamalielin neuvon mukaan, että "jos tämä hanke on ihmisistä, niin se itsestään raukeaa, mutta jos se on Jumalasta, niin sitä ei voi vastustaa." Tähän ei ole tyydytty, vaikka Lenin ja Marx olisivat tiettävästi tyytyneet siihen. He ilmoittivat, että kirstinusko häviää itsestään, kun ihmiset tulevat tarpeeksi valistuneiksi. Tunnettu filosofi Voltaire sanoi voitonhuumassaan, että sadan vuoden perästä ei kukaan enää tunne "tuota tyhmien kalastajien oppia", tarkoittaen sillä Raamattua. Sadan vuoden perästä Voltairen asunto oli Ranskan Raamattuseuran varastona, kun valistuksen huumasta selvinneille jaettiin Raamattuja. Näin tapahtuu myös tämän päivän Venäjällä. Sankarien patsaista tehdään taas kirkonkelloja.

On mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkia kieroja temppuja juutalaisten viranomaisten piti tehdä Jeesuksen eliminoimiseksi. Hänen vangitsemiseensa tarvittiin kavaltajaa. Hänen tuomitsemisensa edellytti lain rikkomista. Häntä oli paneteltava Pilatuksen edessä, että tämä suostuisi tuomitsemaan hänet, viattomaksi havaitsemansa. Oli viimein käytettävä lahjontaa, ettei totuus tulisi julki.

Kaiken tämän lopuksi ei voi sanoa muuta kuin roomalaisen sanalaskun: Magna est veritas et praevalebit - totuus on suuri ja se pysyy. Historian tosiasia on, etteivät pahojen ihmisten juonet voi hävittää totuutta. Evankeliumin hyvä sanoma on suurempi kuin vääryyden vehkeilyt.

Usko ei synny näilläkään järkeilyillä. Usko syntyy siitä, että Jumalan Pyhä Henki kirkastaa ylösnoussutta Kristusta sille, joka kaipaa elämäänsä elävän Jumalan kosketusta.