1. paastonajan sunnuntai,          Adaman kirkko (Etiopia) 29.2.98

3.vsk    Matt 16:21-23

 

Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.
Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: »Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!» Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: »Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!»

 

Kuvittelen olevani Jeesuksen opetuslapsi Pietari, aikana jolloin Pietari vaikutti seurakunnan johtajana Roomassa. Seurakunta kokoontui katakombeissa. Pietari kertoi katakombiin kokoontuneelle seurakunnalle elämästään Jeesuksen oppilaana ja kuinka hän ajan myötä on ymmärtänyt monta asiaa, mitä hän ei aiemmin tajunnut.

 

Olen tehnyt elämässäni kaksi suurta virhettä. Olisin aivan epätoivoinen, jos ei Herra olisi antanut minulle anteeksi virheitäni. En voisi niistä teille kertoa. Mutta kun Herra on minulle anteeksi antanut, niin voin teille kertoa nämä pahimmat mokani. Ehkä olette kuulleetkin. Ensimmäinen oli, kun menin neuvomaan Jeesusta, ettei hänen pidä ajatellakaan sellaista mahdollisuutta, että hän joutuisi kärsimään. Toinen moka oli se, että kielsin Jeesuksen hänen suurimman ahdistuksensa keskellä. Jokainen ymmärtää, etten virheistäni kertomalla kehu itseäni. Päinvastoin. Varsinainen tarkoitukseni on sanoa, että niin pahaa töppäystä ei olekaan, etteikö Herra anna anteeksi. Jos lankeat, niin älä jää piehtaroimaan itsesäälissäsi. Palaa takaisin Herran luo. Kerro hänelle erehdyksesi.

 

Ensimmäinen töppäykseni oli tällainen. Olin niin sanavalmis ja innokas, että puhuin aina ensin ja ajattelin vasta siten. Olin juuri ehtinyt tunnustaa Jeesuksen Messiaaksi ja Jumalan pojaksi. Arvatkaas, mitä Jeesus sanoi silloin minulle? Hän sanoi: "Autuas olet sinä Simon, Joonanpoika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita." Kun Jeesus oli sanonut tämän minulle ja vielä toisten kuullen, olin onnesta mykkänä. Yllättäen Jeesus tämän jälkeen kielsi meitä kertomasta kenellekään, että hän oli Messias.  Eikö ollutkin outoa?

Heti tämän episodin jälkeen Jeesus alkoi kertoa tulevasta kärsimisestään ja kuolemastaan. Se meni täysin yli kaiken ymmärrykseni. Kiivaana luonteeltani ja kuten sanottu, aina ensin puhuvana kuin ajattelevana, tartuin Jeesusta kiinni ikään kuin estääkseni häntä tekemästä itselleen mitään pahaa; nuhtelin häntä kaikkien kuullen: "Herra älköön sellaista tulko mieleesikään." Tahtomatta erityisesti puolustaa itseäni totean vain, että yritin asettua Herran puolelle, ja olin valmis puolustamaan häntä vaikka tapellen. Samalla otin itselleni johtajan roolin, joka ei minulle kuulunut. Niinpä Herra sanoi minulle ne kauheimmat ja vavahduttavimmat sanat, jotka ikinä hänen suustaan olen kuullut, ja hän sanoi ne minulle: "Väisty tieltäni Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!" Oli aivan änkkänä. Juuri hetkeä aikaisemmin hän oli sanonut minulle: "Tätä ei ole sinulle ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa." Ja nyt hän sanoi minulle aivan päinvastaiset sanat: "Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä."

Kerrankin minä sanavalmis hölpöttäjä olin hiljaa. En osannut sanoa mitään. Jäin miettimään Jeesuksen sanoja. Ne sattuivat minuun hyvin kipeästi. Olin yrittänyt saada Jeesuksen vakuuttuneeksi siitä, että rakastan häntä ja olen hänen puolellaan valmiina taisteluun, jos ja kun tarvitaan. Jeesuksen sanat osoittivat, ettei hän minua tarvitse. Olin siirtynyt hänen vastustajansa riveihin itse sitä tietämättä ja huomaamatta.

Miksi kerron tämän teille? Siksi, että jälkeenpäin olen hyvin ymmärtänyt olleeni täydellisesti väärässä ja hakoteillä. Minulla oli täysin väärä käsitys Jeesuksen messiaanisuudesta. Uskoin valloittavaan ja voittavaan Messiaaseen. Vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen aloin ymmärtää Kirjoitusten ilmoitusta kärsivästä Messiaasta. Nyt minulle ei ole asiassa mitään epäselvää. Herran Jeesuksen piti kärsimyksellään sovittaa meidän syntimme.

Varsinaiseen kärsimyksen ongelmaan ei liene kenelläkään ratkaisua, mutta minulle on hahmottunut kärsimyksen ongelma näin. On kolmenlaista kärsimystä. Ensiksi ihminen kärsii omien hairahdustensa tai toisten aiheuttaman pahan tähden. Se kaikki on ihmisen aiheuttamaa kärsimystä. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Usein pannaan väkivalta Jumalan syyksi, vaikka se on ihan ilmiselvästi ihmisten pahuuden seurausta. Nykyisenä pahana aikana me joudumme kärsimään syyttämme kristityn nimen tähden. Monet ovat joutuneet kuolemalla maksamaan uskostaan. Meidän kuolemamme ei sovita mitään. Selitys siihen on kuitenkin selvä: Jumalattomien pahuus uskovia kohtaan.

Toiseksi on sijaiskärsimystä. Se on ihan sama asia kuin että vanhemmat usein kärsivät lastensa takia, kun nämä rikkovat vanhempiensa tahtoa ja lähtevät tuhlaajalapsen tielleen. Äidit tietysti kivulla synnyttävät lapsensa. Lapsi syntyy kärsimyksen kautta. Jeesuksen äiti kärsi henkisestä tuskasta nähdessään poikansa kärsimyksen. Jeesus kärsi maailman syntien tähden.  Se on ainutlaatuista kärsimystä. Kenenkään muun ei tarvitse kärsiä sen tähden eikä kukaan muu voikaan kärsiä sen tähden. Jeesuksen sijaiskärsimyksen takia sinulla ja minulla on syntien sovitus ja iankaikkisuustoivo. Jeesus kärsi senkin tähden, ettei sinun ja minun tarvitsisi kärsiä. Jumala tahtoo pelastaa meidät kärsimykseltä.

Kaiken tämän jälkeen minun on myös myönnettävä, että on selittämätöntä kärsimystä. Vanhan testamentin Jobin kärsimys on tyypillisesti sellaista. Hän eli hurskaasti eikä ollut itse syypää omaan katastrofiinsa. Sitä eivät liioin aiheuttaneet toiset ihmiset. Kirjoitukset kertovat, että Jumala salli Saatanan kiusata Jobia. Täytyy sanoa, että se menee vähän yli ymmärrykseni.

Herramme itse kertoi meille myös joutuneensa kiusaukseen opetustoimintansa alussa ennen kuin hän oli kutsunut meitä oppilaitaan. Hän kertoi, että Isä Jumala itse halusi koetella häntä erämaassa, kestääkö hän kiusaukset. Hän tunsi kiusausta näyttää jumalallista voimaansa, jotta ihmiset uskoisivat. Kiusaajalla oli kolme juonta: 1) Anna ihmisille leipää, materiaalisia asioita. Ihmiset tulevat luoksesi juoksujalkaa, käsi ojossa.

2) Tee ihmeitä, sensaatioita. Ihmiset juoksevat sensaatioiden perässä. 3) Älä ole niin ehdoton. Tee kompromissi maailman kanssa. Älä vaadi liikoja. Laske vaatimuksiasi puoleen. Tee kauppaa, kuten torilla. Näinhän tässä maailmassa eletään." Jälkiviisaudella ymmärsin puhuneeni kiusaajan suulla. Huomasin, että vaikka tarkoitus on hyvä, voi silti erehtyä kiusaajan puolelle. Kiusaaja ei jätä ihmistä koskaan rauhaan. Pitää olla aina valppaana. Kyllä minä nyt sen ymmärrän, että Jeesuksen oli käytävä sisäinen taistelu voidakseen kohdata sen, mikä häntä odotti. Ei kukaan mene vapaaehtoisesti ristille. Ei kukaan halua vapaaehtoisesti kohdata kuolemaa,  ei ainakaan tuskallista sellaista. Vielä Getsemanen puutarhassa viimeisenä yönä Jeesukselle tuli kiusaus. Ja me vain nukuimme samaan aikaan kun hän hikoili veripisaroita! Voi minua! Voi meitä! Emme tosiaankaan paljon ymmärtäneet Mestariamme. Hän ei saanut meiltä minkäänlaista tukea. Päinvastoin: minäkin yritin saada hänet luopuman messiaanisesta kutsumuksestaan ja ryhtymään tavalliseksi kompromissin tekijäksi ja sarvipään kanssa neuvottelijaksi.

Oikein Jeesus sanoi, että minä en ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten. Enhän minä kysynyt millään lailla Jumalan tahtoa. Ajattelin vain sitä, mikä minusta tuntuu hyvältä. Jos Jeesuksen vihamies olisi houkutellut häntä kiusaukseen, hänen olisi ollut paljon helpompi kestää se. Kun minä hänen uskottu ystävänsä kiusasin häntä, niin mahtoi se olla kova koettelemus. Mutta Jeesus katkaisi kiusaajan houkutukset yhdellä niskalenkillä. Pahalle on parempi olla antamatta pikkusormeakaan; muuten se vie koko käden. Jeesus oli valmis hylkäämään minut uskollisimman ystävänsäkin, jos minä osoittautuisin hänelle Jumalan tahdon toteuttamisen esteeksi. Jumalan tahdon noudattaminen oli hänelle asia numero yksi. Ystävien miellyttäminen ja kuunteleminen numero kaksi. Herra varjelkoon sinua ja minua kiusauksilta! Hän varjelkoon meitä myös toimimasta kiusaajan välikappaleina!