1. Suomalainen Rodos? 2. Uusi kaupunki 3. Arkeologinen museo 4. Suurmestarien palatsi
5. Muhamettilaiskortteli 6. Juutalaiskortteli 7. Lindos 8. Saarikierros

 

 

Arkeologinen museo - Johanniittain kortteli

Vanhakaupunki on alun perin jakautunut kahdeksaan eri kortteliin asukkaidensa etnisen alkuperän perusteella. Minä jaan alueen kuitenkin tässä esityksessäni karkeasti kolmeen osaan, Johanniittain (pohjoinen), muhamettilaisten (lounas) ja juutalaisten (kaakko) kortteliin. Vanhankaupungin koillisosassa on Paavalinportti (kuvassa keskellä ylhäällä), joka yhdistää Kolónan ja Mandrákin satamat. Italialaiset päättivät vuonna 1924 että liikenteen tuli päästä rantaan, ja laajensivat portteja autoille Mandrákin ja Kolónan välisellä alueella. Tärkein porteista sai nimen Pili Eleftherías eli Vapaudenportti (kuvassa keskellä ylhäällä keltaisella pääkadulla oleva sisäänkäynti). Se sijaitsee Paavalinportin länsipuolella ja erottaa Paavalinportin ja Naillacin tornin (– torni, jossa on punainen kartion muotoinen huippu, kuvassa itään päin kurottuva niemi) linnoituksen muista osista. Turistit tulevat useimmiten vanhaankaupunkiin Vapaudenportista.

 

Saavutaan Símin aukiolle (Platia Símis), jossa huomion vievät 200 eKr. rakennetun Afroditen temppelin rauniot (yllä oikealla). Näkyvillä on vain jokunen pylväs ja palkiston kappale. Simin aukion vieressä on Argirokástrun aukio, jota koristaa delfiininokkainen suihkukaivo (yllä vas.). Delfiini on sen verran pieni, että sitä ei ole ehkä helppo huomata (se on takana näkyvän ristikon yläosan kohdalla). Suihkukaivon tyvi on vanha bysanttilainen kasteallas, jonka italialaiset arkeologit löysivät saaren eteläosasta. 

Aukion itälaidalla (aivan Afroditen temppelin raunioiden vieressä) on upea Auvergnen talo, joka rakennettiin 1500-luvulla eräälle kolmesta ritarikuntaan kuuluneesta ranskansukuisesta ryhmästä. Aukion länsireunalla on 1300-luvun rakennus, joka oli tiettävästi ritarikunnan ensimmäinen sairaala. Myöhemmin sitä käytettiin asevarastona, mistä nykyinen virallinen nimi Oplothíki. Nykyään siinä toimii Dodekanesian arkeologisen instituutin arkisto ja eteläsiivessä sijaitseva Koristetaiteen museo. Museon kokoelmassa on koruompeleita, keramiikkaa, perinnepukuja ja puuleikkauksia, joista parhaat näkyvät kaapinovissa ja arkunkansissa.

Arnaldun portti aukeaa Kolónan satamaan, jossa taustalla näyttää näkyvän Naillacin torni ja kauimpana Nikolaoksen linnake. 

Sitten ollaankin jo museoaukiolla, jonka laidoilla kohoaa useita huomattavia rakennuksia. Aukion itälaidalla on Panagia tu Kástru (Linnan Neitsyt Marian kirkko), jonka bysanttilaiset aloittivat ja johanniitat saattoivat valmiiksi. Ritarit ottivat sen tuomiokirkokseen. Pyhäkön koruttomissa seinissä näkyy himmeitä jälkiä 1300-luvun kirkkofreskoista, ajalta ennen kuin siitä tuli osmanien valtakaudella moskeija. Museoaukion kaakkoiskulmassa, Arnaldun portin vieressä on Englannin talo (1483), jonka italialaiset rakensivat uudelleen sen tuhouduttua 1856.

Aukion länsilaitaa hallitsee yksi vanhankaupungin huomattavimmista rakennuksista, johanniittain uusi sairaala, jossa toimii nykyisin Rodoksen arkeologinen museo (kuvassa). Museossa on löydöksiä kaikilta saaren muinaisilta kaivauspaikoilta.
Itse rakennus ilmentää johanniittojen rikkautta ja keskiajan rakentajien hämmästyttäviä insinöörintaitoja. Sairaalan rakentaminen aloitettiin vuonna 1440 suurmestari Jean Bonpart de Lasticin johdolla. Hänen edeltäjänsä, Antoine de Fluvian, lahjoitti rakennusrahastoon 10 000 kultafloriinia. Sairaala valmistui kuitenkin vasta vuonna 1489 suurmestari Pierre d’Aubussonin aikana. Sairaala edusti aikanaan potilashoidon huippua. Lääkärit hoitivat siellä kaikkialta Euroopasta tulleita kristittyjä pyhiinvaeltajia. Entisöinti aloitettiin italialaisten aikana. Kunnostuksen tarvetta lisäsivät toisen maailmansodan pommitukset.

 

Rakennuksen suojissa on suuri sisäpiha, jota reunustavat holvatut portiikit. Yhtä portiikkia kaunistaa hellenistinen leijonapatsas. Sisäpihalla on myös kasoittain tykinkuulia kaupungin monista eri piirityksistä, mm. Suleiman Suuren toimeenpanemasta. Holvikäytävässä on patsaan jalustoja ja luuarkkuja. Sisäpihalla on kiviportaat ylös potilassaliin.

Siellä oli yli sata vuodepaikkaa ja useita pieniä alkoveja vakavasti sairaille. Salin toisessa päässä oli tulisija, muita mukavuuksia siellä ei juuri ollut.  Nykyisin salissa on näytteillä esineitä johanniittain ritarikunnan ajalta, muiden muassa nimekkäiden ritarien hautakiviä ja sukuvaakunoita.
Muissa saleissa on erittäin hienoja hellenistisiä ja roomalaisia veistoksia, mm. kaksi marmorista versiota Afroditesta. Toinen tunnetaan nimellä Thalassia tai Aidumene. Kirjailija Lawrence Durcell kutsui sitä kauniisti ”Meren Afroditeksi”, mutta se jättää aavemaisen vaikutelman mereen liuenneine kasvoineen.  Helpommin lähestyttävä on Kylpevä Afrodite(kuvassa, siis se vitriinissä), joka esittää kyyristynyttä rakkauden jumalatarta levittämässä hiuksiaan kaksin käsin pään sivuille. Veistos tehtiin viimeisellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua, mutta sitä pidetään 200 eKr. tehdyn, kadonneen teoksen jäljennöksenä.
Saman kerroksen muut salit, mukaan lukien suuri ruokasali, on jaettu pienempiin osiin maalatun savitavaran, uurnien ja muiden vanhasta Ialissóksesta ja Kámiroksesta sekä muualta saarelta tehtyjen hautalöytöjen näyttelytiloiksi.

 Pohjoisessa olevassa atriumissa, jossa aikanaan sijaitsi sairaalan keittiö, on upeita antiikin veistoksia ja steelejä (hautakivenä käytettyjä kivipilareita).  Niistä merkittävin on Kriton äidilleen Timaristalle lahjoittama hautasteele. Sen veisti vuoden 410 BC. paikkeilla tuntematon paikallinen taiteilija tuohon aikaan Ateenassa vallinneeseen tyyliin. Steele löydettiin Kamiroksesta.

Marmorista veistetty Helioksen pää on näyte hellenistisestä barokista 250-160 BC.  Torso Afrodite (Afrodite Pudica) on luultavasti sijainnit Simín aukion temppelistä. Upeat lattiamosaiikit ovat merkille pantavia.

 

Toisesta kerroksesta löytyy kuvan tasanne, josta löytyy leijonaveistos ja sen takana puutarha. Oikeastaan täällä on kolme leijonaa.  Puutarhassa kasvaa pinjoja ja palmuja sekä monia muita kasveja.

Puutarhan takana on puolestaan seinä, jolle on sijoitettu valikoima lattiamosaiikkeja.

 

 

 

 

 

 

 

Esittelen tässä vain yhden mosaiikkiteoksen (kuva alla):

Mosaiikkilattia Bellerophon

Korintin myyttinen sankari Bellerophon valmistautuu taistelemaan hirvittävää tarunomaista petoa, Chimairaa vastaan ratsastaen siivekkäällä hevosellaan Pegasoksella. Peto on leijonan, vuohen ja käärmeen sekasikiö, joka vaivasi Vähässä-Aasiassa olevaa Lycian maakuntaa. Kuvaa hallitsee laukkaava Pegasos, joka oli Poseidon-jumalan lahja pojalleen Bellerophonille. Sankari, jolla on päässään frygialainen hattu, kohottaa keihäänsä oikealla kädellään. Peto kuvataan uhkaavaksi; tilanne on jännittynyt. Hahmot on kuvattu valkoisilla vierinkivillä tumman sinervällä taustalla. Joitakin ääriviivoja on korostettu ohuilla lyijysäikeillä. Harmaat reunat viittaavat varjostukseen. Keskipaneelia kehystävät akanthuksen versot ja erilaiset kukinnot.

Muita mainittavia teoksia ovat esim. Kentauria ja Tritonia esittävät mosaiikkilattiat.

 

 

 

 

 

 

 

 

Etusivu    Seuraava