1. Suomalainen Rodos? 2. Uusi kaupunki 3. Arkeologinen museo 4. Suurmestarien palatsi
5. Muhamettilaiskortteli 6. Juutalaiskortteli 7. Lindos 8. Saarikierros

 

Suurmestarien palatsi

Arkeologisen museon pohjoispuolella on Odos Ippoton eli Johanniittainkatu (kuvissa alla). Monet ristiritarikunnan talot ovat tämän kadun varrella, joka kuuluu maailman täydellisimpänä säilyneiden keskiaikaisten katujen joukkoon. Hiekkakivestä taidokkaasti veistetyt rakennukset muodostavat pitkän, yhtenäisen julkisivun, joka kohoaa kadun päässä olevalle kaksoisholvikaarelle. Pienet, kulmikkaat ikkunat ja kauniisti holvatut ovet lävistävät kivimuurin – ovet ovat niin leveitä, että hevosvaunut mahtuivat niistä, ja niin korkeita, ettei ratsastajan tarvinnut nousta satulasta.  Ensimmäisenä oikealla on Italian talo, jossa on suurmestari Fabrizio del Carreton (suurmestarina vuosina 1513-1521) muistolaatta. Sen vieressä on pienempi suurmestari Philippe Villiers de l’Isle-Adamin palatsi. De l’Isle –Adam oli suurmestarina heti Carreton jälkeen. Vuonna 1522 Suleiman Suuri karkotti johanniitat saaresta hänen johdollaan. Kadun vasemmalla puolella on mm. Villaragutin talo 1400-luvulta ja sitä vastapäätä Ranskan talo ja kauempana  Provencen talo (1418) ja sitä vastapäätä vasemmalla Espanjan talo.  Kadun yläpäässä on ritarikunnan suojeluspyhimyksen kunniaksi nimetyn Collachiumin Johanneksen kirkon jäännökset. Aikoinaan ritarikunnan suurmestarit haudattiin sinne. Vuonna 1856 salaman aiheuttama räjähdys hävitti kirkon, josta osmanit olivat tehneet ruutivaraston. Sille paikalle rakennettiin myöhemmin koulu.

Tässä kuvassa ei ole mainittu kirkko, mutta läheltä liippaa: madonna seinässä liittyy aihepiiriin. Kartassa lukee Holy Triad (Pyhä Kolminaisuus), majatalo.
Johanniittainkadun yläpäässä on Suurmestarien palatsi. Alkuperäinen linna rakennettiin bysanttilaisella varhaiskaudella 600-luvulla linnoitukseksi. Johanniitat tulivat linnan haltijoiksi vuonna 1309. Johanniitat alkoivat korjata linnaa, josta he muokkasivat suurmestarilleen palatsin ja valtakuntansa hallinnollisen keskuksen. Palatsiin tullaan kahden vaikuttavan puolipyöreän tornin välistä Tämä oli ritarikunnan hallinnollinen keskus sekä ritarikorttelin merkittävin rakennus. Osmanit päästivät palatsin rapistumaan. He käyttivät sitä vankilana, kunnes vuoden 1856 räjähdys melkein tuhosi sen. Italialaiset entisöivät palatsin, mutta heidän työnsä ansiosta kiistellään vielä nykyisinkin. He eivät pitäytyneet palatsin alkuperäisessä pohjapiirroksessa. Sisätiloissa on monia moderneja piirteitä.
Sieltä löytyy mm. muilta Dodekanesian saarilta tuotuja veistoksia ja mosaiikkeja, joiden menetyksestä alkuperäisalueilla kannetaan kaunaa.
Kreikkalaiset arkeologit olisivat halunneet purkaa Suurmestarien palatsin rauniot päästäkseen etsimään klassisen kauden temppeliä, jonka väitetään olevan suoraan palatsin alla. Italialaiset kuitenkin katsoivat, että heille oli tarjoutunut tilaisuus luoda vaikuttava kesäpaikka maansa kuningasperheelle (joka ei sitä koskaan käyttänyt), joten he rakensivat Suurmestarien palatsin uudelleen. He kuitenkin käyttivät jopa 1930-luvun mittapuun mukaan huonoja materiaaleja ja työ tehtiin hutiloiden. Tämä johti 1930-luvulta lähtien toistuviin, kalliisiin korjauksiin, kun betoniosat alkoivat syöpyä ja laajentua.
Rakennus on silti hieno näky. Siinä on säilynyt sen aseman edellyttämä majesteettius. Sisätiloissa on käytetty paljon antiikin rauniopaikoilta kerättyjä pylväitä ja pylväänpäitä.

Kivinen ulkokuori ilmaisee, miltä ritarikortteli kokonaisuudessaan näytti loistonsa aikoina. Kannattaa kiinnittää huomiota upeisiin puukattoihin ja ikkunoiden himmeästi valoa päästäviin, läpikuultaviin onyksiruutuihin. Monissa pääsaleissa on komeita hellenistisiä ja roomalaisia mosaiikkeja eri puolilta naapurisaarta Kosia. Vaikka on kyseenalaista, saavatko ne olla täällä, ne on entistetty huolellisesti. Sisäpihan laatoitus on kauniisti kuvioitu. Ensimmäisen kerroksen saleja käytettiin alun perin talleina ja piirityksissä vilja- ja ammusvarastoina. Salit reunustavat antiikin veistosten koristamaa sisäpihaa Saleissa toimiva pysyvä näyttely valottaa Rodoksen historiaa ensimmäisten 2400 vuoden ajalta. Lisäksi siellä on keskiaikainen galleria, jonka kokoelma ulottuu aina osmanien valloituksen aikoihin saakka (1522), sekä vaihtuvia näyttelyitä. Kokoelmat ovat hienot ja paremmin organisoidut kuin Arkeologisessa museossa. Pihalta nousevat komeat marmoriportaat yläkerran saleihin. Salit on kalustettu niukasti, jotta itse rakennus ja mosaiikit pääsevät oikeuksiinsa.

Melkein ensimmäiseksi törmäämme saliin, jossa on näytteillä Vatikaanin museosta tuttu Laokoon ryhmä. Laokoon-ryhmä eli Laokoon ja hänen poikansa on roomalainen monumentaaliveistos ensimmäiseltä vuosisadalta jKr. Pliniuksen mukaan veistoksen ovat tehneet rodoslaiset kuvanveistäjät Hagesandros, Athenodoros ja Polydoros. Veistos kuvaa, kuinka merikäärmeet kuristavat hengiltä troijalaisen papin Laokoonin ja hänen poikansa. Vuonna 1506 löytynyt veistos on erittäin tunnettu. Siitä on tehty runsaasti reproduktiokaiverruksia ja se on ollut lukemattomien maalausten aiheena. Se on innoittanut myös teoreetikkoja.

Tapahtuma kuvataan Vergiliuksen runoelmassa Aeneis. Vergiliuksen mukaan Laokoon varoitti päästämästä kreikkalaisten puuhevosta kaupungin muurien sisälle. Kun Laokoon oli uhraamassa härkää Poseidonille, merestä nousi kaksi käärmettä. Ne kiertyivät kuolettavasti Laokoonin ja hänen poikiensa ympärille.

Laokoonilla oli erityistä merkitystä roomalaisille, jotka katsoivat polveutuvansa troijalaisista. Veistoksen hahmot symboloivat inhimillistä urheutta, joka taisteli pahansuopia yliluonnollisia voimia vastaan.

Mosaiikkilattia salissa. Mosaiikeissa kuvataan muun muassa yhdeksää muusaa, ratsastavaa nymfiä (kuva yllä; sama kuva on myös pääsylipun vastikkeena jaetussa esitteessä) ja  Medusan päätä. Yhdessä salissa on mosaiikki, joka esittää gladiaattoria taistelemassa leopardin kanssa. Kalat ja delfiinit ovat niin ikään yleisiä aiheita.

Suurmestarien palatsin eteläpuolella, siis ihan tuhannen taalan paikalla, on tällainen rakennus, joka on parhaillaan remontoitavana. Vuonna 1876 rakennettiin aiemmin tuhoutuneen Johanniittain kirkon paikalle kaksikerroksinen koulu. Muutama vuosikymmen myöhemmin (1898) pystytettiin paikalle tämä uusklassinen uudisrakennus. Nelikulmaiseen rakennukseen perustava pohjapiirros osoittaa, että rakennuksessa oli sisäpiha ja holvikäytäviä. Korjaussuunnitelmaan kuuluu rakennuksen perustusten vahvistaminen, muuraustöiden ja puisen katon korjaaminen sekä uudelleen maalaus ja koristeiden entisöinti. Tarkoitus on tehdä nykyaikainen monitoimikeskus, jossa voi kävellen tutustua läntisen Collachiumin keskiaikaiseen linnoitukseen ja Johanniittakirkkoon.

 

Restauroitavan koulurakennuksen eteläpuolella sijaitsee Rolóïn torni, joka rakennettiin vuonna 1851 bysanttilaisen tornin paikalle. Sen huipulta pääsee ihailemaan vaikuttavia näkymiä vanhankaupungin kattojen yli. Kellotornissa saa hyvän käsityksen siitä, millainen labyrintti vanhakaupunki on. Myös sen pienuus tulee hyvin esiin. Kellotornin juurella on kahvila, jossa sai kahvit tornin pääsylipulla.

Kuvassa alla vasemmalla näkyy toinen puoli koulurakennusta taustanaan Suurmestarien palatsi, pihan vasemmassa laidassa Tykkiportti. Vasemmalla metsän edustalla Amboisen portti, josta useimmiten tulimme vanhaankaupunkiin.

Etelän suunnassa on lähin rakennus Suleimanin moskeija (yllä oikealla), jossa on punertavat seinät ja näyttävä minareetti. Moskeija rakennettiin vuonna 1523 juhlistamaan saaren siirtymistä osmanien haltuun. Moskeijaa on entisöity vuosikaudet, mutta vaikka työ alkaa olla jo valmis, rakennusta voi toistaiseksi tarkastella vain ulkoa. Toinen kuvassa taempana näkyvä minareetti kuuluu Ibrahim Pašša-moskeijaan.  

Muurin etelälounaskulmalla on Athanasioksen portti. Muurin ulkopuolella näkyy Roomalaiskatolinen P. Fransiscuksen katedraali. Näkymä itään, etualalla Pyhän Yrjön kirkko ja takana samalla nimellä tunnettu portti, joka ei kuitenkaan ole avoinna. Kirkko on rakennettu 1400-luvulla. Se omistettiin fransiskaaneille 1457. Emme kuitenkaan menneet tähän kirkkoon, vaan sen vieressä olevaan P. Markuksen kirkkoon, jota ei kuvassa näy eikä sinne osaisi siis mennä ilman opastusta.

Etusivu    Seuraava