Sevilla 3-10.10.2017

1. Matka 2. Puerta 3. Katedraali 4. Kappelit 5. Triunfo 6. Alcazar 7. Puutarha 8. Areena
9. Bulevardi 10. Salvador 11. Magdalena 12. Macarena 13. Triana 14. Esp. aukio 15. Cadiz 16. Caleta
17. Cordoba 18. Mesquita            

Areena

Yliopisto ja teatteritalo

Astuimme puistosta vilkkaalle kadulle ja seuraavasta kadunkulmasta oikealle San Fernando –nimiselle kadulle. Kadun etelälaidalla on Sevillan yliopiston päärakennus, entiseltä käyttötarkoitukseltaan Kuninkaallinen Tupakkatehdas. Rakennus on laajuudeltaan 250 m x 180 m.1700-luvun rakennuskompleksi on Espanjan suurin El Escorialin jälkeen. Rakennus muuttui tupakkatehtaasta yliopistoksi 1900-luvun jälkipuoliskolla. Tupakkatehtaan työntekijät ovat muodostaneet merkittävän ryhmän kaupungin sosiaalisessa ja romanttisessa historiassa. Savukkeiden valmistaja Carmen on yksi maailman kuuluisimpia fiktiivisiä hahmoja. Sevilla on ollut myös monen muun oopperan näyttämönä, niin Sevillan parturin, Fidelion kuin Don Giovannin ja Figaron häidenkin. Fidelio oli juuri aloittamassa uutta näytäntökautta Sevillan oopperassa lokakuun lopulla.


Torre del Oron kohdalta jatkamme matkaamme kohti pohjoista Guadalquivirin rantakatua pitkin. Tulemme teatteri- ja oopperatalolle (Teatro de la Maestranza). Läheisen härkätaisteluareenan pyöreää muotoa jäljittelevä 1800-paikkainen oopperatalo on Orquesta Sinfónica de Sevillan kotipaikka. Se avattiin vuonna 1991. Monien muiden Expo ’92:ta varten rakennettujen talojen tapaan rakennettu teatteri on tyyliltään melko karu. Teatterin kulmalla oleva patsas esittänee jotakin muusikkoa. Mozart säveltää uutta sinfoniaa samalla kun lukee halpaa erotiikkaa. Joenpuoleista julkisivua koristavat 1800-luvulla paikalla sijainneesta ammustehtaasta peräisin olevat takorautayksityiskohdat. Monet kansainvälisesti tunnetut tanssi- ja oopperaseurueet ovat esiintyneet tässä teatterissa. Ja kuten sanottu, vierailua seuraavina viikkona oli alkamassa Fidelio.

 

Härkätaisteluareena

Guadalquivirin rantakadulla sijaitsee härkätaisteluareena. Rakennuksessa on upea julkisivu.  Härkätaisteluareenan vieressä on yhtä toreadoria, Curro Romeroa (oikealta nimeltään Francisco Romero López  s. 1933), esittävä pronssipatsas hänen nimeään kantavassa puistossa. Hän syntyi Camasissa lähellä Sevillaa ja aloitti uransa härkätaistelijana vuonna 1954. 42 aktiivivuoden jälkeen hän eläköityi 66 vuoden ikäisenä.

Sevillan härkätaisteluareenan barokkijulkisivu on okran ja valkoisen kirjava. Sisäänpääsylippuun on kuvattu areena taustanaan katedraali. Opastetut kierrokset esittelevät ensiapuaseman, härkätaistelumuseon (Museo de la Maestranza), jossa on esillä Pablo Picasson maalaama viitta, sekä tallit.

 

. Museossa on härkätaisteluun liittyviä maalauksia. On siellä myös kappeli, jossa härkätaistelijat rukoilevat ennen taistelua, ja ensiapuhuone, jossa saa hoitoa, siis toreadori, joka saa jonkin vamman helposti melkein joka taistelussa. Härkä ei saa hoitoa, vaan kuolee. Yllä olevassa kuvassa on areena, keskellä Prinssin portti. Areenan seinät, laidat ja armoton hiekkakehä ovat esteettinen ihme.  Prinssin portin takorautaportit (1500-l.) ovat Pedro Roldánin suunnittelemat, erästä luostaria varten, josta ne sitten siirrettiin tänne. Taistelun päätyttyä katsojat kantavat toreadorin olallaan tämän portin läpi. Tätä areenaa sanotaan maailman kauneimmaksi härkätaisteluareenaksi. Areena valmistui 1800-luvun jälkipuoliskolla, mutta työ on aloitettu jo vuonna 1761. Areena vetää 14 000 katsojaa. Akustiikka on erinomainen. Areena on keskeltä kupera, mikä antaa etulyöntiaseman toreadorille. Hän voi kipaista alamäkeä  areenan reunassa olevaan suojaan, johon härkä pysähtyy. Tämä on ollut monen romaanin, runon ja elokuvan tapahtumapaikka, ennen kaikkea Bizetin oopperan, Carmen.

Härkätaistelujen sesonki alkaa pääsiäissunnuntaina ja päättyy 12. lokakuuta. Tähän väliin mahtuu 20 näytöstä, jotka ovat sunnuntai-iltaisin. Lippu maksaa 8-70 €.

Seuraava kohde on köyhäinsairaala (Hospital de Caridad, kuva alla vasemmalla), joka sijaitsee teatteritalon takana. Sairaalan pääsylippu esittää rakennuksen julkisivua. Puutarhassa sisäänkäyntiä vastapäätä on sairaalan rakennuttajan Miguel de Mañaran patsas (häneen perustuu legendaarisen sevillalaisen viettelijän Don Juanin hahmo). Vuosi 1642 oli Sevillassa mellakoinnin aikaa, 1649 raivosi musta surma, 1682 kuivuus ja 1683 oli tulvia, jotka aiheuttivat väestön joukkotuhoa sekä yhteiskunnan sosiaalisen ja taloudellisen rakenteen asteittaista heikkenemistä. Tämä johti siihen, että kauppakamari siirrettiin Cádiziin vuonna 1717. Kaupunki oli kuitenkin taiteen ja kulttuurin keskus suurten taiteilijoiden, kuten Murillon, Roldánin tai Valdés Lealin ansiosta, jotka koristivat taiteellaan Pyhä Armeliaisuuden Sairaalaa. Korsikalaista kauppiassukua oleva Miguel Mañara syntyi Sevillassa 3.3.1627. Miguel sai lapsuudessaan aatelisasemaa vastaavan koulutuksen. Kymmenvuotiaana hän liittyi Calatravan sääntökuntaan ja avioitumisensa jälkeen Santa Hermandadin veljeskuntaan ja toimi kaupungissa johtavissa tehtävissä. Vaimonsa kuoleman jälkeen 1661 hän joutui henkilökohtaiseen kriisiin, Hän päätti omaksua uskonnollisen elämäntavan ja siirtyi erakoksi Rondaan. Useiden kuukausien jälkeen hän palasi Sevillaan  ja omistautui ihmisten auttamiseen veljeskuntansa kautta. Hän oli pitkään veljeskuntansa presidentti. Hän toimi erityisesti Pyhän Armeliaisuuden sairaalan hyväksi. Hänen toimestaan rakennettiin sairaala ja San Jorgen kirkko.

En saanut sairaalan julkisivua mahtumaan yhteen kuvaan. Tämän köyhäinsairaalan (1674) julkisivu kalkkimaaleineen, terrakottakoristeineen ja azulejo –mosaiikkeineen on upea esimerkki sevillalaisesta barokista.


Sisällä on kaksi kasvien koristamaa patiota, 1700-luvun hollantilaisia azulejo-laattoja ja suihkulähteet, joita koristavat italialaiset Rakkauden ja Uskon patsaat. Rakkauden suihkukaivon taustalla olevat azulejot esittävät Abrahamin uhria ja Kristuksen ylösnousemusta. Uskon takana olevat azulejot kuvaavat ristiinnaulitsemista ja jotain sotakohtausta.

 


Sairaalan kirkossa on monien 1600-luvun johtavien taiteilijoiden upeita töitä. Pääalttarin alttaritaulu on Pedro Roldánin Kristuksen ristiltäotto (1674), ylhäällä Uskon ja Rakkauden ja Toivon patsaat, yhdellä sivualttarilla saman taiteilijan Kristuksen rakkaus.


Seinällä on myös Valdés Lealin makaaberi Finis Gloriae Mundi (maallisen kunnian loppu) ja Murillon Pyhä Ristin Johannes kantamassa sairasta. Murillo: Tuhlaajapojan paluu (kuvassa yllä).

 Etusivu    Seuraava