Sevilla 3-10.10.2017

1. Matka 2. Puerta 3. Katedraali 4. Kappelit 5. Triunfo 6. Alcazar 7. Puutarha 8. Areena
9. Bulevardi 10. Salvador 11. Magdalena 12. Macarena 13. Triana 14. Esp. aukio 15. Cádiz 16. Caleta
17. Cordoba 18. Mesquita            

Cádiz

Sunnuntaiaamuna lähdimme junalla Cádiziin. Maisemat eivät olleet kovin kummoisia, tasaisia peltoja, korkeintaan vähän kumpuilevaa maastoa. Lähdimme matkaan San Bernardon asemalta, jonka lippupalvelun olimme käyneet etsimässä jo edellisenä päivänä. Tarkoitus oli ostaa lippukin jo edeltävänä päivänä, mutta lippuja myytiin vain matkustuspäivälle. Ajatus oli ehtiä Cádizin tuomiokirkkoon messuun, mutta en saanut netistä selvää, mihin aikaan messu alkaa. Olimme Cádizissä varttia yli kymmenen. Kävelyreitti löytyi matkaoppaasta. Tämän kierroksen ehtisi varmaan kiertää päivässä. Ensiksi suuntasimme Tierran porteille, jotka sijaitsevat Perustuslakiaukiolla. Muuri on osa vanhaa Cádizin puolustusmuuria, joka erottaa vanhan kaupungin uudesta. Muuri rakennettiin 1700-luvulla kun Andalucian kaupallinen keskus siirtyi Sevillasta Cádiziin, koska Guadalquivir -joki oli pahasti liettynyt. Marmorinen uudisrakennus on enemmän uskonnollinen alttaritaulu kuin sotilaallinen linnoitus.

 

 

Tuomiokirkko on jo näkyvissä. Ohitamme juuri Flamencotanssiteatterin  ja Museo Casa de American. Seuraava rakennus on tiettävästi kasvatusalan ja perusterveydenhuollon oppilaitos. Niin se on merkitty Wikimapiaan. Meren rannalla kulkee kävelytie, josta kuva uuden kaupungin suuntaan. Suunta länteen tuomiokirkon suuntaan.

Cádizin katedraali

Tuomiokirkko on niin mahtava möhkäle, ettei sitä saa yhteen kuvaan millään. Kirkko oli vielä suljettu, joten emme ehkä myöhästyneet messusta. Vaikkapa, mistä sitä aina tietää mistä pääsee sisälle? Toinen torni edustaa barokkia, toinen uusklassista tyyliä. Kirkko rakennettiin vuosina 1716-1838. Tämä kirkko rakennettiin edellisen, vuonna 1586 palaneen kirkon paikalle. Kirkossa on barokin ja uusklassisten piirteiden lisäksi rokokoo-elementtejä. Tornista piti ottaa eri kuva. Torniin (levante –torni) näyttää pääsevän sisälle. Torniin ei ole portaita, vaan tasaisesti nouseva spiraalilattia. Tornista näkyy toinen torni, jonka vieressä Jeesus siunaa kaupunkia. Cadizinlahden kupeessa sijaitsevaa kaupunkia on pidetty Euroopan vanhimpana. Sen perustivat foinikialaiset vuonna 1100 eKr. Se on ollut niin karthagolaisten, roomalaisten kuin maurienkin hallitsema. Se toimi myös Espanjan pääkaupunkina vuonna 1812.


Cádiz on Cádizin maakunnan pääkaupunki. Kaupungissa on noin 120 500 asukasta. Metropolialueen asukasluku on noin 600 000. Tämä vuonna 1722 aloitettu valtava uusklassis-barokkinen kirkko (Catedral Nueva) on Espanjan suurimpia. Sen keltainen kupoli näyttää kullatulta auringonpaisteessa kimallellessaan. Tornista näkyy Tuomiokirkon aukio.

 

 Otettuani kuvia palasin Tuomiokirkon aukiolle. Menimme kahville.



Katedraalin sivukappeleita on 16. Katedraaliin on koottu vanhan tuomiokirkon ja monien luostarien taideaarteita. Kahdeksankulmaiseen katedraaliin siivilöityy valoa kattoikkunoista. Korinttilaiset pylväät muodostavat rykelmiä. Kaksi symmetrisesti sijoitettua kullattua saarnatuolia hallitsee näkymää pääalttarin lisäksi, jonka molemmin puolin on kaksi suitsuttavaa enkeliä.

Messu Cádizin katedraalissa
Messu alkoi klo 12 – ihan sopivasti. Messun aikana ei oikein kehdannut ottaa kuvia, paitsi tämän kuvan,  jossa piispa istuu omalla istuimellaan. Piispa itse johti piispankirkossaan eli katedraalissa messun monen papin ja kuoripojan avustamana. Kanttorina toimi nainen, joka laulatti seurakuntaa soittaen kitaraa. Joku soitti aina välillä myös urkuja.

 

Messu on värikäs näytelmä, jota jaksaa seurata, vaikkei puheesta ymmärrä mitään. Katolisessa messussa nimittäin tapahtuu koko ajan jotain visuaalista. Kaikki aistit ovat käytössä. Ehtoolliselle näyttävät osallistuvan myös edessäni istuvat ”japanilaiset”, sama pari jonka näin jo tornissa. Minäkin osallistuin ehtoolliseen enkä kehdannut temppuilla osoittavani haluni vastaanottaa pelkkä siunaus. Onpahan tähänkin asti katolisen kirkon vieraanvaraisuus sietänyt poikkeuksia tiukasta ehtoolliskurista. Sitä paitsi meidän kirkoillamme on reaalipreesensin osalta oleellinen yhteisymmärrys sakramentin merkityksestä. Piispa saarnasi seisaaltaan kuorissa olevan piispantuolin edestä vapaasti ilman papereita – ja aika pitkään. Jäi käymättä kirkon kryptassa, jossa on tiettävästi säveltäjä Manuel Fallan (1876-1946) ja kirjailija José Maria Permánin (1897-1981) haudat. Kirkon aarteet, kuten jalokivin koristellut kultaiset ja hopeiset ehtoollisastia, maalatut puupaneelit ja arvomaalaukset ovat Plaza Fray Félixin museossa.

Etusivu    Seuraava