Sevilla 3-10.10.2017

1. Matka 2. Puerta 3. Katedraali 4. Kappelit 5. Triunfo 6. Alcazar 7. Puutarha 8. Areena
9. Bulevardi 10. Salvador 11. Magdalena 12. Macarena 13. Triana 14. Esp. aukio 15. Cadiz 16. Caleta
17. Córdoba 18. Mesquita            

Córdoba

Maanantaiaamuna pakkasimme tavaramme paluumatkaa varten. Ei meinannut oikein mennä jakeluun, että lähtö on 7.30, sillä junan lähtöaika San Bernardolta oli 8.12. Piti vielä ehtiä ostamaan lippu. Santa Iustan päärautatieasemalla oli kyllä sitten puolen tunnin odottaminen ennen kuin juna jatkoi matkaansa.  Reilun tunnin matkan jälkeen olimme Córdoban keskusliikenneasemalla. Linja-autoaseman puolelta löytyivät tavaroiden säilytyslokerot. Sitten vain tallustelemaan kohti keskuspuistoa. Matka jatkui oletetun juutalaiskaupunginosan (Juderia) läpi. Kapeine kujineen, seinäsyvennyksineen, takorautaisine portteineen ja hopeaseppien pikkupajoineen alue ei ole juurikaan muuttunut siitä, kun se vietti kulta-aikaansa yli tuhat vuotta sitten. Tällä alueella olisi näkemisen arvoinen synagoga, mutta se ei ollut auki, kun vielä myöhemmin palasimme alueelle. Toinen näkemättä jäänyt nähtävyys oli Juutalaismuseo (Casa de Sefarad), joka kertoo Espanjan juutalaisuuden historiasta. Tunnettua on, että Espanjassa varttui hyvin omaperäinen juutalaisyhteisö, josta käytettiin nimitystä sefardijuutalaiset erotukseksi Itä-Euroopan  aškenasijuutalaisista. Sefardit ovat kotoisin Espanjasta ja Portugalista, mistä heidät karkotettiin vuonna 1492. Heidän perinteinen kielensä on keskiaikainen ladino, ja heidän ansiostaan tämä vanhin espanjan kielen muoto on säilynyt puhuttuna kielenä meidän päiviimme saakka. Nimi sefardi tulee heprean sanasta sfarad (ספרד), joka tarkoittaa Espanjaa.

Suuri moskeija (Mesquita)

Vaikka Mezquitalla on korkea torni (Torre de Alminarista), ei sitä kyllä vanhankaupungin kapeilta kaduilta välttämättä havaitse. Täytyipä taas ihan kysyä, ja oli aihetta, sillä olin menossa ihan vastakkaiseen suuntaan. Alkuperäisen minareetin paikalle rakennetusta 93 m korkeasta kellotornista näkee yli kaupungin. Kellotorni on varustettu Santiago de Compostelan katedraalista varastetuilla katedraalin kelloilla. Tyydyimme tällä kertaa sammakkoperspektiiviin. Imuroin kuitenkin yhden lintuperspektiivikuvan, jotta Mesquitasta saisi jonkinlaisen kokonaiskuvan.




Sisälle moskeijaan tulimme ihan oikeasta portista, Anteeksiantamuksen portista (Puerta del Perdon). Portteja on yhteensä 20, kaikilla oma nimensä ja ulkomuotonsa. Piti tosin kysyä, mistä pääsee Mesquitaan sisään ja seuraavaksi, mikä jono tämä on.

Jono oli lippujono sisälle. Oli siellä toinenkin jono: torniin.  Jonossa seisten voi katsella moskeijan pihaa (Patio de los Naranjos eli appelsiinipuita kasvava sisäpiha) ja moskeijan yläpuolelle nousevaa katedraalia, joka rakennettiin moskeija-alueelle vuonna 1523. Siinä on italialaistyylinen kupoli. Moskeija-katedraalin pääsylippu esittää katedraalin kupolia.


Olemme päässeet sisälle moskeijaan. Moskeijassa on yli 850 holvia ja pylvästä, jotka kannattavat kattoa ja luovat häikäisevän vaikutelman. Paikalla sijaitsi alun perin pakanatemppeli, sen jälkeen visigoottien kristitty kirkko, kunnes umaijadi-maurit muuttivat ensin rakennuksen moskeijaksi ja sitten rakensivat paikalle uuden moskeijan. Vuosina 785-787 rakennettu suuri moskeija kertoo islamin vallasta Espanjassa. Rakennus on valmistunut vuosisatojen aikana. Sen katsotaan olevan Córdoban umaijadikalifaatin suurenmoisin rakennus, mallinaan Damaskon umaijadimoskeija.

 

Siinä on sekaisin arkkitehtonisia tyylejä, kuten 900 luvulla lisätyt mihrab (rukoussyvennys) ja maqsura (kalifin aitio) osoittavat. Espanjan reconquistan jälkeen se muutettiin jälleen kerran katoliseksi kirkoksi 1500 -luvulla. myöhemmin maurilaisen rakennuksen keskelle pystytettiin platereski-tyylinen katedraali.

Rukoussali ja kappelit

Rukoussalin pylväät on veistetty graniitista jaspiksesta ja marmorista. Kaksoisholvikaaret olivat uusi arkkitehtoninen keksintö, ja ne auttoivat tukemaan katon valtavaa painoa. Kaksoiskaaret muodostuvat alemmasta hevosenkenkäkaaresta ja ylemmästä puoliympyräisestä kaaresta. Kuuluisat, vuorotellen punaiset ja valkoiset, holvikivet ovat saaneet inspiraationsa Kalliomoskeijasta. Nämä ovat aitoja islamilaistyylisiä portteja.


Mihrab
(kuva oikealla)

Hakusessa oli kuitenkin tämä portti, mihrab eli koristeltu rukoussyvennys, jossa pidettiin kullattua koraania. Sen kivilaatat ovat kuluneet, sillä pyhiinvaeltajat kiersivät sen seitsemästi polvillaan.
Mihrab on arkkitehtoninen mestariteos, ja sitä koristavat geometriset kuviot ja soljuvat kasvikuviot. Tavallisesti mihrab osoittaa rukoussuuntaa Mekkaan, mutta tässä moskeijassa suuntana on etelä. 













Etusivu            Seuraava

 O