1.    Naxos 1

2. Naxos 2

3. Taormina 1

4.  Taormina 2

5. Taormina 3

6.    Etna

7.    Catania 1

8. Catania 2

9. Syrakusa 1

10. Syrakusa 2

11. Noto 1

12. Noto 2

13. Messina 1

14. Messina 2

 

 

 

 

Catania 1

Tiistaina oli viimein arkipäivä. Me suunnistimme aamulla rautatieasemalle. Saimme sopivasti bussin ja ehdimme yhdeksän junaan suuntana Catania, Sisilian toiseksi suurin kaupunki, 315 500 asukasta. Matkalippu 4,30 €. Tämä oli matkamme ainoa päivä, jolloin pilvi ei verhonnut Etnan huippua. Junasta sai monta kuvaa radan vieressä olevine viljelyksineen ja asutuksineen taustana Etna. Saavuimme Catanian rautatieasemalle. Sitten tarvittiinkin jo karttaa. Suuntana Duomo. Matkaa 1 km. Menimme Via Dusmetia pitkin (kartan alalaita). Tässä kartassa onkin lueteltu kaikki tärkeät kohteet. Jaksaako sitä katsoa 10 kohdetta?  

Parasta seurata rautatietä ja pysyä sen pohjoispuolella, niin pääsee Biscarin palatsille, joka pitäisi nähdä, vaikkei se kyllä ollut edellisen kartan nähtävyyksien joukossa. Kävimmeköhän ensiksi kahvilla? Siinä sattui olemaan mukavasti internetkahvila Biscarin vieressä. Kun pyysimme capuccinoa, tulikin ongelma, kun ei kahvilassa ollut maitoa. Yksi poika kipaisi hakemassa maitoa jostain.

Palazzo Biscari on Catanian suurin yksityispalatsi, joka on rakennettu vuosina 1707-1763. Rakennustyön pani alulle prinssi Paterno Castellò 1500-luvulla rakennetun kaupunginmuurin viereen. Työ kesti sadan vuoden ajan ja siihen osallistui ajan merkittävimpiä arkkitehteja. Palatsin julkisivu Via Dusmetin varrella on kaupungin loistavimpia koristeellisine ikkunoineen ja ovenpielineen. Koristeina olevat enkelipojat, ihmishahmoiset kannattimet. Kukkaköynnökset on veistänyt Antoni Amato.  Ignazio Biscari, alkuperäisen rakennuttajan pojanpoika, laajensi rakennusta tehdäkseen tilaa laajalle taidekokoelmalle, josta suuri osa on sittemmin lahjoitettu Museo Civicolle. Ehkä tämä ulkokuva ei anna oikeaa kuvaa rakennuksen koreasta sisällöstä. Emme näet tutustuneet sisätiloihin. Sisäpihalla on tiettävästi kaksipuoleinen portaikko ja sisällä rokokoo-ruokailusali peileineen, stukkoineen (seinäkoristelu) ja freskoineen (seinämaalaus). Siellä on maalauksia, marmorilattioita, freskoja ja taidokkaita seinäkoristeluja sekä pieni museo, jossa säilytetään niitä taideteoksia, joita ei lahjoitettu museoille. Vuoden 1963 maanjäristyksessä rakennus tuhoutui, mutta se korjattiin. Palatsi on yhä yksityisomistuksessa. Palatsin eteläpuolella olevassa puistikossa on päätön patsas. Roomalaista miestä esittävä päätön patsas Villa Pacinin puistossa” ilmoittaa saksalainen Wikipedia. Jatkoimme matkaa kohti Duomon aukiota. Törmäsimme ensin Duomon vieressä olevaan Pyhän Agatan kirkkoon (kuvassa Agata vasemmalla ja duomo oikealla).

 

 

Sisilialaista barokkityyliä edustava Pyhälle Agatalle omistettu luostarikirkko (Badia di Sant’Agata) tuomiokirkon pohjoispuolella rakennettiin vuosina 1735-1767 vuonna 1693 maanjäristyksessä tuhoutuneen edellisen kirkon paikalle. Tämä oli arkkitehti Giovanni Battista Vaccarinin mestarityö. Kirkko on kahdeksankulmainen, julkisivu korea, keskiosa kovera. Kuperat ja koverat pinnat vaihtelevat. Julkisivua koristavat palmut, liljat ja kruunut, P. Agatan attribuutit. Kirkolla on neljä ulospäin suuntautuvaa uloketta, jotka tekevät sisältä pyöreän kirkon ulkoa ristikirkoksi. Ristin sakarat ovat kaikki eripituisia, pisin niistä läntinen sisäänkäynti, jossa on nunnien galleria. Pyhä Agata oli 200-luvulla elänyt sisilialainen neitsytmarttyyri, joka syntyi Palermossa tai Cataniassa. Catania ainakin ottaa kaiken hyödyn irti Agatasta, koska viereinen tuomiokirkkokin on pyhitetty hänelle. Tuosta sisään. Portaalin takoaitakin on kirkon tyyliin sopiva. Rokokootyylistä sisätilaa koristavat maalaukset ja marmoriveistokset ja erityisesti korea kattokruunu. Pääalttarilla oleva veistos esittää tietenkin Pyhää Agataa. Patsaan yläpuolella on 1700-luvun tulisijaa muistuttava puinen urkufasadi. Alttari on keltaista Castronovon marmoria. Yhdellä sivualttarilla on Pyhän Benedictuksen patsas. Benedictuksella on kädessään avattuna luostarisääntö.

Catanian pääaukio Piazza del Duomo on paikka, johon turistit ensimmäisenä tulevat, ja kaupungin tuomiokirkko onkin vaikuttavaa nähtävää. Sen perinteisenä roolina on ollut suojella kaupunkia sen yllä häämöttävältä Etna-tulivuorelta. Kuvassa siis vasemmalla P. Agatan kirkko ja oikealla tuomiokirkko, joka sekin on pyhitetty Agatalle. Perimätiedon mukaan Agata kärsi marttyyrikuoleman vuonna 251 tällä paikalla, johon duomo on rakennettu.

Aukion toinen huomionarvoinen nähtävyys on Fontana dell’Elefante eli Elefantti-suihkulähde (kuva yllä oikealla), joka on peräisin vuodelta 1736 ja jonka myös uskotaan suojelevan kaupunkia tulivuorenpurkauksilta. Elefanttipatsas (u Liotru) on kaupungin symboli. U Liotru on Heliodoruksesta johdettu lempinimi, jolla viitataan aatelismieheen, joka aikoi kaupungin piispaksi, mutta ei tullut valituksi, vaan tuomittiin roviolle noituudesta. Sisiliassa on tiettävästi ollut esihistoriallisellla ajalla kääpiöelefantteja, kuuluuhan saari maantieteellisesti Afrikkaan. Aukiolla on mukava käveleskellä, syödä jäätelö tai nauttia kahvit yhdellä sen terasseista, ja täältä lähtee myös kaupunkijuna, joka vie turisteja nähtävyyskierroksille pitkin päivää ympäri vuoden. Vaccarinin suunnitteleman Elefantti-lähteen elefantti on tehty mustasta laavakivestä. Elefantin selässä oleva Egyptin obeliski on saanut vaikutteita Roomasta, Berninin elefanttiobeliskista. Obeliskin kärjessä on maapallo. Arkkitehti Vaccarini loi 1700-luvulla aukion barokkityylin. Hän loihti myös tuomiokirkolle barokkijulkisivun. Aukion luoteiskulmassa on Vaccarinin suunnittelemat kaupungintalo (kuvassa suihkulähteen oikealle puolella) ja eteläkulmassa oleva Porta Uzeda. Kaupunginmuuriin kuuluva portti vuodelta 1696 johtaa Via Etnan pääkadun suoraan satamaan.

Katedraalia on rakennettu moneen kertaan, koska se on tuhoutunut monissa maanjäristyksissä ja Etnan purkauksissa. Alun perin katedraali rakennettiin Sisilian kuninkaan Roger I:n käskystä vuosina 1078-1093 muinaisen roomalaisen Akhilleen kylpylän raunioiden päälle. Roger on valloittanut kaupungin Sisilian islamilaiselta emiraatilta. Tuohon aikaan kirkko näytti linnoitukselta. Tuhoisin maanjäristys oli 1693, minkä jälkeen rakennettiin nykyinen barokkityylinen kirkko. Jäänteitä alkuperäisestä normannityylistä ovat osa poikkikäytävää, kaksi tornia ja kolme puoliympyrän muotoista apsista, jotka on tehty laavakivestä; ne on vohkittu vanhoista roomalaisista rakennuksista.

Nykyisen katedraalin rakentamisen aloitti Gian Battista Vaccarini vuonna 1711. Hän suunnitteli rakennukseen uuden barokkijulkisivun. Rakennuksen kolmea tasoa koristavat graniittiin veistetyt korinttilaiset pylväät, jotka on ilmeisesti varastettu roomalaisesta teatterista. Julkisivun keskellä Pyhää Agataa esittävä marmoriveistos, P. Euplius oikeassa kulmassa ja P. Birillus vasemmassa kulmassa. Kirkon pihaa ympäröi marmori- ja takorauta-aita, jota koristaa 10 pyhimystä esittävää pronssipatsasta. Piha on katedraalin aukiota korkeammalla tasolla. Balustradissa on viisi Carraran marmorista veistettyä pyhimystä.

Pääovessa on 32 Agathan elämää ja marttyyrikuolemaa esittävää korkokuvaa, paavin vaakuna ja kristinuskon symboleja. Noin 70 m korkea alkuperäinen kellotorni on vuodelta 1387. 1693 maanjäristyksen jälkeen torniin lisättiin 7,5 tonnia painava kello, joka on Italian kolmanneksi suurin (P. Pietarinkirkon ja Milan tuomiokirkon jälkeen). Torni sai 20 m lisää korkeutta.  Katedraalin sisätila on latinalaisen ristin muotoinen. Siinä on päälaiva ja kaksi sivulaivaa. Kuvassa päälaiva ja kuori.

Lukupulpetti on taidokkaasti puusta veistetty, samoin alttarin etuosassa oleva Viimeistä ehtoollista esittävä veistos. Eteläisessä sivulaivassa on kastekappeli. Ensimmäisessä pilarissa oikealla on säveltäjä Vincenzo Bellinin hauta. Ensimmäisessä sivulaivassa oikealla on Madonnan kappeli, jossa on useita Aragonin kuninkaiden hautoja ja kaksi sarkofagia. Kirkon sisätila suunniteltiin Catanian Pantheoniksi, hautakirkoksi ja se onkin toteutunut siten, että kirkossa on lukuisia hautakappeleita ja sarkofageja. Apsiksesta oikealle on Pyhän Agatan kappeli. Kuorituoleissa on P. Agatan elämästä kertovia puukaiverruksia. Sakaristossa on fresko, joka kuvaa Etnan purkausta vuonna 1669. Laavavirta ulottuu aina Ursinon linnaan asti.

 Etusivu    Seuraava