1.    Naxos 1

2. Naxos 2

3. Taormina 1

4.  Taormina 2

5. Taormina 3

6.    Etna

7.   Catania 1

8. Catania 2

9. Syrakusa 1

10. Syrakusa 2

11. Noto 1

12. Noto 2

13.Messina 1

14. Messina 2

 

 

 

 

Catania 2

      Duomon aukiolta eteläreunassa sijaitsee tämä suihkulähde (Fontana dell’ Amenano), josta vähän matkan päästä on vanha ja vilkas Pescherian kalatori. Suihkulähde on jatkoa joelle, joka aikoinaan virtasi roomalaisen teatterin kohdalta kalatorille. Tämän joen varrelle kreikkalaiset aikoinaan rakensivat Katànen kaupungin. Joki tuhoutui Etnan purkauksessa vuonna 1669. Joki siirtyi maan päältä sen alle. 


Monumentissa jokea edustaa kahden tritonin (Poseidonin poikien) välissä oleva poika. Hän pitelee runsaudensarvea, josta vesi vuotaa lähdealtaaseen. Lähde rakennettiin vuosina 1864-67. Sen suunnitteli napolilainen kuvanveistäjä Tito Angelini. Catanialaiset tuntevat lähteen nimellä
l’acqua o’ linzolu, mikä tarkoittaa, että vesi virtaa altaaseen kuin lakana.

Dusmetin nimi ehti tulla kadun nimeä myöten esille, niin piti ottaa kuva itse kardinaali Dusmetin (Giuseppe Benedetto Dusmet O.S.B., Palermo, 15.8.1818  Catania,4.4.1894) patsaastakin, joka sijaitsee San Fransesco d’Assisin aukiolla. Aukiolla sijaitsee myös Bellini-museo (Museo Civico Belliniano). Museoon on vapaa pääsy, se esittelee esineistöä säveltäjä Bellinin elinajalta. Aukion varrella on siis tämä P. Fransiscuksen kirkko. Aukion vieressä on sisäänkäynti roomalaiseen teatteriin, jonne on pääsymaksu. Tässä asiassa ei kannata pihistää. Teatteri rakennettiin 2. esikristillisellä vuosisadalla entisen kreikkalaisen rakennuksen paikalle acropoliin etelärinteelle.

Auditorion halkaisija on 87 m. Taustalla näkyy Fransiscuksen kirkon kaksoistorni. Katsomoon mahtuu 7000 henkeä. Askelmat on tehty laavakivestä, näyttämö ja istuinpenkit marmorista. Istuinrivien takana näkyy koloja, joista siirrytään teatterin käytävätiloihin. Korridoorit ovat vähän hämäriä. Teatteri vaurioitui pahasti 1000-luvulla kun kuningas Roger I antoi luvan käyttää teatterin marmori- ja liuskekivi kappaleita katedraalin materiaaliksi. Näyttämötilassa virtaa vesi. Tämä on osa maan alle siirtynyttä Amenano –jokea.

Teatterin länsireunalla on Odeion, jonka näyttämö on samalla korkeudella kuin teatterin korkein käytävä. Odeionin rakennusaineena on pelkkä laavakivi.  Odeioniin mahtui 1500 katsojaa. 

Palataksemme vielä San Fransescon aukiolle, jossa sijaitsee nimihenkilölle omistettu kirkko, todettakoon, että kirkko on Crociferi-kadulla. Arco di Benedetto –niminen kaari yhdistää Badia Grande luostarin Badia Piccolaan, joka on omistettu Giovanni Battista Vaccarinille. Badia Grandessa on Pyhän Bendictuksen luostarikirkko (1704-13), jonka puusta tehtyyn portaaliin on veistetty korkokuvia Benedictus Nursialaisen elämästä. Kirkon merkittävin nähtävyys ovat enkeliportaat eli enkeliveistoksin koristetut marmoriportaat ja niitä suojaava takorautasuojus, jotka ovat kuvassa korjaustelineiden takana

Tämän paikan vieressä on San Fransesco Borgia, jonka kyljessä on entinen Jesuiittayliopisto.  Tämä on siis Benedictukselle pyhitetyn kirkon vieressä. Tyylit ovat barokki ja romaaninen tyyli. Vastapäätä on San Giuliano, Vaccarinin suunnittelema Catanian barokin mestariluomus. Tämä on siis Catanian kauneimpia kirkkoja. Kirkko on edestä kupera, muuten ovaalin muotoinen, 1700-luvulta ja siellä säilytetään kuuluisten italialaisten taiteilijoiden uskonnollista taidetta. Kupoli on maalattu ja se tuo valoa kirkkosaliin. On marmoripatsaita, kultainen alttari ja muuta mielenkiintoista. Jäi kyllä näkemättä.

 Sitten alkoi olla jo nälkä. Olisikohan se ollut tämä Vittorio Emmanuele pääkadulla sijaitseva internetkahvila, johon sitten astuimme sisään, kun siellä kahvin lisäksi tarjottiin primi piattia, ”ensimmäinen lautanen”, alkuruoka. Ei ollut ruoan valinnan vaikeutta, koska oli vain yhtä lajia tarjolla, makaronimössöä. Haarukoimme sitä suuhun jonkin aikaa, kunnes tarjoilija tuli, pyysi anteeksi ja ojensi meille lusikat. Ei maksanut paljon.

Syötyämme emme katselleet kalatorin antimia enää nälkäisinä, emmekä siis liioin ostaneet mitään. Katselimme vain. Oli monenlaista hedelmää ja juuresta ja juustoja. Kalatorin tuoksut ja tunnelma tuo mieleen Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän. Tuossa alhaalla sillan vierellä ja alla oli varsinainen kalatori. Siellä oli koko kirjo Joonian meren antimia. Toriaika oli kuitenkin jo päättymässä. Tämä monttu on paikassa, johon virtasi aikanaan Amenano-joki.

 Sitten piti ottaa suunta lounaaseen, Castello Ursinoon, joka oli ihan lähellä. Oli parasta kuitenkin kysyä neuvoa. Matkasta tulee pitkä, jos lähtee väärään suuntaan. Siinä se on, linnan pohjoisjulkisivu. Ursinon linna on rakennettu laavakivestä vuonna 1239 Hohenstauffien aikana sydänkeskiajalla osaksi kaupungin puolustusjärjestelmää. Linna muistuttaa Fredrik II:n linnaa Syrakusassa. Nelikulmaisen linnan keskellä on sisäpiha ja jokaisessa kulmassa pyöreä torni sekä jokaisen sivun keskellä vielä pikkutorni. Koristeita on vähän. Vain pohjoisen julkisivun yläosassa on syvennys sekä siinä veistos, joka esittää jäniksen (toisen tulkinnan mukaan lampaan) napannutta kotkaa. Tämä on Hohenstauffien voiman symboli. Linna sijaitsi alun perin satamassa, kunnes Etnan purkaus vuonna 1669 toi laavavirran linnan länsimuurin vierestä mereen asti. Jähmettynyt laava on yhä nähtävissä. Linnassa sijaitsee Kansallismuseo (Museo Civico). Museossa on runsaasti lähiympäristöstä koottuja kreikkalaisia ja roomalaisia veistoksia. Merkittävimpiä nähtävyyksiä on Rooman keisaria esittävä torso ja kreikkalainen korkokuva, joka esittää Polyphemusta sokaisemassa Odysseusta. Museosta löytyy lisäksi posliineja, mosaiikkeja ja piirtokirjoituksia sekä harvinaisten aseiden ja veistosten kokoelma keskiajalta aina 1700-luvulle asti. Pienempiä antiikkiesineitä ovat pronssipatsaat, keramiikka- ja terrakottaesineet. Ylemmässä kerroksessa on kokoelma maalauksia 1400-luvulta 1700-luvulle. Esillä on mm. Pietro Novellin, Mattia Pretin ja Fra Angelicon teoksia. Linnan itäsivulla on koristeena viisisakarainen tähti, joka sisältänee kabbalistisen viestin.  

Jatkaessamme matkaa kuljemme kohti pohjoista pitkin katua (via Castello Ursino), jolta aukeaa suora näköala Etnan huipulle.

Sitten mennään katsomaan, miltä näyttää San Nicolò l’Arena. Tämä on Benedictuksen luostarin paikalle noussut rakennus, joka vaurioitui vuoden 1669 tulivuoren purkauksessa. Vuoden 1693 maanjäristyksen jälkeen benediktiinit alkoivat rakentaa Pyhälle Nikolaukselle omistettua kirkkoa kreikkalaisen acropoliin paikalle vuonna 1702. Samalla he rakensivat Bendiktiiniluostaria. Rakennustyö jatkui vuosisadan loppuun asti, mutta sitä ei saatu koskaan päätökseen. Tämä selittää rakennuksen rempallaan olevan ulkonäön. Tyvilaattojen päälle rakennetut massiiviset pylväät ovat jääneet torsoiksi ja julkisivun kivet törröttävät kuin harjakset. Suuri kupoli kohoa vaatimattoman kolmilaivaisen sisätilan yläpuolelle. Kirkon ristikäytävään asennettiin vuonna 1841 meridiaani ja jatkossa kuoriin kuorituolit. Donato de Pianon 1755-67 rakentamat urut tulivat Goethen kautta kuuluisiksi.

Sisäpihan puolelta luostari ja kirkko näyttävät tällaisilta (kuva yllä oikealla). San Nicolò l’Arenan kirkko kohosi luostarin taakse Myöhäisbarokin fasadille on ominaista raakakivestä tehdyt pilasterit ja veistoksi koristellut ikkunanpielet. Rakennuskompleksissa on 1500-luvulta peräisin olevia kellareita ja 1700-luvulta peräisin olevia Vaccarinin suunnittelemia kellaritiloja. Luostari on kirjattu Unescon maailmaperintökohteeksi. Nykyisin siinä toimii Catanian yliopiston ihmistieteiden osasto (Department of Humanities).

Väsymys alkoi jo tulla. Katsoimme junan aikatauluja ja lähdimme tallustelemaan aseman suuntaan. Kuva piti kuitenkin ottaa kaupungin pääkadulta, Via Etnealta, joka on osittain vain kävelijöille tarkoitettu ja jonka laidalla sijaitsee yliopiston rakennuksia etenkin Piazza dell’Universita –aukion tuntumassa, kuten myös kaupungin parhaita kahviloita ja putiikkeja. Kadun putiikit ovat lähellä Villa Bellini –puistoa, joka on erinomainen oleskelupaikka iltapäivisin ja jolta on kirkkaalla säällä näkymät Etna-tulivuorelle. 

Etusivu    Seuraava