1.    Naxos

2. Naxos 2

3. Taormina 1

4.  Taormina 2

5. Taormina 3

6.    Etna

7.    Catania 1

8. Catania 2

9. Syrakusa 1

10. Syrakusa 2

11. Noto 1

12. Noto 2

13. Messina 1

14. Messina 2

 

 

 

 

Syrakusa 2

 

Opas pysähtyi tähän paikkaan. Tämä on pala Afrikkaa Sisiliassa. Edessä olevassa altaassa kasvaa nimittäin papyrus-ruoko, jota tavataan muuten vain Afrikassa. Paikka on nimeltään Arethusan lähde. Ortigia näytti muinoin paikalta, jossa asuminen oli mahdotonta makean veden puutteesta johtuen. Oli hämmästyttävää, että aivan meren rannasta muutaman metrin päästä löytyi makean veden lähde.  Pindarin ja Vergiliuksen taltioiman myytin mukaan Arethusa oli nymfi, jonka Artemis muutti lähteeksi paetakseen kosiskelevaa Oceanus-jumalan poikaa Alpheusta. Nymfi muuttui makean veden lähteeksi. Epätoivoisen Alpheuksen Zeus puolestaan muutti joeksi ja onnistui täten sekoittamaan suolaisen ja makean veden. Myytti yrittää ehkä selittää lähteen veden lievää suolapitoisuutta.

Sitten kipin kapin puolikuun muotoiselle tuomiokirkon aukiolle. Kuvassa oikealla on arkkipiispanvirasto (1681), sitten tuomiokirkko ja taimpana kaupungintalo, entinen Palazzo del Senato. Kaupungintalon alta on löytynyt arkeologisissa kaivauksissa kaupungin vanhin osa, varhainen Artemiille pyhitetty joonialainen temppeli 500-luvulta eKr.

 Vasemmalle jää arkeologinen museo, seuraava rakennus sisältää kahvilan ja ravintolan, viimeisenä rakennuksena on Beneventano del Bosco palatsi, jonka edessä olevassa ulkoilmakahvilassa nautimme lounaamme, Merja salaattilautasen, jossa oli voittopuolisesti veriappelsiinia, ja minä lasagnen. Napoleonin sotien aikana englantilainen amiraali Horatio Nelson ja Sisilian kuningas Ferdinand III majoittuivat tähän palatsiin. Palatsi on rakennettu 1300-luvulla, barokkiulkoasu vuodelta 1788. Ihastuttavan parvekkeen alapuolella oleva sisäänkäynti johtaa leveää portaikkoa pitkin yksityisiin huoneistotiloihin, jotka on venetsialaisittain kalustettu.

Tarkkaan ottaen lounastus tapahtui kirkossa käynnin jälkeen. Vapaa-aikaa annettiin aikaa puolitoista tuntia, jonka saattoi käyttää vaikka kirkossa käyntiin ja lounaaseen. Varoitettiin lähtemästä sivukaduille, ettei eksy. Sivukadut muodostavat todellisen labyrintin.

Syrakusan tuomiokirkko

Katedraaliin pääsi kahdella €:lla/nenä. Tässä asiassa ei kannata pihistellä. Tuomiokirkko on rakennettu vuosina 1728-53. Andrea Palman suunnittelema kirkko on yhdistetty muinaiseen Minervan temppeliin (1100 eKr.), joka puolestaan oli rakennettu Gelonin Athena –jumalattarelle omistaman temppelin paikalle 500-luvulla eKr. Gelon rakensi temppelinsä karthagolaisista saamansa voiton jälkeen vuonna 480 eKr. Temppeli oli selvästi tarkoitettu Ateenan akropoliilla sijaitsevan Parthenonin kilpailijaksi. Kun ateenalaiset tunkeutuivat peloponnesolaissodan aikana v. 415 eKr. Syrakusaan, he saattoivat todeta Syrakusan kukoistavan Ateenan lailla. Platonin käydessä Syrakusassa 398 eKr., hän totesi, että Sisiliassa löytyi hänen havittelemansa utopia-yhteiskunta; hän tarkoittanee nimenomaan Syrakusaa. Vahingoittumattomat antiikin aikaiset rakenteet näkyvät parhaiten kiertämällä pitkin kirkon pohjoispuolista ulkosivua. Joukko vanhan temppelin pylväitä on siellä selvästi nähtävissä. Osoitus siitä, että kirkko rakennettiin vanhojen rakennusten perustalle, on kirkon jalustan kolme alinta porrasaskelmaa. Kirkko rakennettiin kirjaimellisesti doorilaisen temppelin päälle. Alun perin pakanalliseksi temppeliksi, sitten kristilliseksi kirkoksi rakennettu rakennus muutettiin jatkossa islamilaiseksi moskeijaksi, kunnes siitä viimein tuli sisilialaista barokkia edustava uskonnollisen arkkitehtuurin loistava taidonnäyte. Kirkossa on 1200-luvulta peräisin oleva kasteallas. Alun perin kasteallas lienee ollut käyttövesiallas, joka otettiin sellaisenaan pyhään käyttöön, sillä tämä allas ei sisällä mitään kristillisiä kuvioita. Sitä ei ole edes yritetty muuttaa ulkoisilta merkeiltään kristilliseksi. Kirkossa on myös normannilaisajan mosaiikkeja ja monia hienoja maalauksia ja veistoksia. Sakaristossa on 16 puusta veistettyä tuolia vuodelta 1489. Matkallaan Roomaan apostoli Paavali kävi Syrakusassa (Apt. 28:12), jossa hän vietti kolme päivää. Se ei varmaan ollut pelkkä turistireissu, vaan apostoli saarnasi samaa evankeliumia kuin vähän aikaa sitten Ateenassa. Olihan Syrakusassa myös synagoga, josta käsin apostoli yleensä aloitti toimintansa.

Vasemmalla kirkon kuori ja pääalttari.

Osa kirkon sisäpilareista on Minervan temppelin ajalta. Pohjoisessa sivulaivassa on kaupungin suojeluspyhimyksen, Pyhän Lucian patsas. Tuomiokirkon edustalla on kaksi patsasta vasemmalla juutalaisten apostolin, oikealla pakanain apostolin, Pyhää Paavalin patsas. Apostolien teot mainitsee Paavalin käyneen Syrakusassa.

Sisilian varhaisin kristillinen traditio oli bysanttilainen. Vuonna 535 bysanttilainen kenraali Belisarius otti vallan gooteilta. Sisilian kirkollinen valta siirtyi Bysanttiin. Piispa Zosimo päätti 600-luvulla rakentaa Syrakusaan tuomiokirkon. Kirkon omistettiin Jumalansynnyttäjän (Theotokos) syntymälle. Vaikea sanoa, osasivatko kreikkalaiset erottaa Neitsyt Mariaa Athena –jumalattaresta ja roomalaiset Minervasta. Pakanalliset jumalattaretkin olivat neitseestäsynnyttäjiä. Vuonna 878 kirkko joutui arabivalloittajien käsiin muuttuen moskeijaksi. Kun normannit ottivat vallan Roger I:n johdolla vuonna 1085, Syrakusasta tuli roomalaiskatolisen kirkon patriarkaatti. Vuonna 1054 bysanttilaisten ja roomalaisten tiet erosivat suuressa Filioque –skismassa. Normannivallan aikaan kirkon kattoa ja seiniä korotettiin. Kirkon sisätilaa ehostettiin koskien puista kattoa, apsista ja mosaiikkeja. Sivukappeliin pystytettiin hopeinen Pyhän Lucian, kaupungin suojeluspyhimyksen patsas (Pietro Rizzo 1599). Pyhäinjäännöksenä kirkossa säilytetään palaa P. Lucian käsivarresta.

Maanjäristys vavisutti monta kertaa kirkkoa. Vuoden 1693 järistyksen jälkeen kirkon julkisivu muotoiltiin barokin ihanteiden mukaiseksi korinttilaisine pylväineen Andrea Palman johdolla. Lucia koki marttyyrikuoleman Diocletianuksen vainoissa vuonna 304. Lucialta revittiin silmät päästä, mutta Jumala paransi hänet. Lucia kuvataan usein pitämässä kädessään vatia, jossa ovat hänen silmänsä. Vuonna 1039 Lucian ruumis vietiin Bysanttiin ja sieltä myöhemmin Venetsiaan, Pyhän Jeremiaan kirkkoon.

Lähikuva Pyhän Lucian kirkosta (Santa Lucia alla Badia), jossa minä en ehtinyt käymään, koska odottelin ravintolalaskua. Merja väsyi palvelun hitauteen ja meni Lucian kirkkoon; laskun maksaja jäi istumaan. Syrakusassa on kaksikin Lucian kirkkoa niin kuin Pyhän Lucian kotikaupungissa on tarpeen; toinen kirkko on Neapoliksessa. Lucian kirkko edustaa barokkityyliä, johon sekoittuu rokokoo-elementtejä. Kirkossa on näytteillä merkittävä Caravaggion maalaus Pyhän Lucian hautaus.

Paluumatka alkoi taas kapeaa (kävely)katua pitkin, jossa oli myytävänä monenlaista tuotetta, erityisesti keramiikkaa. Oli myös vanhaa rahaa esittävä pyöreä taulu. Kyseessä on Hieron II:n painattama raha, johon hän halusi laittaa kauniin vaimonsa kuvan. Oppaan selityksen mukaan se ei ollut mahdollista. Hän selitti, että kuva esittää jotain muuta henkilöä. Niin saatiin ikuistettua kuningatar rahaan.

Sitten tullaan Arkhimedeen aukiolle. Tätä vuonna 1878 avattua aukiota pidetään Ortigian ”eleganttina olohuoneena”. Aukio on omistettu Arkhimedeelle (n. 287-212 eKr.), kreikkalaiselle matemaatikolle ja fyysikolle, joka oli yksi historian suurimmista neroista. Aukion keskellä on Dianan suihkulähde (Giulio Moschetti, 1906). Taideteos edusta samaa myyttiä Arethusan lähteestä, joka on edellä kerrottu. Alpheus jää sydän murtuneena jumalattaren taakse. Alaston nymfi astuu veteen sekoittuakseen siihen. Tritonit (Neptunuksen pojat) ja Nereidit (meren nymfit/jumalattaret) keikailevat merihevosilla. Tällä aukiolla sijaitsee Arkhimedeion, tieteen historian museo.

Kun mennään vähän eteenpäin, tullaan Apollon temppelin raunioille. Largo XXV Luglion keskellä ovat nähtävillä vanhan doorilaisen temppelin jäänteet. Kyseessä on Apollon temppeli 500-luvulta eKr. Tämä monumentti on muuta aukiota alemmalla tasolla, kuten kaikki vanhat kohteet, joiden päälle on aina rakennettu uutta. Tämä temppeli on ensin muutettu bysanttilaiseksi kirkoksi, sitten moskeijaksi (arabialainen piirtokirjoitus on nähtävissä), palautettu jälleen kirkoksi normannilaisaikana (kellarin seinässä on vielä nähtävissä suippokaarinen ikkuna, josta voi päätellä maaperän korkeuden 1100-luvulla). Espanjalaisvallan aikaan rakennus poistettiin sakraalista käytöstä ja muutettiin vuokrakasarmeiksi. Vuonna 1860 temppelin jäänteitä ei ollut enää havaittavissa, mutta sellaisen olemassa oloa alettiin epäillä. Vuosina 1938-42 temppelin jäänteet kaivettiin esiin. Rakennus on vielä hyvässä kunnossa, vaikka monet pylväät ovat kadonneet. Rakennus oli entisaikaan koristeltu värikkäällä terracottalla. Osa koristeluista on nähtävillä Paolo Orsin arkeologisessa museossa.

Seuraava kohde on Salvatore Chindemi-kadulla, lähellä P. Lucian siltaa, kaupungin portti (Porta Urbica). Portti kuuluu Dionysius Suuren rakentamaan linnoitukseen 300-luvun alussa eKr. Sisilia oli ollut sodassa Karthagoa vastaan, minkä johdosta Dionysius rakensi 22 km pitkän muurin suojaamaan Syrakusaa. Seuraavassa Karthagon hyökkäyksessä vuonna 397 eKr. Karthago valloitti Naxoksen, Catanian ja Lentinin. Karthago valloitti myös Syrakusan, mutta vetäytyi paiseruton levitessä.

Etusivu    Seuraava