1. Koremash 2. Debre Birhan ja Ankober 3. Debre Sina ja luostarit
4. Kombolcha ja Dessee 5. Haiq ja Wuchale  

2. Debre Birhan ja Ankober

Suurin kaupunki reitin varrella on Debre Birhan 130 km Addiksesta koilliseen. Jos aikaa sivuhyppyihin on, niin Debre Birhanista itään sijaitsee kauniin ajomatkan päässä historiallisesti mielenkiintoinen Ankober,  Shoan maakunnan entinen pääkaupunki. Siellä voi myös havaita endeemisiä lintuja ja gelada –paviaaneja. Tämä ystävällinen ylänkökaupunki, 130 km Addiksesta koilliseen ei ole itsessään monen maininnan arvoinen, mutta täältä johtaa tie historiallisesti merkittävään Ankoberiin (satelliittikuvassa Ankoberin tie eroaa DB:n pohjoispuolelta kohti kaakkoa). Muutenkin on Debre Birhanissa tauon paikka, jos on lähdetty liikkeelle Addiksesta

.

Debre Birhanin ( valon vuoren) perusti melko varmasti keisari Zar’a Jaikob. Legendan mukaan keisaria tervehti täällä ihmeellinen yöllinen valo (lienee Halleyn komeetta!), joka sai hänet rakentamaan kirkon ja käyttämään paikka pääkaupunkinaan kuolemaansa asti vuoteen 1468. Zar’a Jaikobin seuraaja Ba’eda Mariam jätti vasta perustetun kaupungin. Kaupunki nousi 50 vuoden kuluttua merkittävään asemaan, kun  Ahmed Gragnin muslimiarmeija tuhosi Debre Birhaniin sijoittuneen keisarin armeijan. Valloitettuaan Debre Birhanin Ahmed Gragn julisti ”valloittaneensa Abessinian”. Omahyväinen lausunto ei Debre Birhanina ajatellen ollut täysin väärä. Ympäröivää aluetta hallitsivat oromot pari vuosisataa, minkä jälkeen alueen halusi omia Shoan monarkia 1700-luvun alussa.  Kauan hylättynä ollut, mutta ei koskaan unohdettu Debre Birhan rakennettiin uudelleen ja se palveli neljä peräkkäisen Shoan kuninkaan kakkospääkaupunkina.

Joitakin merkkejä näkyy Debre Birhanin menneestä merkityksestä. Zar’a Jaikobin rakentaman kirkon tuhosi tiettävästi Muhammed Gragn eikä 1800-luvulta ole jäänyt mitään pyhäinjäännöksiä. Keisari Menelik II rakentama kirkko, joka on rakennettu Zar’a Jaikobin aiemmin valitsemalle paikalle, on yksi kauneimmista hengellisesti vaikuttavimmista maan nykyaikaisista kirkoista. Sisäseiniä koristavat hämmästyttävät maalaukset, joista yhdessä Zar’a Jai’kob katsoo taivaallista ruumista, joka muistuttaa 1900-luvun alussa alueen yli kulkeneesta Halleyn komeettaa. Erikoisuuksien kerääjät ottakoot huomioon, että villamattoja ja huopia, joista Debre Birhan tunnetaan, voi ostaa suoraan Puhelinyhtiön lähellä olevasta osuuskaupasta, jossa niitä tehdään käsityönä. Debre Birhan on monien ornitologisten retkien kohde.

Ankober (Ylempi kuva esittää Menelikin palatsin lomakodista avautuvaa maisemaa. Alemmassa kuvassa lomakodiksi muutettu palatsi.)

Tämä syrjäinen, 300 m korkeudella sijaitseva pikku kaupunki Afar hautavajoaman reunalla on hyvä päiväretken kohde Debre Birhanista käsin. Sekä kaupunki että sinne johtava tie on fantastisen lumoavaa maisemaa, johon kuuluu kumpuilevia niittyjä ja niiltä avautuvia näkymiä yli rotkon sekä rehevään rinteillä kasvavaan Wof Wusha (lintukoira) –metsään. Alue tunnetaan lintuparatiisina, jossa voi nähdä endeemisiä lintuja kuten helttaiibis, sinisiipihanhi ja Ankoberin sirkku. Gelada –paviaaneja näkee pitkin rotkon reunaa tien varrella ja voi vielä tavata Simienin suttakin, sellaisia, jotka on kuljeskelleet Menzin alueelta tänne.

Ankober kuten Debre Birhankin on ikivanhan asutuksen paikka, mutta se ei varmastikaan ole salaperäisen 900-luvun pääkaupungin, arabialaisissa kirjoituksissa mainitun Kubarin, paikka, mitä on ehdotettu vedoten foneettisiin yhtäläisyyksiin. Keskiajalla Ankober oli tulliportti Afarin alangon ja ylänköseudun välillä. Kaupungin nimi tarkoittaa kirjaimellisesti Ankon porttia, joka oli paikallisen perimätiedon mukaan erään, kaupunkia hallinneen oromopäällikön vaimon nimi.1700-luvun alussa Ankober joutui Shoan kuninkaan Abijen haltuun. Siitä tuli pian Abbijen pojan ja seuraajan Amha Jesuksen pääkaupunki; häntä pidetään nykyaikaisen kaupungin perustajana. Siitä lähtien Ankober palveli Shoan pääkaupunkina tai toisena pääkaupunkina aina vuoteen 1878, kun keisari Menelik II sijoitti pääkaupunkinsa Entotton kukkulalle.

Jyrkkä tie Ankoberin keskustasta vie kukkulaa alas noin 2 km Menelik II raunioituneen palatsin paikalle. Se sijaitsee pienellä, jyrkällä, katajan peittämällä kukkulalla noin 10 minuutin kävelymatkan päässä tieltä. Palatsista on jäljellä vain 1,5 m korkea kivimuuri. Vaikea sanoa, kuinka tämä kivimuuri on säilynyt koskemattomana, kun koko muu palatsi on hävinnyt lähes olemattomiin. Paikalliset asukkaat väittävät, että Menelik rakensi palatsin paikalle, jota aiemmin oli käyttänyt hänen isoisänsä, Shoan kuningas Sahle Selassie (joka hallitsi vuosina 1813-47), jonka säännölliset toistuvat sotilaalliset operaationsa kohdistuivat nykypäivän Addis Abebaan ja Arsiin. Ne loivat poliittisen ja taloudellisen perustan Menelikin mahdolliselle koko Etiopian valtaamiselle.

Ankoberin historiallinen merkitys jää nykyään kaupungin lintutieteellisen merkityksen varjoon Ankoberin sirkun (Serinus ankoberensis) vuoksi. Lintu tavattiin ensi kerran vuonna 1979, jolloin luultiin tämän tarkemmin määrittelemättömän siemensyöjälinnun esiintymisalueen rajoittuvan 20 km pätkään Ankoberista pohjoiseen rotkon reunalla. Mutta vuonna 1996 yksi parvi havaittiin Simienin vuoristossa, mikä laajensi käsitystä linnun esiintymisalueesta. Myöhemmin on lintua havaittu monissa paikoissa. Ankoberissa lintujen havainnoijat voivat löytää useitakin siemensyöjälintuja, kuten raitasirkku, ruskeapyrstösirkku sekä endeeminen mustapäävihervarpunen. Ankoberin sirkun tunnistaa ruskeasta väristään ja vaaleasta juovakruunustaan; lennossa voi usein havaita vain vaalean posken. Muita mielenkiintoisia lintuja tällä alueella ovat endeemiset sinisiipi hanhi ja Abessinian pitkäkynsi, kuten myös partakorppikotka, Erckellin frankoliini ja harvinainen Somalian kastanjanruskeasiipikottarainen.

Vannoutuneet lintuharrastajat haluavat varmasti laskeutua Ankoberista 15 km jyrkänteen alla olevaan Aliju Amban pikku kaupunkiin. Muuten 1500 m korkeudella sijaitseva Aliju Amba tunnetaan arvokkaasta moskeijastaan. Lintuharrastajia kiinnostanee Dullechaan johtava 3 km tien pätkä kaupungista ulos Melka Jebdu –joelle. Siellä on hiljattain havaittu keltakurkkusirkku (Serinus flavigula). Tämä selvästi tunnistettava lintu on hyvin paikallinen, mutta sitä on kyllä havaittu myös Fentale tulivuoren ympäristöstä Awashin kansallispuistossa. Lintu on helppo havaita akasiaa kasvavalla savannilla, joka reunustaa Melka Jebdu –jokea paikassa, missä tie kohtaa joen.

Ankober sijaitsee 40 km Debre Birhanista itään. Tienristeys on kaupungin pohjoispuolella 500 m päässä taajaman päättymisestä. Matka Debre Birhanista Ankoberiin kestää vajaan tunnin ilman pysäyksiä, siitä Aliju Ambaan vie 45 minuuttia, koska tie on jyrkkää rinnettä. Voi edelleen jatkaa matkaa soratietä Dulechaan ( 23 km ), josta pääsee Awashin kansallispuistoon asti ( 90 km ).

Seuraava    Etusivu