Marianpäivä        Tyttöleiriin liittyvä perhekirkko Piiluvassa 21.3.99

Luuk. 1:26-38

 

Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: »Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!» Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: »Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.» Maria kysyi enkeliltä: »Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.» Enkeli vastasi: »Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella - hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.» Silloin Maria sanoi: »Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.» Niin enkeli lähti hänen luotaan.

 

Virret: 51, 50:1, 5-6, 53, 52:1-, 20:4

 

Marian ilmestys (= annunciation) – hakusanalla löytyy toista sataa maalausta pelkästään hakemistosta http://www.kfki.hu/~arthp ; yksi taidemaalari on BELLINI, Giovanni (b. ca. 1426, Venezia, d. 1516, Venezia) http://www.kfki.hu/~arthp/html/b/bellini/giovanni/1490-99/157mira.html,  toinen italialainen on Fra Angelico (1397-1455), late 1432-1433. CGFA. http://cgfa.sunsite.dk/angelico/p-angelic3.htm Fra Angelico on Fiesolen dominikaaniluostarin munkki, mihin viittaa sana Fra > veli. Hän oli syvästi uskonnollinen taiteilija, jonka tyylille naiivi ja hartaan sydämellinen näkemys, loisteliaat värit ja sielukas, tunnelmallinen valo ovat luonteenomaisia. Marian ilmestys on San Marcon luostarissa Firenzessä.

Marianpäivän evankeliumi kertoo erään naisen yllättävästä kokemuksesta. Hän sai tiedon, että hän odottaa lasta. Ilmankos tästä kirkkovuoden pyhästä on tehty erityinen naisten päivä! Tämä ikään kuin heijastelee vain tai ainakin erityisesti naisen kokemusta, jota mies ei voi jakaa.

Lapsen odotus ja syntymä on naisen elämän koskettavin tapahtuma. Kaikki naiset eivät synnytä, suurin osa heistäkin haluaisi, mutta ei voi syystä tai toisesta saada lasta.

Lapsen odotus alkaa 9 kuukautta ennen lapsen syntymää. Minä olen ajatellut, että tämä pitkähkö aika on tarpeen, että äiti (ja myös isä) ehtii sopeutua lapsen syntymisen ajatukseen.  Aikaa tarvitaan myös ihan käytännöllisiin valmisteluihin. Äiti voi esim. hankkia vauvan vaatteita ja isä hankkia, jollei peräti itse näperrellä, kehtoa ja hoitopöytää. Ensimmäisenä lapsen odotuksesta saa tiedon äiti. Nykyään hän menee raskaustestiin ja positiivinen tulos varmistaa lapsen odotuksen jo paljon ennen kuin lapsen liikkeet kohdussa voi tuntea. Lapsen odotus, varsinkin ensimmäisen, on niin käänteentekevä tapahtuma äidin elämässä, että vähintään pieni tuumaustauko on tarpeen. Jos lasta alkaa odottaa alle kaksikymppinen tyttö, hän luultavimmin kokee, että lapsi tulee liian aikaisin ennen kuin hän on ehtinyt itsekään oikein sopeutua ajatukseen. Ehkä on hyvä etsiä joku ihminen, jonka kanssa voi keskustella lapsen odotuksen häkellyttävyydestä. Tuki on ihan välttämätön. Jos parisuhde on jo kehittynyt turvalliseksi, ei ole huolta. Isä on mukana tukemassa äitiä. Päinvastaisessa tapauksessa tarvitaan jonkun ulkopuolisen tukea. Kuinka moni nainen on käynyt läpi samaa kipeää kysymystä: ”Kuinka jaksan olosuhteisiin katsoen kestää lapsen hoitamisen vaivan? Uhraanko parhaimman nuoruuteni äitiyteen? Jaksanko tarvittaessa ryhtyä jopa yksinhuoltajaksi?

Vanhempi lapsensynnyttäjä on usein jo odottanut kovasti lasta ja on valmistautunut siihen yhdessä lapsen isän kanssa. Silloin lapsen odotus on suurten toiveiden täyttymys ja ilon aihe. Mutta aina siihen sisältyy jonkinasteinen hämmennys ja epävarmuus: kykenenkö kantamaan täyden vastuun uudesta elämästä. Voinko olla äiti ja isä, joka hallitsee lapsen hoidon ja kasvattamisen niksit. No, kukaan ei ole seppä syntyessään. Työkin opettaa tekijäänsä lapsenhoitoasiassa, mutta ei muutaman hoito-oppaan lukeminenkaan ole pahitteeksi. Ennen kaikkea lapsen hoito vaatii aikaa. Muilta kiireiltä on nipistettävä lapsen hyväksi jo odotusaikana, puhumattakaan siitä, kuinka paljon lapsen hoito vaatii molempien vanhempien työpanosta lapsen synnyttyä.

Luin hiljattain lehdestä perheestä, jolla oli ennestään kolme lasta ja yhtäkkiä äiti sai tietää odottavansa, ei vain lasta, vaan kolmosia. Se oli kova shokki. Kolmessakin lapsessa oli täysi työ. Kuinka selvitä kolmosista? Äiti tajusi, että lasten takia oli äidin luovuttava uraäidin roolista ja omistauduttava täystoimiseksi perheenäidiksi. Vaadittiin paljon sopeutumista, keskustelua pienryhmässä asiasta ja ystävien tukea ennen kuin äiti jaksoi sopeutua ajatukseen, että tämä jo ennestään suurperhe tuplaantui kertaheitolla. Kolme vuotta kesti kolmosten syntymän jälkeen ennen kuin äiti oppi iloitsemaan lapsistaan. Ensimmäiset kuukaudet ja vuodet pitivät tosi kiirettä, sekä isälle että äidille. Tässä tapauksessa muuten isä oli äidin paras tuki ja turva. Isä nimenomaan lohdutti äitiä alusta alkaen, että kyllä tästä selvitään. Hatunnosto tälle malli - isälle! Kolmoset sairastelivat kilvan muiden lasten mukana. Keskimäärin joka toinen päivä piti käydä terveysasemalla lasten takia. Kolmen vuoden kuluttua, kun kolmoset alkoivat jo oppia siistinä pysymisen, lasten synnyttämisen vaiva alkoi kallistua lasten omistamisen ilon puolelle.

Tässä yhteydessä en kehtaa pelotella, mitä on vielä odotettavissa noin kymmenen vuoden kuluttua. Voi äiti- ja isäparkaa!

Sanon tämän senkin tähden, että tällä ajatuksella on suora yhteys evankeliumitekstimme ihmiskohtaloon. Jeesuksen äiti oli vielä nuori alkaessaan odotella esikoistaan. Hän oli tyttö, joka nipin napin oli selviytynyt varhaisnuoruutensa ohi. Ei ollut helppo ottaa vastaan viestiä lapsen odotuksesta. Olihan hän vasta kihlautunut, mikä palestiinalaisissa oloissa tarkoitti useimmiten hyvin nuorta ikää. Kertomus enkelin viestistä ja rohkaisusta nuorelle tytölle voi tuntua todellisuudelle vieraalta tukihenkilötoiminnalta. Minä tulkitsen asian niin, että enkeli symboloi Jumalaa. Maria oli syvästi Jumalaan uskova nuori. Hän uskoi lapsenomaisesti Jumalaan ja turvautui häneen. Hämmennykseensä ja epävarmuuteensa hän sai Jumalan vastauksen: ”Älä pelkää, rakas lapsi. Ei tässä käy kuinkaan. Sitä paitsi lapsi, jota sinä odotat, ei olekaan mikä tahansa lapsi, vaan Jumalan valittu. Oletko valmis antamaan syntymän hänelle, josta profeetat ovat ennustaneet.” Tällaisen viestin Maria sai ja minä ymmärrän, että koska hän koki saaneensa rohkaisuviestin itse Jumalalta, hän asetti itsensä Jumalan käyttöön: ”Herra tapahtukoon sinun tahtosi.”

Enkelin ensimmäinen viesti Marialle oli: ”Terve, Maria, sinä olet saanut armon!” Tästä lauseesta on tehty tuhat kertaa enemmän teologiaa kuin monesta muusta raamatunlauseesta yhteensä. Ennen kaikkea sitä on ylitulkittu. Minusta siinä on vain rohkaiseva viesti kokemattomalle, köyhälle ja aralle tytölle. Jumala on valinnut sinut välikappaleekseen, vaikka oletkin ihan tavallinen tyttö tai ehkä tavallista vaatimattomampi etkä mikään jalosukuinen ja kuuluisa.” Jumala valinta Marian kohdalla noudattaa samaa linjaa kuin Jumalan valinta muulloin Israelin kansan historiassa. Jumalan valinta aina yllättää. Hänen valintansa poikkeaa ihmisten valinnasta. Ihmiset valitsevat suuren, etevän, kuuluisan ja rikkaan. Jumala valitsee pienen, yksinkertaisen, köyhän ja heikon.

Marianpäivä on viehättävä juhla, jota usein vietetään naistenpäivänä; kertoohan evankeliumi naisen elämästä ja kokemuksesta, sellaisesta, missä mies on sivullinen. Kuitenkin Marianpäivä on meidän kirkossamme Kristus-juhla. Äidin odotusta tärkeämmäksi nousee se, kuka syntyi maailmaan tämän odotuksen perusteella. Marianpäivä on pikkupikkujoulu. Se liittyy kuitenkin hyvin myös pääsiäiseen, esim. siten, että Maria-äiti sai kokea myöhemmin elämässään kaikkein raskaimman inhimillisen kohtalon: hänen poikansa kärsi väkivaltaisen ja ennenaikaisen kuoleman. Sitä ajatusta ei millään tavalla sisälly Marianpäivän evankeliumiin, mutta jos vain Marian äidinroolia käydään loppuun asti, niin sellainen kohtalo lopussa odottaa.

Mutta nytpä Marianpäivä keskeyttää kirkkomme paastonajan. Liturginen väri on valkoinen; iloitaan siitä, että aika on koittanut, jolloin maailmaan on tulossa Vapahtaja. Tämä syntymä ei tapahdu ihmisen tahdosta, vaan Jumalan Pyhä Henki on syntymätapahtuman subjekti. Voi olla, että jokainen lapsen syntymä on Jumalan luomistyön jatkoa tänään. Tämä on kuitenkin aivan erityinen Jumalan luomistyö. Uskontunnustuksemme kohdalla ”syntyi neitsyt Mariasta” tarkoitettaneen ainakin kahta asiaa: Jeesus syntyi aivan erityisellä tavalla Jumalan Hengen vaikutuksesta ja toiseksi: Jeesus syntyi todelliseksi ihmiseksi vartuttuaan normaalilla tavalla äidin kohdussa ihmisen biologiselle luontovarustukselle säädetyn ajan. Jos nyt kuka sellaista asettaisikaan kyseenalaiseksi!

Tyttöleirin aiheena evankeliumi haastaa miettimään tytön tulevaisuutta. Sinä olet varttumassa naiseksi ja mahdollisesti äidiksi. Eteenpäin katsottuna aika näyttää vielä kaukaiselta, mutta aika kuluu sukkelaan. Nykyään pidetään perhesuunnittelua tarpeellisena. Pitää ajoissa valmistautua kaikkeen siihen, mihin naiseus tulee sinut elämässä haastamaan.