16. su helluntaista    Savitaipaleen kirkko 12.9.99

Matt 6:25-34

Virret: 384:1-3, 135, 521:3-6, 329:2-3, 582:1- , (220, 338,530),462.

 

25 Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? 26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! 27 Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

28 "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. 29 Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. 30 Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!

31 "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?'

32 Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. 33 Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. 34 Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

 

Lemiläisten 11. käsky kuulemma kuuluu: ”Sinun ei pidä hätäilemän!” Samaa sanoo Jeesus tämän päivän evankeliumissa. Stressitohtori Pakarinen kirjoitti 70-luvulla kirjan ”Älähän hättäile!”. Hän suuntasi sanansa pohjoiskarjalaisille heimotovereilleen, joiden keskuudessa sydän- ja sepelvaltimotaudit niittivät kuolemaa. En vähättele Jeesuksen sanoman merkitystä, jos sanon, että Jeesus on kuin korpifilosofi tai Havukka-ahon ajattelija, joka vaeltaa luonnossa, tekee teräviä havaintoja ja avoimin mielin ottaa oppia elämästä. Hänen olemuksensa ei muistuta ikonin jähmettynyttä ilmettä, vaan silmäkulmassa on humoristinen ilonpilke. Jumalan sana ei ole aina eikä välttämättä ihmisymmärryksen yläpuolelle nousevaa ymmärrykselle käsittämätöntä hengellistä viisautta. Jeesuksen sana voi olla myös sellaista Jumalan sanaa, että sen tajuaa ihan talonpoikaisjärjellä. Tämän päivän evankeliumi kuuluu samaan kategoriaan kuin kymmenet käskyt. Jos Jumala ei olisi niitä antanut, ne olisi pitänyt keksiä. Niissä on kysymys elämän omista edellytyksistä, elämän omasta laista. Tämä edellä 11. käskyksi nimittämäni käsky on ihan samanlaista yleistä elämänviisautta ja elämän omaa lakia kuin kaikki muutkin käskyt.

Jeesuksen ajan juutalaisuudessa opetettiin, että ihmisen pitää suunnitella elämäänsä ja varautua huomisen varalle.

Jeesuskaan ei kiellä viisasta varautumista huomisen varalle, vaan huolissaan olemisen. Jeesus ei siis kehota olemaan välittämättä huomisesta. Hän ei suosittele ajattelematonta, suunnittelematonta hällä väliä  – asennetta. Hän kieltää huolestuneisuuden, huolestuneen pelon, joka vie ilon elämästä. Jeesus opetti aikalaisilleen viisasta valmentautumista huomisen varalle, mutta myös rauhallisuutta ja luottamusta. Jeesus ei kuitenkaan laadi sijoitustoiminnan eettisiä ohjeita tulevia rikastuvia seurakuntia varten, mutta ehkäpä hän ei sellaista kieltäisikään! Vertaus kymmenestä leiviskästä osoittanee, että Jeesus suhtautui myönteisesti sijoitustoimintaan yleensä.

Jeesus perustelee huolestumiskieltoaan kokemuksen, luonnon ja historian opetuksella.

Ensiksi ei pidä olla huolestunut, koska Jumala on antanut elämän; hän pystyy kyllä huolehtimaan muistakin tarpeistamme. Jos hän kerran on synnyttänyt elämän, hän pystyy sitä myös ylläpitämään. Jos hän kerran on antanut meille ruumiin, niin eikö hän antaisi meille myös vaatteita! Jos joku antaa meille äärettömän suuren lahjan, niin pihistelikö hän pikku vipissä? Jumalaan voi luottaa, ettei hän kruusaile ja pihistele jakaessaan lahjojaan. Tässä on kysymys ensimmäisestä käskystä.  Uskallammeko luottaa Jumalaan, että hän pitää meistä huolta? Joka huolehtii ja hätäilee, on unohtanut Jumalan. Turvaton on se, joka ei luota Jumalaan.

Huolehtiminen on Jeesuksen mukaan luonteenomaista pakanoille, ei sellaiselle, joka tuntee Jumalan. Huolehtiminen osoittaa epäluottamusta Jumalaa kohtaan. Pakana luulee jumalan olevan kateellinen, oikullinen ja arvaamaton; hän ei tiedä Jumalan olevan luomakuntaansa rakastava Isä. Kristityllä ei ole aihetta huoleen, sillä hän tuntee Jumalan rakkauden.

Huoli estää näkemästä elämän itsensä opetusta. Romahtiko maailma eilen päällesi? Jos ei romahtanut, niin miksi pelkäät sen tänään romahtavan? Jos joku olisi etukäteen kertonut, minkälaisia vaikeita kokemuksia ja kohtaloita on elämässä koettava, olisimme sanoneet, ettei jaksa elää, jos sellaisia on koettava. Mutta olemmepa vain jaksaneet! Elämä on opettanut selviämään ylitsepääsemättömän vaikeilta näyttävistä kokemuksista. Katkeamispiste on ohitettu katkeamatta. Huoli on osoittautunut tarpeettomaksi.

 

 

Toiseksi Jeesus viittaa lintujen esimerkkiin. Jeesus liittynee opetuksessaan juutalaiseen elämänfilosofiaan. Rabbi Simeonkin oli tarkkaillut luontoa: ”En ole nähnyt hirveä kuivaamassa viikunoita tai leijonaa kantajana yhtä vähän kuin kettua kauppiaana; kuitenkin ne kaikki tulevat ravituiksi ilman huolta. Jos luontokappaleet, jotka on luotu minua palvelemaan, tulevat ravituiksi ilman huolta, kuinka paljoa enemmän minun, joka olen luotu palvelemaan Luojaani, tulisi uskoa tulevani ravituksi ilman huolta. Mutta minä olen toiminut väärin ja kadottanut omaisuuteni.”

Jeesus ei väitä, etteivätkö eläimet näkisi vaivaa elatuksensa hyväksi. Kyllä kai se jo ymmärrettiin Jeesuksen aikaan, että vaivainen varpunenkin teki kovasti työtä elatuksensa hyväksi. Varpunen ei vain ollut huolestunut. Eläimessä ei voi havaita ihmisen pyrkimystä ennakoida tulevaisuutta, joka on vielä kaukana edessäpäin eikä ihmisen tarvetta rakentaa moninkertaisia turvajärjestelmiä.

Kukkasistakin voi ottaa esimerkkiä. Galilean kukkuloilla kukki kauniita valkoliljoja ja punavuokkoja. Kukan ikä oli vain yksi päivä. Kukkien vaatettajalla oli varaa tuhlata kauneutta näille kasveille niin, että ne olivat kauniimpia kuin kuninkaiden vaatteet. Kuihtuneet kukat eivät kelvanneet muuhun kuin poltettaviksi. Kun palestiinalaisnainen halusi hetkellisesti nostaa saviuuninsa lämpöä, hän heitti sinne kuihtuneen kukkanipun. Jumalalla oli varaa tuhlata kauneutta näille tuleen heitettäville kukille, joiden käyttötarkoitus olikin naisen uunin lämmittäminen leivän paistoon. Jos Jumalalla on varaa tuhlata kauneutta kukille, kuinka hän ei pitäisi huolta ihmisestä? Eikö ihminen kaiken järjen mukaan ole Jumalalle lyhytikäisiä ja vain poltettaviksi tarkoitettuja kukkia kallisarvoisempi? Onhan ihminen sentään luomakunnan kruunu, olento, joka on luotu Jumalaa ylistäväksi, Jumalan keskustelukumppaniksi.

Huoli sokaisee. Ei pysty ottamaan oppia luonnosta, jossa Jumala pitää rakkaudella huolta eläimistä ja kasveista. Huolestunut ei osaa ottaa oppia historiasta. Psalminkirjoittaja on huolestunut: ”Miksi olet masentunut sieluni, miksi olet niin levoton?” Seuraavassa lauseessa hän kuitenkin tietää, mistä apu löytyy: ”Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. Kun masennus valtaa mieleni, minä ajattelen sinua …”(Ps 42:6-7). Ihmisen, joka lääkitsee masennustaan menneiden Jumalan hyvien tekojen muistamisella, ei tarvitse huolehtia huomisesta.

 

Huolet häipyvät myös silloin, kun oppii elämään vain päivän kerrallaan. Tässäkin ajatuksessaan Jeesus liittyy juutalaisille tuttuun elämänfilosofiaan: Älä huolehdi huomisen murheista, sillä et tiedä, mitä tämä päivä tuo tullessaan. Jos vaikka et olisikaan huomenna enää elossa, niin olisit huolehtinut turhaan maailmasta, josta ei enää tarvitse huolta kantaa.”

 

Kaiken kaikkiaan huolestuminen on hyödytöntä. Murehtimisella ei voi lisätä elämän pituutta kyynäränkään vertaa. Jos tämä Jeesuksen opetus otetaan sanatarkasti, niin kyynärä on puoli metriä. Pituuden lisääminen on mahdoton yritys, mutta joillekin lyhyenlännälle sekin voi olla huolen aihe. Huolehtimisella ei kuitenkaan elämään tule pituutta eikä leveyttä, ei mitään lisäarvoa. Päinvastoin kyllä voi käydä, se juuri lyhentää elämää.

 

Tulevaisuudesta huolehtiminen on sekin hyödytöntä. Kerrotaan eräästä lontoolaisesta lääkäristä, että hän oli halvaantunut ja vuoteen oma, mutta hillittömän iloinen. Hänen loistava hymynsä sai jokaisen unohtamaan potilaan säälittävyyden. Hänen lapsensakin ihailivat isäänsä. Kun yksi hänen pojistaan oli lähdössä pois kodistaan maailmalle, isä antoi neuvon: ”Johnny, kulje kohti elämäsi päätöstä kuin herrasmies ja muista, että suurimmat huolet ovat niitä, jotka osoittautuvat aiheettomiksi.” Tulevaisuus on todellisuudessa harvoin niin synkkä, kuin millaisina painajaisenomaiset pelot saavat ne näyttämään.

Jokainen päivä on otettava vastaan sellaisena kuin se avautuu. Jokainen työ on tehtävä silloin, kun sen aika on. Huolehtimisella ei voi korjata mennyttä. Sitä, mikä on tapahtunut, ei voi muuttaa. Menneisyydestä voi toki paljon oppia. Virheistään voi oppia. Mutta ei sitä mennyttä voi enää muuttaa tekemättömäksi. Huolehtiminen halvaannuttaa toimintakyvyn.

 

Pahinta on se, että huolet aiheuttavat vahinkoa. Kaksi tyypillistä nykyaikaista sairautta ovat vatsahaava ja sepelvaltimotauti. Huolehtiminen altistaa näille sairauksille. ”Nauru pidentää ikää” ei ole vain kansanomainen viisaus, vaan lääketieteellinen totuus. Mieltä kuluttava huoli kuluttaa myös ruumista. Huoli heikentää arvostelu- ja ratkaisukykyä; tekee kykenemättömäksi kohdata elämän haasteita. Yrittäköön jokainen parastaan – ja jättäköön loput Jumalan huomaan.

Paras tapa päästä eroon huolehtimisesta on keskittyä Jumalan valtakuntaan. Yrittämällä toteuttaa Jumalan tahtoa huolet häipyvät. Jollakin voi olla kokemusta siitä, että rakastuminen karkottaa kaikki huolet. Rakkaus inspiroi tekemään työtä, tehostamaan opintoja, parantamaan käytöstä ja elämäntapoja. Rakastuminen antaa uutta potkua elämään. Jos Jumala saa olla elämämme hallitseva voima, niin silloin huolet häipyvät.

 

Profeetta Jesaja sanoi jo ammoin: ”Sille, jonka mieli on luja ja vakaa, sinä turvaat rauhan, kun hän turvautuu sinuun”, Jes. 26:3. Eräs pohjoismaalainen nainen sanoi: ”Olen aina onnellinen, salaisuus on siinä, että vaikka aina seilaan elämän meriä, niin sydän on ja pysyy satamassa.”

Voi olla, että on suurempia syntejä kuin huoli, mutta ei ehkä muuta syntiä, jolla on niin lamaannuttava vaikutus. Jeesus sanoo: ”Älä huolehdi huomisesta!” Tämän neuvon noudattaminen antaa rauhan ja voiman.