11.sunnuntai helluntaista   Hosainan kirkko (Etiopia) 9.7.1995

1.vsk    Luuk. 19:41-47

 

Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: »Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.»
Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: »On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.»
Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.

 

Rukous: Kiitos Herra, että olet kutsunut meitä taas tänne pyhäkköösi kuulemaan kallista sanaasi. Opeta meitä. Anna meidän ymmärtää, mitä meiltä odotat. Anna meidän ymmärtää, mitä sinä teet meille ja meidän puolestamme. Siunaa jokaista kirkossa kävijä ja suo, ettei täältä tarvitsisi lähteä tyhjänä pois.. Kuule rukouksemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tähden. Aamen.

 

Jeesus itki tullessaan Öljymäelle, josta avautui näkymä pyhään kaupunkiin, temppelivuorelle. Monet pyhiinvaeltajat myös itkivät, niin luulen, tällä kohtaa. He itkivät ilosta. He olivat kulkeneet pitkän matkan, ehkä viikkoja, kuukausia. Kun he viimein pitkän matkan jälkeen saapuivat Öljymäelle, he itkivät ilosta. He kiittivät Jumalaa siitä, että olivat päässeet turvallisesti perille ja pyhä kaupunki oli heidän silmiensä edessä.

Jeesus itki surusta. Jeesus tiesi etukäteen sen kohtalon, mikä pyhää kaupunkia odotti. Ja hän tiesi, mistä syystä tämä kohtalo odotti pyhää kaupunkia. Koska se kapinoi Jumalaa vastaan ja Jumalan lähettämää Vapahtajaa vastaan, sitä odotti julma kohtalo. En sano, että Jumala rankaisi heitä julmalla kohtalolla, vaan että he itse vetivät kirouksen päällensä. He kerjäsivät verta nenästänsä ja saivat sen, mitä ansaitsivat. Kaunis kaupunki oli sortuva. Siitä oli tuleva kivipelto. Tämä tapahtui vuonna 70. Juutalaiset kapinoivat roomalaisia vastaan, ja sitten kerran roomalaisten pinna kärähti. Tuli sellainen sotapäällikkö ja sotajoukko, joka ei jättänyt jossittelulle sijaa. Kaupunki pistettiin tuusan nuuskaksi (niin kuin Tšetšenian pääkaupunki TV:n välittämien sotakuvien mukaan). Ihmiset, jotka ehtivät, pakenivat. Jotka jäivät kaupunkiin, jäivät mielivallan armoille.

Evankeliumin lukijat tiesivät, mitä oli tapahtunut 10 v. takaperin. He tiesivät, että Jeesuksen ennustus oli toteutunut. He ymmärsivät, kuinka hirveä kohtalo oli toteutunut. Jeesusta oli syytetty roomalaisia vastaan kapinoimisesta ja ristiinnaulittu. Syytön oli teloitettu. Varsinaiset kapinoitsijat jäivät eloon ja tuomitsematta. Ilmankos Jeesus itki, kun näki etukäteen, mitä oli tapahtuva!

Jos ja kun Jeesus tulee tänä päivänä Hosainaan, niin mitä ajattelee ja näkee sielunsa silmillä? Se on hyvä kysymys. Olisi hyvä tietää, mitä Jeesus ajattelee Hosainan nähdessään. Itkeekö hän vai iloitsee?

Minä tulin Hosainaan 3 viikkoa takaperin 15 vuoden tauon jälkeen. Jännittyneenä odotin Hosainan näkemistä. Kolme lapsistani on syntynyt ja kasvanut täällä. Neljäs lapseni, joka ei ehtinyt käydä Hosainassa ennen Suomeen lähtöämme, oli nyt mukanamme. Iloitsin tullessani tänne. En kuitenkaan itkenyt ilosta. Olin vähän peloissanikin. Pelkään edessäni olevaa suurta työ ja tehtävää. Osaanko kieltä tarpeeksi? Pysynkö terveenä? Selviänkö tästä tehtävästä, seminaarin avaamisesta?

Olen nähnyt Hosainan pitkän ajan jälkeen. Ja Heton. Paikka on muuttunut, kasvanut. Täällä on paljon puita. Synodin työ on laajentunut valtavasti. Työ näyttää menevän hyvin eteenpäin. Aluksi oli muistaakseni 7 seurakuntaa, nyt on 19. Saarnapaikkoja on paljon. Työntekijöiden määrä on lisääntynyt. Synodin talouskin on hyvin hoidettu. Olen myös iloinnut vanhojen ystävieni tapaamisesta. On valtavan hienoa nähdä väkeä tulevan kirkkoon kirkon täydeltä. Vielä iltapäivällä riittää väkeä nuorten kokoukseen. Hosainan seurakuntakin on jakautunut neljään osaan väen paljouden tähden. Uusi, suuri Wachamon kirkko on suunnitteilla kaupungin lounaislaidalle. Tämä kaikki on suuri ilo.

Kotimaassani ihmiset eivät tule kirkkoon. Se on hyvin masentavaa. Englannissa myydään kirkkoja. Niistä tehdään asuntoja. Sinänsä hyvä asia! Mutta alkuperäinen käyttötarkoitus olisi kaikkein parasta. Joitakin kirkkoja myydään muslimeille moskeijoiksi. Sakraali tilaa säilyy sakraalina. Mutta ei kai tämä ollut tarkoitus. Eurooppa maallistuu. Jotkut sanovat, että se johtuu liberaaliteologiasta. Voi olla, mutta minä ajattelen, että syynä on hyvinvointi. Hyvin toimeentulevat ovat itseriittoisia eivätkä kaipaa Jumalaa. Eivät tiedosta eivätkä myönnä sitä. Siksi on ilo tulla tänne, kun näkee, että ihmiset kaipaavat Jumalaa ja huutavat häntä avukseen.

 

Tullessani Hosainaan, näin myös kaupungin uuden moskeijan. Se on tosi upea, kaupungin keskeisellä paikalla. Kaikki eivät usko Jeesukseen, että hän on enemmän kuin profeetta. He eivät tajua, että hän on Jumalan tahdon varsinainen ilmoittaja. Hän on Jumalan tahdon varsinainen tekijä ja täyttäjä. En itke, että moskeija on tänne rakennettu. Mutta suren. Suren, koska kaikki eivät tunnusta Jeesusta Vapahtajakseen. Kristillisen seurakunnan todistuskaan ei ole ollut riittävän vakuuttava. Kristillisen kirkon hajanaisuus vähentää todistuksen vakuuttavuutta. Muslimit muodostavat yhden yhtenäisen yhteisön. Kristillinen kirkko on jakautunut ryhmiin. Meidän on nöyrästi etsittävä keskinäistä yhteyttä. On kunnioitettava eri tavoin ajattelevia ja tunnustettava heidät kristiveljiksi ja -sisariksi. Meistä kristityistä ei ole heijastunut sellaista voimaa, joka olisi vakuuttanut Jumalan olevan meidän puolellamme. Tämä tekee meidät nöyriksi. Joudumme rukoilemaan, että Herra vaikuttaisi meissä niin, että Jumalan uudeksi luova voima näkyisi meissä. Tarvitsemme paljon rakkautta kristillisessä todistuksessamme muslimeille, ja nöyryyttä.

Nyt täällä on joka tapauksessa evankeliumin ja julistuksen aika. Vallankumouksen aika oli vaikeampaa aikaa. Kristillinen usko kyseenalaistettiin. Vierailta mailta tuotiin oppeja, joilla yritettiin horjuttaa kristinuskon asemaa. Siinä ei taidettu onnistua kovin hyvin. Toisaalta voi sanoa, ettei kristinuskon pois juurruttaminen suju kovin nopeasti. Se vie aikaa. Venäjällä vallankumous kesti 70 vuotta, yli 2 miespolven ajan. Se alkaa jo näkyä ja tuntua. Se näkyy kansan moraalissakin. On paljon rikollisuutta, välinpitämättömyyttä. Kristillisen uskon tuntemus on hyvin heikko. Harhaopit saavat helposti sijansa siellä, missä kristillinen opetus on heikkoa. Kirkoista tehtiin hevostalleja, ainakin evankelisista kirkoista. Pyhiä asioita haluttiin häpäistä. Vallankumouksen päätyttyä kirkkoja kutsuttiin apuun kansan moraalin nostamiseksi ja pelastamiseksi tuholta. Jos Etiopiassa kirkkojen ja seurakuntien hävittäminen olisi kestänyt 70 vuotta, kuinkahan olisi käynyt. Nyt on kuitenkin vapaus julistaa evankeliumia. On etsikkoaika. Se tarkoittaa, että Herra vierailee nyt kansan keskellä ja kutsuu. Aina ei ole näin hyvä aika. Aina ei Herra kutsu. Siksi on otettava vaari etsikkoajasta. Etsikkoaika on erityinen Jumalan kutsun aika. Jumalan kutsua ei kuule aina. On kohtalokasta, jos silloin paaduttaa mielensä, kun Jumalan kutsuu. Jobin kirjassa sanotaan, että Jumala kutsuu kahdesti tai kolmesti, Jumala puhuu tavalla tai toisella, ihminen ei vain sitä huomaa!, Job 33:14. Se on aika vähän. Ei ole mitään järkeä paaduttaa mieltänsä, sillä Jumala tahtoo meille vain hyvää, sinulle ja minulle! Jumalan Isän sydän itkee, kun hän näkee tuhlaajalapsiensa kulkevan kadotuksen tietä.

 

Jumala itkee ja Jeesus itkee. Raamattu kertoo Jeesuksen itkeneen kaksi kertaa. Täytyi kai olla hyvin erityinen syy itkemiseen. Nauramisesta ei mainita kertaakaan. Jos hän ehkä nauroi niin usein, ettei siihen kiinnitetty huomiota. Sen sijaan itku pisti silmään, koska se oli hyvin poikkeuksellista Jeesukselle?! Toinen kerta, kun Jeesus itki, oli hänen ystävänsä Lasaruksen kuolema. Itkeminen todistaa, että Jeesus ei ole tunteeton. Raamattu kertoo, että hän tunsi sääliä, myötätuntoa ihmisiä kohtaan. Hänellä oli tunteita, hänellä oli rakastava sydän. Usein ajattelemme, että hänellä oli vain myönteisiä tunteita. Hän oli siis lempeä, rakastava, ystävällinen, kohtelias, kärsivällinen, mutta hän ei suuttunut eikä vihastunut. Hän ei huutanut eikä räyhännyt. Hän piti kielteiset mielenliikkeensä kurissa. Käsillä oleva raamatunkohtamme ei tue tällaista väitettä. Jeesus suuttui tullessaan temppeliin. Hän ei tyytynyt kohteliaasti selittelemään, että "jospa hyvät herrat veisivät näitä rahanvaihtopöytiä vähän syrjempään!" Hän ajoi heidät ulos ja huusi heille. Evankelista Johannes tietää kertoa, että hän teki nuorista ruoskan ja löi sillä, Joh. 2: 15-16. Täällä Etiopiassa olen nähnyt, että lapsia ajetaan ruoskalla pois, mutta aikuisia en ole nähnyt ruoskalla karkotettavan. Jeesus ajoi ulos aikuisia, herroja. Se oli skandaali. Sitä paitsi nämä rahanvaihtajat toimivat temppelin luvalla, ylimmäisen papin valtuutuksella. Siinäpä se syy olikin, miksi Jeesus suuttui. Temppelissä noudatettiin sellaista kaupankäyntiä, jossa suoranaisesti petettiin tai käytettiin hyväksi. Vieraiden maiden valuutta ei kelvannut ja muilta mailta tulleilta vierailta perittiin ulkomaalaisen lisää. Rahanvaihtokurssi oli mahdottoman epäedullinen, kun ulkomaanvaluutta vaihdettiin temppelirahaan. Uhrieläimiksi kelpasivat vain nuhteettomat, temppelin virkailijoiden tarkistamat uhrieläimet. Uhrieläinten hinta oli yli kymmenkertainen verrattuna vapailta markkinoilta saatavaan uhrieläimeen. Tätä bisnestä, monopolia, pyöritti herra, ei vain herra, vaan Hänen Pyhyytensä ylipappi Hannas. Ilmankos Jeesus joutui oikeudenkäyntinsä alkajaisiksi Hannaan kuulusteltavaksi, Joh 18:13. Köyhiltä riistettiin heidän omaisuuttaan. Tälle toiminnalle yritettiin antaa hurskauden leima. Mutta se oli riistoa ja petosta. Jeesus ei tyytynyt pitämään vain kauniita hengellisiä puheita. Hän asettui vastustamaan köyhien riistoa. Hän asettui vastustamaan rötösherroja, olivatpa nämä vaikka ylipappeja.

Addis Abebassa on rakenteilla Mekane Yesus kirkon päätoimiston lähelle ortodoksisen patriarkan asunto. Se on yksi kaupungin hienoimpia rakennuksia. Mitähän ihmiset mahtavat asiasta ajatella. Herääkö kysymys, mistä otetaan rahat tähän. Jeesuksella ei ollut hienoa asuntoa, ei edes huonoa. Hän oli asunnoton.

Euroopassa on kirkot rakennettu usein hyvin kauniiksi. Ne ovat kaikkein hienoimpia rakennuksia, suurimpia nähtävyyksiä. Englantilaisten kirkonrakentajien mottona olikin "vain parasta Herralle". Se on hyvin kaunis periaate. Valitettavasti kirkko jää usein pelkäksi käyntikohteeksi. Se johtaa taas siihen, että kirkkoihin on pääsymaksu. Ihmiset tulevat katsomaan tyhjiä kirkkoja. He eivät tule rukoilemaan, vaan ihmettelemään valtavia holveja, hienoja maalauksia ja veistoksia. Lappeenrannan arvokkaimpia kirkkoja on Suomen vanhin ortodoksinen kirkkorakennus. Lehden yleisönosastossa joku ihmetteli, miksei kirkko ole aina auki, kun se kerran on niin arvokas. Eikö seurakunnan kannattaisi pitää kirkkoa aina auki? Kirkkoherran tyly (?) vastaus oli: "Ei kannata". Täytyisi palkata joku vahtimaan, ettei kukaan hullu aiheuta ilkivaltaa. Sitä paitsi ihmisillä, turisteilla, on tapana tulla vain katselemaan kirkkoa, mutta ei osallistua liturgiaan, vaikka siihen kaikki olisivat tervetulleita, ja silloin kirkko on auki. Turisteilla ei ole liioin tapana panna pientäkään ropoa kirkon hoito- tai muuhun kolehtirasiaan ikään kuin kirkko hoituisi itsestään. Tai uskovat rahoillansa ylläpitäisivät järjestelmää, joka ei palvele evankeliumin asiaa. Tässä ei ole eroa ortodoksisen eikä protestanttisen kirkon välillä. Ongelma on yhteinen. Jumala ei tahdo huoneidensa olevan markkinapaikkoja yhtä vähän kuin museoitakaan. Venäjällä kirkoista tehtiin vallankumouksen aikana joko hevostalleja tai museoita. Jumala ei tahdo kumpaakaan. Hän tahtoo huoneidensa olevan rukoushuoneita.

 Jeesus osoitti toiminnallaan valtavaa rohkeutta. Hän asetti henkensä alttiiksi asettuessaan vallitsevaa järjestelmää vastaan, jonka taustalla olivat korkea-arvoiset viranomaiset. Viranomaistahan ei saa vastustaa, vaikka hän olisi alempiarvoinenkin. Elämämme on viranomaisten käsissä. He voivat panna meidät vankilaan. Heillä on valta vaikka teloittaa, jos maassa on teloittamisen salliva laki. Jeesus tiesi, ettei hänen henkensä ole minkään arvoinen viranomaisten silmissä, joiden varpaille hän astuu. Jos hän olisi varjellut itseänsä vaaroilta, hän olisi ollut viisaasti hiljaa. Mutta Jumala ei tahdo, että hänen palvelijansa olisi viisaasti hiljaa siellä, missä tapahtuu vääryyttä ja missä köyhiä ihmisiä häikäilemättömästi petetään. Jumala tahtoo, että me nousemme vastustamaan vääryyttä, maksoi mitä maksoi. Tunnen itsekin olevani tässä asiassa heikko. Eräs pappi vaati Suomessa, että lähetystyöntekijöiden on valvottava ihmisoikeuksia niissä maissa, joissa he toimivat ja ihmisoikeuksia rikotaan. Lähetystyöntekijän työ päättyisi lyhyeen, jos hän rupeaisi mielenosoitukseen maassa, jonka kansalainen hän ei ole. Tulisi äkisti lähtö kotiin 24 tunnin sisällä. Samalla kaikkien muiden lähettien työ vaikeutuisi. Se taitaisi olla lähetystyön loppu. Voi olla, että Jeesus ei olisi diplomaattinen. Tämä raamatunkohta ei anna kysymykseen suoraa vastausta, sillä Jeesus toimi kotimaassaan ja käytti maan kansalaisen oikeutta, ainakin toivottua sellaista. Luulenpa, että opetustyössä voidaan vapaasti kertoa, mikä on Jumalan tahto ja vastustaa epäoikeudenmukaisuutta. Ulkomaan stipendit Etiopian kansalaisille opettavat länsimaista oikeuskäytäntöä. Jos se on myös kristillinen oikeuskäytäntö, niin siitä on syytä ottaa opiksi.

Kolme asiaa haluan teidän muistavan, kun menette tänään koteihinne:

1) Jeesus itkee katumattomien ja synnintekijöiden kohtaloa, sitä että he ohittavat elämänsä, eivät huomaa etsikkoaikaansa. Herra, en kai se ole minä, minun kaupunkini ja minun seurakuntani, jonka takia sinä itket?

2) Jeesus ei ole vain lempeä, vaan myös kova ja ankara, vihainen niille, jotka käyttävät Jumalan huonetta väärään tarkoitukseen ja pettävät köyhiä, puolustuskyvyttömiä ihmisiä.

3) Jeesus ei pelkää asettaa henkeään alttiiksi puolustaakseen heikkoja vahvojen rakenteelliselta väkivallalta ja sorrolta.

 

Rukous: Herra, sinä itket, kun näet piittaamattomuutta, kun ihmiset eivät välitä sinusta eivätkä sanastasi. Sinä tahdot vain hyvää, mutta sinä tulet väärin ymmärretyksi. Sinä tutkit meitä, vierailet seurakunnassamme ja kodeissamme. Sinä tarkastat meitä ja suret, kun huomaat, että palvelemme sinua ehkä suullamme, mutta emme sydämellämme. Kiitämme siitä, että meillä on nyt etsikkoaika, kun sanaasi saa vapaasti saarnata. Suo ihmisten käyttää etsikkoaikansa oikein. Suo meidän kirkkomme olla rukoushuone. Varjele meitä käyttämästä kirkkoa vääriin tarkoituksiin. Suo siunauksesi seurakunnallemme ja Mekane Yesus kirkolle, että se voisi levitä vapaasti tässä maassa. Anna meille rohkeutta puolustaa oikeutta ja vastustaa vääryyttä ja taloudellista riistoa. Tätä pyydämme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tähden.