18. sunnuntai helluntaista Ambichon kirkko (Etiopia) 19.10.1997

2.vsk  Mark. 3:1-8

1 Jeesus meni taas synagogaan. Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. 2 Fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus miehen sapattina, sillä he tahtoivat nostaa syytteen häntä vastaan. 3 Jeesus sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: "Astu esiin", 4 ja kysyi sitten fariseuksilta: "Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?" He eivät vastanneet mitään. 5 Jeesus loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen. 6 Mutta fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät heti Herodeksen kannattajien kanssa suunnittelemaan, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä.

7 Jeesus siirtyi sitten taas opetuslastensa kanssa järven rannalle, ja sinne kerääntyi suuri joukko ihmisiä. Heitä tuli Galileasta, Juudeasta 8 ja Jerusalemista, Idumeasta ja Jordanin takaa sekä Tyroksen ja Sidonin seudulta. Heitä tuli suurin joukoin hänen luokseen, kun he kuulivat, mitä kaikkea hän teki. 9 Jeesus käski opetuslastensa pitää venettä varalla, jottei hän jäisi väkijoukon jalkoihin.

 

Kuvittelen olevani yksi Jeesuksen opetuslapsista.

 

Olin kalastamassa Galilean järvellä, kun Jeesus kutsui minua sanoen "seuraa minua." Olin kuullut Jeesuksesta aiemmin, että hän on hyvä opettaja ja että hän parantaa sairaita. Ajattelin tarvitsevani opetusta, koska olen köyhä ja oppimaton kalastaja. Mutta arvelin, ettei Jeesus voi minua kelpuuttaa seuraajakseen. Eiväthän juutalaisten hengelliset johtajatkaan arvostaneet meitä. Päinvastoin he halveksivat meitä, koska emme tunteneet lakia. Tunsimme kyllä lain, mutta emme sen kaikkia selityksiä, isien perinnäissääntöjä. Niitä on niin mahdottoman paljon, ettei lukutaidoton voi niitä millään hallita. Meitä halveksittiin myös sen tähden, että teimme sapattina töitä, tosin lähinnä yötyötä. Turvasimme ihmisille kala-aterian myös sapatiksi. Ilman meitä ei elämästä tulisi mitään. Pitäisi elää koko sapatti ilman ruokaa. Mutta sitä ei katsottu lieventäväksi asianhaaraksi. Sapattina työtä tekevä oli kirottu kirjanoppineiden mielestä. Yön kalastettuamme emme myöskään olleet ahkeria synagogassa kävijöitä. Arvatkaas, mistä syystä? Kansamme erämaataipaleelta kerrotaan ihmettä, että perjantaina kerätty manna kesti pilaantumatta sapatin yli. Muulloin manna kesti vain päivän. Olisipa tämä ihme jatkunut meidän päivinämme, että sapatin kala olisi pysynyt tuoreena pyhän yli!

Niinpä siis kuvittelin, ettei Jeesus voisi minua missään tapauksessa kutsua seuraansa. Mutta hän kutsui minut ja veljeni. Siitä paikasta jätimme verkot, vaikka se merkitsi turvatusta toimeentulosta luopumista.

 Minuun teki vaikutuksen se, että Jeesus kelpuutti minut oppimattoman ja fariseusten mielestä kirotun oppilaakseen. Jeesuksen persoonassa oli myös puoleensa vetävää karismaa.

 

Yksi jännittäviä kokemuksiamme Jeesuksen seurassa oli tapaus, kun menimme Jeesuksen seurassa synagogaan, jälleen kerran. Jeesus ei laiminlyönyt synagogassa käyntiä. Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. Varmaan hän toivoi Jumalan apua ja ihmettä. Fariseukset ihan selvästi kyttäsivät Jeesusta, mitä tämä tekee tai sanoo sapattina. Hänen jokaista liikettään tarkattiin suurennuslasilla. Olimme sen oppineet Jeesuksen seurassa aika äkisti. Uskonnolliset johtajat eivät pitäneet Jeesuksesta. Hän oli heille kilpailija, joka opetti niin kuin se, jolla on jumalallinen valta ja voima. Jeesus ei ollut sääntöjen orja. Hänelle sapattikin oli ihmisiä varten, Jumalan omaan esimerkkiin perustuva vapausjulistus: ihmisillä, jopa eläimillä on Jumalan antama vapaus levätä yhtenä päivänä viikossa. Näytti ihan siltä kuin fariseukset ja kirjanoppineet olisivat tehneet niistäkin Jumalan käskyistä kieltoja, jotka olivat myönteisiä käskyjä. Jeesus taas teki kielloistakin myönteisiä käskyjä, niin kuin kerran opimme hänen saarnastaan, jonka hän piti vuorella. Jos sanon, että se oli Jeesuksen paras saarna, niin joku voi luulla, että muut saarnat olivat huonoja. Mutta ei hänellä huonoja saarnoja ollutkaan. Käskyt osoittivat Jumalan hyvää tahtoa varjella ihmisiä vahingoittamasta itseään ja toisiaan. Sen me opimme. Jeesus takoi sen päähämme unohtumattomasti. Fariseukset olivat taas täällä synagogassa kytiksessä ja iskivät armottoman katseensa Jeesukseen tämän astuessa synagogaan. Jos olisin tiennyt, mitä Jeesus oli tekemässä, olisin sanonut, että varo vähän. Näillä haukoilla on pahat aikeet mielessään. Kerran varoitinkin Jeesusta myöhemmin. Silloin hän sanoi minulle kauheimmat sanat, mitä hän on minulle koskaan sanonut: "Väisty taakseni, saatana!" Olin juuri tunnustanut hänen Messiaaksi, Jumalan Pojaksi. Mutta hän sanoi minulle kovat sanat. Opin sen, että oppilaan ei pidä mennä Mestariaan neuvomaan. Minulla oli johtajan vikaa. Astuin helposti suurempiin saappaisiin kuin minulle sopi.

Nyt synagogassa en kuitenkaan ehtinyt sanomaan mitään, kun Jeesus jo toimi. Hän halusi auttaa miespoloista ja kutsui tämän esiin. Olisin neuvonut häntä kutsumaan miehen ulos ja auttamaan siellä miestä eikä haukkojen silmien edessä. Mutta Jeesuspa teki juuri päinvastoin kuin toivoin: hän teki oikein kurillaan tapauksesta ison jutun. Hän melkeinpä haastoi riitaa, jos niin voi sanoa. Jeesus oli taistelijaluonne. Hän oli koville kova, mutta heikoille laupias. Nyt Jeesus oli vihainen fariseuksille ja armollinen kurjalle miespoloiselle. Jeesuksen sanat olivat kuin kaksiteräinen miekka: "Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa. Hänen sanansa olivat jumalallisella viisaudella lausuttuja. Omasta mielestään viisaat fariseukset ja lainopettajat menivät aivan sanattomiksi, mutta heidän ilmeestään näki, että he närkästyivät sydänjuuriaan myöten. Kun Jeesus vielä lisäsi "pelastaa ihmishenki vai tappaa" ei siihen voinut vastata mitään. Kyllähän jokainen synagogan alakoululainenkin tiesi, mikä näistä vaihtoehdoista oli oikea. Jeesuksen sanoihin sisältyi syvä viisaus: hyvän tekemiseen on aina sopiva aika. Fariseusten mielestä sai auttaa ihmistä vain niin paljon, että hänen tilansa ei mennyt huonommaksi. Ihmisen tilan parantaminen laskettiin työksi. Jeesus ei tykännyt yhtään näistä ihmisten luomista säännöistä, jotka oli myöhemmin laadittu lain selityksiksi. Fariseukset orjuuttivat säännöillänsä ihmispoloisia, joita heidän ei tarvinnut itse noudattaa, koska he tiesivät, kuinka sääntöjä saattoi kiertää. Kerran Jeesus opetti meille fariseuksista näin: "He köyttävät kokoon raskaita ja hankalasti kannettavia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa" (Matt.23:3). Jeesuksen mielestä selitykset turhensivat koko lain alkuperäisen merkityksen. Niihin ei pitänyt lisätä mitään yhtä vähän kuin poistaakaan. Sitä paitsi piti nähdä lain henki ja tarkoitus, mikä siinä oli oleellista, "ettei metsä katoaisi puilta".

Kun olen jälkeenpäin miettinyt Jeesuksen opetusta, minulle on selvinnyt monta asiaa. Jeesuksen uskonto ei ole sama kuin fariseusten. Jeesus on oikea tooran opettaja. Hän opettaa Jumalan sanaa oikein ja puhtaasti sanan alkuperäisessä merkityksessä. Laki on hänelle hyvä asia, joka suojelee ihmistä omalta ja toisten armottomuudelta. Usko on hänelle vapautta ihmissäännöistä. Sellainen usko, joka orjuuttaa ja ahdistaa ihmistä, on vihtahousun uskontoa. Sellainen usko, joka vapauttaa Jumalan hyvyydestä kiitollisen ihmisen osoittamaan lähimmäiselle rakkauden tekoja, on oikeaa uskoa. Ihmisen ei tarvitse orjailla toisten ihmisten edessä. Jokainen seisoo tai kaatuu yksin Jumalan edessä vastuullisena hänelle. Minäkin olen kyllä horjunut ja olen orjaillut ihmisten edessä, mutta se on ollut minun heikkouttani.

Kun Jeesus oli parantanut sairaan miehen, fariseukset liittoutuivat Herodeksen kannattajien kanssa. Se oli tosi hämmästyttävää. Hehän olivat katkeria vihollisia.  Jeesuksen vihaaminen teki entisistä vihamiehistä ystäviä, ainakin tässä asiassa, suhteessa Jeesukseen. Tajusin, että uskolla ja uskonnolla voidaan myös juonitella ja pelata pelejä, jos ei peräti huijata. Suuresti kunnioitetut ja kunnioitusta vaativat uskonnolliset johtajat osoittautuivat pikkumaisiksi, kateellisiksi ja röyhkeiksi juonittelijoiksi. Menetin kaiken kunnioitukseni heitä kohtaan. Jeesusta kohtaan osoittamani arvonanto ja kunnioitus vain suureni entisestään. Olen vakuuttunut siitä, että Jeesus on Jumalan lähettämä Messias, Vapahtaja ja Pelastaja.

Osaatteko sanoa, kuka Jeesuksen oppilaista minä olen?