6. sunnuntai helluntaista     Kirkko 11.7.1993

1.vsk    Lk 5: 1-11

Virret: 168: 1-3, 420:9, 321:1-3, 254, 442:1-, 511:5-7.

 

Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.
Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: »Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.» Tähän Simon vastasi: »Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.» Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: »Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.» Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: »Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.» He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.

 

Suuri kalansaalis: The Miraculous Draught of Fishes, Conrad Witz, 1444. Web Gallery of Art. Tämä maalaus on ainoa sveitsiläisen Witzin signeeraama ja päiväämä alttariteos, josta on säilynyt vain neljä sivupaneelia. Yhden sivupaneelin kuva esittää Ihmeellistä kalansaalista aitoperäisessä Geneva-järven maisemassa. http://www.kfki.hu/~arthp/html/w/witz/draught.html

Mikä on sinun paikkasi seurakunnassa? Oletko vain kiltti kirkollisveron maksaja, joka et tunne saavasi täyttä vastinetta rahoillesi? Oletko satunnainen kirkossakävijä, joka käyt kuuntelemassa omaistesi nimien lukemista kirkollisten kuulutusten yhteydessä? Oletko passiivinen kuulija, joka turhaudut siihen, ettei kirkolla ole tarjottavana aktiivista toimintaa sille, joka haluaisi myös toimia ja vaikuttaa? Tuskin täällä tänään on rippikoululaista, joka pitkin hampain pakko-osallistuu jumalanpalvelukseen sillä mielellä, että kun tämä on loppu, niin sitten ei enää koskaan.

Tänään apostolien päivänä on aihetta kysellä, mikä on sinun paikkasi seurakunnassa? Se on hyvin tärkeä kysymys. Seurakunta, yhtä kuin maallikot tarkoittaa alun perin Jumalan kansaa, joka oli kutsuttu Jumalan omaksi. Joku sananleikittelijä on todennut, että seurakunta on God's chosen people, ei God's frozen people - siis: seurakunta on Jumalan valittu kansa, ei Jumalan syväjäädytetty voimaresurssi, jolle ei löydy käyttöä. Seurakunta ei ole verrattavissa jalkapallokatsomossa olevaan väkeen, joka hurraa kymmenelle kentällä puurtavalle pelaajalle. Jalkapallossa tosin voi katsojakin innostua ja nauttia näkemästään, mutta tuskin seurakunnassa kukaan nauttii sen katselemisesta, miten työntekijät ahertavat kieli vyön alla tehden kaiken seurakunnan työn yksin. Tämä ei koske vain palkattua työvoimaa. Tiedän myös, että monet vapaaehtoiset joutuvat aika tiukoille. Kun kerran ilmoittautuu johonkin seurakunnan toimintavastuuseen, niin yhdestä ja samasta henkilöstä imetään kaikki mehut irti. Joka ilmoittautuu pyhäkoulunopettajaksi, hänet valitaan myös yhteisvastuukerääjäksi, lähetyspiirinvetäjäksi ja kasvatustoiminnan johtokuntaan. Tehtävillä on taipumus kasautua. Joillakin on tehtäviä uupumukseen asti, toisilla ei mitään sijaa ihan kuin olisivat aivan tarpeettomia ja hyödyttömiä. Näin ei ainakaan pitäisi olla.

Kun Jeesus kääntyy köyhien, itsensä syntisiksi ja heikoiksi, kelvottomiksi tuntevien puoleen, hän kääntyy myös sinun puoleesi ja osoittaa sinun tarpeellisuutesi seurakunnassa. Et ole mikään turha ja hyödytön jäsen. Et ole pelkkä veronmaksaja. Olet kutsuttu ja valittu Jumalan kansan jäsen. Sinua tarvitaan ja sinulle on käyttöä. Nimeämättä tässä erityistä tehtävää jokaiselle osoittaakseni, että sinun paikkasi on kirkkokuorossa, kerhonohjaajana tai kolehdinkerääjänä, totean, että toimit Jumalan palvelijana siinä työssä ja ammatissa, jota hoidat.

Luterilaisen kutsumusajattelun mukaan kaikki työ on Jumalan palvelemista, ei vain hengellinen työ. Tällä perusteella luterilaisella kirkolla ei ole luostarilaitosta eli sääntökuntia. Sinä olet kristitty ja Jumalan palvelija kampaajana, myyjänä, putkiasentajana ja autonkuljettajana. Sinun ei tarvitse olla - jos hieman kärjistän - traktaatinjakaja ja evankelioiva keskustelija työpaikallasi eikä vapaa-aikanasi ollaksesi vasta näillä suorituksillasi Jumalan palvelija. Riittää kun teet arkista työtäsi. Tee sitä Jumalan palvelijana uutterasti ja tunnollisesti olematta silmänpalvoja. Jos Kristus on tullut sinulle suureksi ja tärkeäksi ja usko elämää kantavaksi voimaksi, haluat ehkä osallistua johonkin seurakunnan toimintaankin niillä lahjoillasi, joita olet Jumalalta saanut. Armolahjat ovat samanarvoisia, onpa lahjasi sitten laulaa, käydä sairaita tervehtimässä tai suorittaa ystäväpalvelua. Joku ammatti tarjoaa hyvän tilaisuuden kuuntelulle ja keskustelulle, esim. kampaaja ja hieroja. Evankelioimisesta ei vain pidä tehdä velvoitetta, lakia. Ei vain ansiotyö ole kutsumusta, vaan myös ja nimenomaan kotityö. Joka ei hoida kodin kristillistä kasvatusta, ei voi hoitaa seurakuntaakaan.

Pietarin Jeesus nimitti erityiseen saarnavirkaan. Hänen piti suoranaisesti vaihtaa ammattia, mikä merkitsi siirtymistä kalastajasta ihmisten kalastajaksi. Jos Pietari olisi ainoa apostolin malli, luulisi, että saarnaajan virka on päätoiminen ja merkitsee joillekin ammatinvaihtoa. Apostoli Paavali on malli teltantekijäpappeudesta, julistajasta, joka ansaitsee elatuksensa käsityöläisammatillaan, mutta hoitaa seurakuntavirkaa vapaa-aikanaan ja sivutoimenaan. Suomalaisessa yhteiskunnassamme seurakuntavirkojen haltijat ovat enimmäkseen päätoimisia, jossain muualla asia voi olla toisin ja meilläkin tulevaisuudessa voi olla toisin. Kyllä nykyäänkin tapahtuu siirtymisiä maallisesta ammatista lisäopintojen jälkeen seurakuntavirkaan, jos kohta päinvastaisiakin siirtymisiä. Paavo Ruotsalainen, herännäisjohtaja, oli siviiliammatiltaan pienviljelijä, leikillisesti kutsuttuna "kahden hiippakunnan piispa".

Lähetystyössä voi palvella kirkkoa, olla siis kirkon virassa monenlaisissa tehtävissä ja ammateissa. Seurakuntamme nimikkolähetteinä on mm. kulttuuriantropologi, jolla on hyvät edellytykset toimia opettajana, ja on sairaanhoidonopettaja sekä lääkäri.

Lähetystyön kolme painotettua työalaa ovat nimenomaan julistus, opetus ja sairaanhoito. Nykyajan pietarit eivät saa ihmeellisiä kalansaaliita, mutta opettavat kalastamaan. Pietareiden siviiliammatillakin on käyttöä.

On sanottu, että seurakunnassa on vain kahdenlaisia jäseniä, lähtijöitä ja lähettäjiä. Lähetystyötä ajatellen tämä on tarpeellinen ajatus. Ei kukaan voi lähteä, ellei ensin ole lähettäjää. Lähetystyötä ei ole myöskään pidettävä harrastuksena, joka kuuluisi vain joillekin asian harrastelijoille. Muut voisivat olla kokonaan osallistumatta siihen. Tämän korostuksen rinnalla on mielestäni kuitenkin tähdennettävä sitä, että jokainen kristitty on Kristuksen todistaja, lähellä tai kaukana, kotona, työpaikallaan, harrastuksissaan ja lomallaan.

Kolmas kohta apostolien päivän evankeliumissa on rohkeus käydä käsiksi uskomattomiin haasteisiin. Sanat usko ja uskallus ovat samaa sanajuurta. Erityisesti evankeliumin työhön pätee se ajatus, mitä sovelletaan kehitystyöhön silloin tällöin: "Ei tämä mitään auta eikä mitään muuta, kaikki apu on vain pisara meressä." Tällaiseen heikkouteen ja itsensä vähättelyyn ei evankeliumin työssä sorruta. Nuorten hengellisessä laulussa sanotaan: Vaikka voimasi on vaatimaton, vierelläsi voimallinen Jumala on... Evankeliumi murtaa vaikka kallion." Tunnetun lähetystyöntekijän, varsinaisen pioneerin, William Careyn tunnuslause oli: "Odota suuria Jumalalta! Yritä suuria Jumalan edessä!" Hän, vaikka alkujaan olikin suutari, ei pysynyt lestissään, vaan julkaisi lukuisia filologisia teoksia ja käänsi Raamatun bengaliksi sekä osia siitä yli 30 Intian kielelle. Hän toimi sanskritin kielen professorina intialaisessa yliopistossa. Siinä oli mies, joka ei kaivanut vähäistä leiviskäänsä maahan, vaan sijoitti sen vaihetuspöydälle, jos saan tällaista kaanaan kielistä ilmaisua käyttää. Jumala ei kutsu meitä tekemään kalaihmeitä, vielä vähemmän kertomaan kalajuttuja, mutta tottelemaan Herraa ihmisten kalastuksessa ja viemään verkot syvälle, se tarkoittaa kauas ja mahdottomiin paikkoihin, sinne mistä ei järjen mukaan edes kannata yrittää saada mitään. Kun Herran käskystä heitetään verkot, niin saalista tulee. Kalastusvertaukseen, allegoriaan toki sopii sekin ajatus, että kalamieheltä kysytään usein kärsivällisyyttä. Ei kalaa tule jokaisella siimanheitolla, ja kalamiehen on itse pysyttävä piilossa ja oltava hiljaa. Kalat pelkäävät kalastajaa.

Pietari totesi lopuksi kalaihmeen jälkeen: "Mene pois Herra, minä olen syntinen mies."  Itse kunkin Jumalan valtuuttaman ihmisten kalastajan on toteaminen, ettei tulosta synny omassa voimassa. Tulosta syntyy Herran käskyn tottelemisesta ja siitä ihmeestä, jonka Jumala saa aikaan.