Helluntai, Lappeenrannan kirkko23.5.99

 

Joh. 14: 23-29

 

23 Jeesus sanoi:

"Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. 24 Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani -- mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

25 "Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. 26 Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

27 "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. 28 Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. 29 Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.

 

Yksi etsii heiliä helluntaina, toinen raaputtaa venettänsä, kolmas on jo purjehduksella. Monelle tämä on nimenomaan ja vain kevään juhla. Muurari, maalari ja hanslankari pääsevät kevättöihinsä käsiksi. Liekö jollain niin kiire, että työt pitää tehdä pyhänä? Hampparilla ei ole kiire; hän kävelee rannoilla. Vieläköhän Pielaveen kirkossa on väkeä kuin helluntaiepistolassa?

Helluntaihin liittyy mukavia sutkauksia; useimmat niistä liittävät helluntain kevääseen – helluntai on kevään juhla. Helluntain kirkollinen tarkoitus meinaa unohtua.  Uskon teidän tulleen kirkkoon miettimään helluntain sanomaa tänään. Mitä merkitsee usko Pyhään Henkeen?

Moni ajatellee, että tämä on kuin vähän korkeampaa matematiikkaa. Ei tämän asian päälle ymmärrä. Toisaalta puhe Hengestä koetaan sisäpiirin asiaksi. Tavalliselle ihmiselle riittää vähempi usko ja hengellisyys. Henki on niitä varten, jotka haluavat ottaa uskonelämän paljon vakavammin ja syvällisemmin.  Siihen sanon, että oikein ja väärin. Oikein siinä mielessä, että Henki tekee uskon asiat eläväksi ja omakohtaiseksi. Ilman henkeä kristitty olisi kuin kala kuivalla maalla – jos ei kuollut, niin kuolemassa. Väärin siis siinä mielessä, että kristillistä uskoa ilman Pyhää Henkeä ei ole olemassa tai sitten puhutaan hyvin ulkokohtaisesta uskosta.

Koptilainen näkemys Pyhän Hengen vuodattamisesta, Apt. 2. Helluntai. Pentecost - Icon, Coptic Image Archive, The Coptic Network. http://www.coptic.net/pictures/Icon.Pentecost.gif

Tavallisesti käsityksemme Pyhän Hengen ilmenemismuodoista perustuu Apostolien tekoihin ja Paavalin kirjein kuvauksiin henkilahjoista. Monet kokevat, että siinä vasta onkin oikeaa meininkiä. Silloin Pyhä Henki toimii, kun on hurmoskokemuksia, kielillä puhumista, profetioita, ihmeparantamista, nauruherätystä ja itkuherätystä, säpinää kuitenkin, vastakohta meidän jäykälle ja alakuloiselle jumalanpalveluksellemme. Jos on sitä, niin puolet meistä toivottaa sen tervetulleeksi. Jotain sellaista juuri tarvitaan, jotain sellaista, mikä vaikuttaa tunteisiin, joka näkyy. Mediakin kiinnostuu, kun kansa kaatuu, ihmiset ovat innoissaan ja rammat kertovat ihmeparanemisistaan. Toiset taas sanovat: kiitos ei. Emme halua mitään hörhötyksiä emmekä hihhuloimista luterilaiseen kirkkoon. Säilyköön tämä kirkko vain jäykkänä ja arvokkaana sanan kirkkona, jossa naamat pidetään peruslukemilla ja vältetään liikuttumisia.

Kristillinen kirkko on tosiaan jakautunut kirkkokuntiin, joissa uskon ilmenemismuodot vaihtelevat edellä kuvatulla vaihteluvälillä. Kuvatut ilmenemismuodot nousevat kaikki enemmän tai vähemmän raamatulliselta perustalta. Alkukirkko oli tiettävästi hyvin karismaattinen, henkilahjoja runsaasti käyttävä ja korostava, niin paljon, että apostoli Paavalin piti vähän toppuutella ihmisiä, etteivät jumalanpalvelukset olisi sekasortoisia kokoontumisia. Järjestys pitää olla, hän opetti. Luulenpa, että meidän kirkossamme on menty toiseen äärilaitaan: kaikki on niin perusteellisen järjestyksessä, että jos seurakunnan pitää sanoa rukoukseen aamenensa, kuten raamatullinen tapa edellyttää, niin kukaan ei uskalla sanoa mitään pelosta, ettei osaa sanoa sanaansa oikeassa tahdissa. Me jännitämme seisomaan nousemisia ja istumisia ihan niin kuin tämä ei olisikaan seurakunnan jumalanpalvelus, vaan armeijan sulkeisharjoitus, jossa ”taakse poistusta” ei saa myöhästyä.

 

Mitä Raamattu opettaa Pyhästä Hengestä? Aika erilaisia asioita. Esim. Uuden testamentin ens. lukukappaleena luettu Apostolien tekojen katkelma antaa hyvin erilaisen kuvan helluntaista kuin päivän evankeliumi. Laskelma Pyhän Hengen vuodattamisesta 50. päivänä pääsiäisestä on niin ikään vain Apostolien tekojen kirjoittajan kronologiaa.

Johanneksen evankeliumin helluntai palauttaa meidät pääsiäiseen. Helatorstaitakaan Johannes ei tunne. Ylösnoussut Herra lähettää opetuslapsensa kaikkeen maailmaan puhaltamalla Pyhän Hengen heidän päällensä. Pyhä Henki on Kristuksen Henki. Tämä on tärkeä näkökulma helluntaihin. Ylösnoussut Jeesus jatkaa toimintaansa Jumalan Henkenä. Tästä johtunee lännen kirkon lisäys Nikean uskontunnustukseen ”filioque” - ja Pojasta -. Henki lähtee myös Pojasta, Jeesuksesta. Helluntai ja oppi Pyhän Hengen ymmärtämisestä jakaa muutenkin kristikuntaa. Helluntailaisia on muuten tämän päivän maailmassa 400 miljoonaa, kuusi kertaa enemmän kuin luterilaisia ja yhtä paljon kuin kaikki ortodoksit ja protestantit yhteensä, mikä suuri lukumäärä ei takaa oikeassa olemista, kuten helluntailaisuudesta hiljattain väitellyt helluntailaisoppinut nöyrästi, ellei turhankin vaatimattomasti, sanoo.

Jos nyt keskitymme Johanneksen opetukseen Hengestä, niin tuon esille kolme asiaa. 1) Jumalan Henki asuu uskovassa ihmisessä. 2) Henki opettaa, jatkaa siis sitä työtä, jota Jeesus teki vaeltaessaan oppilaidensa kanssa Galilean kukkuloilla. 3) Pyhä Henki ilmenee lahjoina, turvallisuutena, rauhana ja ilona.

Ensimmäiseksi Jumalan Hengen tuntomerkkinä on, että Henki suoranaisesti asuu ihmisessä.  Kuka tai millainen on se ihminen, jossa Jumalan Henki ottaa asunnon? Tarvitseeko minun kokea aivan erityinen uskoontulo ollakseni niin lähellä Jumalaa, että hänen henkensä asuu minussa? Vai eikö sekään riitä? Täytyykö vielä lisäksi kokea erityinen Pyhän Hengen vuodatus, joka ilmenee hurmoskokemuksena ja kielillä puhumisena ollakseni oikea Jeesuksen oppilas? Evankeliumin mukaan tarvitaan rakkautta Jeesukseen, mikä ilmenee kuuliaisuutena, Jeesuksen sanojen noudattamisena.  Jeesus ei ilmestynyt ylösnoustuaan vastustajilleen, ei fariseuksille eikä lainopettajille yhtä vähän kuin vihamieliselle kansallekaan. Hän ilmestyi oppilailleen, jotka surivat hänen kuolemaansa. Jotka olivat mielellään kuunnelleet hänen opetuksiaan ja kokivat, että tätä täytyy saada lisää. Epäuskoinen maailma jäi ihmettelemään pääsiäisjuhlan tapahtumia ristiinnaulitsemisineen. Jotkut ehkä pahoittelivatkin tapahtunutta ja pitivät sitä roomalaisen julman vallankäytön ja uskonnollisen fanaattisuuden mielettömänä seurauksena, jollaisesta oli päästävä eroon, mikäli mielittiin sivistyneeseen yhteiskuntaan. Mutta heiltä puuttui Jeesuksen opetusten tunteminen ja niiden nostaminen elämän ylimmäksi ohjeeksi. He jäivät osattomiksi uuden maailman, so. Jumalan valtakunnan todellisuudesta, joka Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemisen myötä oli auennut Jeesusta rakastaville. Kristillistä uskoa ilman Pyhää Henkeä ei ole. Ja Pyhä Henki asuu uskovissa ja ohjaa heitä. Jos haluat päästä kokemaan Jumalan Hengen vaikutusta, niin tutki sanaa, kuuntele ja opiskele sitä. Jumala toimii sanan ja sakramenttien kautta. Älä etsi Hengen vaikutuksia, etsi Hengen lähdettä, niin löydät myös vaikutuksen. Tähän pätee sama kuin kasvien istuttamiseen. Jos istutettuja kasveja rupeaa kaivelemaan mullasta seuratakseen kasvun kehittymistä, ei voi kehitystä havaita. Valitettavasti kaivelemisella voi turmella kasvun. Jumalan sanan opiskeleminen on kuin kylvötyötä. Kun sanaa on harjoitettu, niin siemen on kylvetty ja kasvu on lähtenyt alkuunsa.

Toiseksi Pyhän Hengen työ on koko elämän kestävää opetusta. Henki opettaa. Tutuimmassa lähetyskäskyssään Jeesus kehotti: menkää – kastakaa ja opettakaa. Jos edellinen kohta liittyi lähinnä kasteeseen, niin tämä toinen kohta on sitä opetusta. On tärkeää, ettei rippikoulukaan merkitse oppimisen päättymistä. Ihminen kasvaa ja kehittyy vielä 15 ikävuoden jälkeenkin, oppii ymmärtämään asioita uudella aikuisen tavalla. Siksi olisi tärkeä jatkaa opiskelua. Nykyään sitä voi itse etsiä kirjoista, mutta itseopiskeluakaan ei korvaa seurakuntayhteys ja seurakunnassa tapahtuva opetus. 1700-luvulla eläneelle kalantilaiselle Liisa Erkintyttärelle avautui uskonelämä uudella tavalla, kun hän luki Arthur Dentin hartauskirjaa Totisen kääntymisen harjoitus. Ehkä meillä itse kullakin on joku kirja (siis muukin kirja kuin Raamattu) ollut uskon avautumisen lähde.  Minulle koulupoikana oli esim. suuresta merkityksestä Abraham Achreniuksesta kertova kirja Siionin vanki. Paavo Ruotsalaiselle oli merkittävä Wilcoxin Kallis hunajanpisara. En väitä, että vanhat ja samat hartauskirjat koskettavat meitä jokaista. Muutamat seurakuntalaiset ovat tarjonneet minulle luettavaksi niitä hartauskirjoja, jotka heihin ovat vaikuttaneet. Olen pahoillani tunnustaessani, että samat vanhat postillat eivät valitettavasti ole minua koskettaneet.

Pyhän Hengen opetustyö on jatkuvaa. Emme ole kristillisen elämän saralla koskaan täysin oppineita. Joka luulee jo kaiken oppineensa, ei ole vielä edes alkanut ymmärtää, mitä oppi Pyhästä Hengestä merkitsee. Pyhä Henki muistuttaa siitä, mitä Jeesus on opettanut. Omia aivojakin saa käyttää uskontotuuksien pohtimisessa, järjenkäyttö ei siis ole kielletty, mutta johtopäätökset on syytä testata Jeesuksen sanoilla. Meidän ei tarvitse löytää totuutta. Jeesus on sen jo löytänyt. Meidän on vain oivallettava se totuus, jonka Jeesus on löytänyt. Pyhä Henki pelastaa meidät ylpeydeltä ja ajatusvirheiltä.

Pyhä Henki varjelee elämäntapaamme. Kun olemme tekemässä jotain väärää, ajautumassa harhapoluille, Pyhä Henki muistuttaa mieliimme Jeesuksen opetuksen.

Kolmanneksi Pyhä Henki tuo meille uskon lahjat. Ne ovat koettavia asioita: turvallisuus, iloa ja rauha. Voisi puhua Hengen hedelmistä, jotka apostoli Paavali luettelee yhdeksänä hedelmänä. Luku on symbolinen ja tarkoittaa kolme kertaa kolmea, jonkinlainen Jumalan kolminaisuuden ja ehkä runsaudenkin kuva. Pyhän Hengen lahjat ovat monimuotoiset. Ne kattavat kaikki elämän alueet. Tämä uskonnollinen perussana on paljon laajempi kuin miten se suomen kielessä ymmärretään. On kahdenlaista rauhaa, maailman rauha ja Kristuksen rauha. Muinaiset kreikkalaiset uskoivat rauhan jumalaan, Eireeneen, jonka rinnalla he säännöllisesti palvoivat Plutoa, rikkauden jumalaa. Maailman rauha on rikkauden, hyvinvoinnin, voiton ja kunnian rauhaa. Jos tämä kaikki puuttuu, rauha on poissa. Moni ihminen kokee rauhansa olevan sidoksissa ulkonaisiin olosuhteisiin. Kun on rikas, hyvinvoiva ja terve, niin silloin rauha. Tosin rikkauden menettämisen pelko saattaa jo häiritä tätä rauhaa. Jeesuksen antama rauha on erilaista. Se ei riipu ulkonaisista olosuhteista. Se ei tarjoa pakoa elämän ahdistuksista ja vastoinkäymisistä. Se on sellaista rauhaa, mitä ei suru eikä vaara, ei kärsimyskään voi poistaa.

Helluntaista kirkkovuoden juhlapuolisko, Jeesuksen elämänvaiheiden muistelemiseen liittyvä puolisko, vaihtuu Jeesuksen opetusten muistelemiseksi. Tästä eteenpäin kuuntelemme joka pyhä, mitä Jeesus opettaa meille. Pyhää Henkeä tarvitaan avaamaan meille kirjoitukset ja opettamaan ymmärtämään sanan merkityksen.