10. sunnuntai helluntaista       Punkalaitumen kirkko 1.8.2010

1.vsk              Luuk. 16:1-9

Virret: 195, 475:4, 443, 434: 1-, (225, 341), 462.

Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: »Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: 'Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.' Mies mietti: 'Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. - Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.' Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. 'Paljonko olet velkaa isännälleni?' hän kysyi ensimmäiseltä. 'Sata astiaa öljyä', tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.' Sitten hän kysyi toiselta: 'Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?' Tämä vastasi: 'Sata tynnyriä vehnää.' Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.'»
Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi:
»Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.»

Raamatun sana on hyvin ajankohtaista. Keskuudessamme on yhä taloudenhoitajia, joiden luotettavuus on joutunut koetukselle. Media etsii haukkana poliitikkoja, joita epäillään hämäristä talouselämän puuhista. Jeesuksen evankeliumissa mainitsemia röyhkeät taloudenhoitajat pilaavat maamme maineen vähiten korruptoituneena?

Punkalaitumen kirkon alttaritaulu: Kristuksen kirkastuminen (Aleksandra Frosterus-Såltin 1888)

Raamatun sana on myös hyvin yllättävä. Ensimmäiseksi ajattelisi Jeesuksen puheellaan moralisoivan häikäilemättömän ja keinoja kaihtamattoman taloudenhoitajan menettelyä, mutta Jeesus menetteleekin toisin. Hän kehuu rötösherraa älykkäästä toiminnasta. Vääryyttä Jeesus ei ylistä, vaan viisautta toimia nopeasti, hyvin valittuna hetkenä. Tässä on vertauksen tai oikeammin sanottuna esimerkkikertomuksen opetus löydettävissä yllättävästä kohdasta vähän niin kuin siinä jutussa, jossa kerrotaan miehestä, joka löysi aina myönteisiä ja hyviä puolia joka asiasta. Joku testasi häntä toteamalla, että paholaisesta ei takuulla löydy mitään hyvää sanottavaa! "No, on se ainakin ahkera", totesi vastaaja.

Tämä väärän taloudenhoitajan esimerkkikertomuksen opetus ei siis liity toiminnan moraaliin, vaan menettelytavan nokkeluuteen: roistonkin oveluudesta voi jotain oppia tarvitsematta itse sortua rikollisuuteen.

Mikä on esimerkkikertomuksen opetus? Se on tämä: Yksi päivä voi olla ratkaiseva. Älä ohita elämäsi tilaisuutta ratkaisevalla hetkellä. Jos laiminlyöt tämän elämäsi tilaisuuden, voi olla, ettei toista tilaisuutta tule. Esimerkkikertomuksen taloudenhoitaja turvasi tulevaisuutensa. Hänellä oli vain yksi päivä aikaa. Hän ei tuhlannut aikaansa peukalonpyöritykseen, vaan toimi viisaasti. Yksi päivä voi muuttaa kaiken. Sen tähden ei saa torkkua - kuvaannollisessakaan merkityksessä, vaan on oltava valppaana ja käytettävä läsnä oleva hetki oikein.

Työpaikkatarjous voi avautua tänään. Ajattelet ehkä, että onpa vähän ikävä homma, huono palkka - jahkailet. Huomenna on homma mennyt toiselle. Tämä toinen pääsi ansiotyöhön. Vuosien kuluttua hän on siirtynyt jo likaisesta ja ikävästä työstä hyväpalkkaiseen johtotehtävään, koska hän suostui silloin yhden kerran aloittaman vähästä ja vaatimattomasti. Hän otti tilaisuudesta vaarin ja toimi.

Ovela taloudenhoitaja. The Shrewd Manager, Kercken Postilla, dat ys, Vthlegginge der Epistelen vnd Euangelien, an de Söndagen vnde vornemesten Festen, 1563. Pitts Theological Library Digital Image Archive. http://www.pitts.emory.edu/woodcuts/1563LuthB/00001195.jpg

Jollekin ihmiselle elämän tilaisuus voi olla kosinta - sinä annat rukkaset. Seurauksena on pitkälle ulottuva elämän ratkaisu: jäät yksinäiseksi koko loppuelämäksesi. Rohkea rokan syö. Vaikka kyllä minä kehottaisin ainakin yllättävää kosintaa harkitsemaan yhden yön yli.

Fulton -niminen keksijä kävi keisari Napoleonin puheilla, mutta tämä karkotti hulluna pitämänsä miehen tiehensä. Kun Napoleon sittemmin vankina Elban saarella näki ensimmäisen höyrylaivan, hän sanoi syvissä mietteissä: "Karkottaessani tuon keksijän luotani annoin pois keisarinkruununi." On (vain) yksi päivä elämässämme, jonka kunnollisesta sujumisesta emme itse ole vastuussa: hautajaispäivämme. Joskus jopa yksi sekunti voi olla ratkaiseva hetki: Avaruusalusta ei ammuta taivaalle, jahka astronautit ovat ehtineet lounastaa, vaan sekunnilleen laskettuna aikana. Ajasta on otettava vaari!

Vertauksellaan epärehellisestä taloudenhoitajasta Jeesus alleviivaa sitä päättäväisyyttä ja määrätietoisuutta, joka haluaa päästä osalliseksi Jumalan valtakunnasta. Tilintarkastuksen uhatessa taloudenhoitajalle oli tärkeintä vain pelastaa itsensä, nahkansa ja elämänsä. Tässä rajatussa mielessä se oli hänen pelastuksensa. Ja siihen oli kaikki tarmo keskitettävä. Hän oli kuin se Jeesuksen vertauksen kauppias, joka yhden kallisarvoisen helmen löydettyään meni ja myi kaiken omaisuutensa ja osti sen helmen. Jumalan valtakuntaan siis kannattaa investoida! Kaikki muu katoaa.

Jeesuksen suussa tämä esimerkkikertomus on kuulunut ryhmään, jossa on korostettu ajan lyhyyttä. Jäljellä oleva aika on kuin yksi päivä, juuri nyt on tehtävä parannus. Yksi päivä voi olla ratkaiseva. Jos me kysymme, mikä päivä, meidän on syytä palauttaa mieliin vanha juutalainen sanonta: Tee parannus päivää ennen kuolemaasi! Kun syvennymme tähän, toteamme sen tarkoittavan juuri käsillä olevaa päivää, koska emme tiedä kuolemaamme. Paholaisen kalenterissa on vain yksi päivä: huominen. Jumalan kalenterissa on myös vain yksi päivä: tänään. Joka aamu meillä on vain yksi päivä jäljellä. Koko elämämme muodostuu yhden päivän pituisista yksiköistä. Siksi juuri tänään on se päivä, jolloin on toimittava niin innokkaasti kuin tuo taloudenhoitaja, nopeasti ja viisaasti. Tämä päivä on ovi tulevaisuuteen.

Evankelista Luukkaalle Jeesuksen opetus osoittautuu vaikeaksi ymmärtää. Hän vetääkin kertomuksesta neljä erilaista johtopäätöstä, joista kaksi sisältyy evankeliumiin. Ensimmäinen on tämä: maailmalliset ihmiset ovat viisaampia kuin uskovat. Olisivatpa kristityt yhtä innokkaita ja nerokkaita yrityksissään saada aikaan jotain yhtä hyvää kuin maallistuneet ihmiset yrityksissään pistää rahaksi ja hankkia mukavuutta! Kiinnittäisivätpä ihmiset yhtä paljon huomiota sielunsa pelastukseen kuin bisnekseen. Tosiasia lienee se, että ihminen käyttää ainakin 20 kertaa enemmän aikaa, rahaa ja vaivaa oman mukavuutensa, harrastuksiensa, puutarhansa hoitoon ja urheiluun kuin lähimmäistensä hyväksi tapahtuvaan hyväntekeväisyyteen. Todellinen ja vaikuttava usko pitäisi kaiketi näkyä ulospäin suuntautuvana rakkautena ja huolenpitona liki pitäen yhtä paljon kuin omasta mukavuudesta huolehtimisena. Vai olenko ymmärtänyt uskon väärin?

Toinen opetus liittyy omaisuuden käyttöön. Omaisuutta pitäisi käyttää sellaisten ystävyyssuhteiden lujittamiseen, jotka palvelevat elämän todellisia ja pysyviä arvoja. Omaisuus ei ole pysyvää. Se voi laulaen tulla ja viheltäen mennä. Elämme iankaikkisuutta varten ja sitä silmällä pitäen tämä elämä on vain pian ohi menevä episodi, iankaikkisuuden aikajanalla.

Juutalaisilla opettajilla oli sanonta: "Rikkaat auttavat köyhiä tässä maailmassa, köyhät rikkaita tulevassa elämässä." Tulkitessaan esimerkkikertomusta rikkaasta mielettömästä, joka rakensi hyvää viljasatoansa varten suuremmat varastot, kirkkoisä Ambrosius sanoo: "Köyhien sylit, leskien kodit ja lasten suut ovat varastoja, jotka kestävät ikuisesti."  Joka tapauksessa juutalaiset uskoivat köyhiä kohtaan osoitetun hyväntekeväisyyden tuovan hyvityksen tulevassa elämässä. Ihmisen todellinen rikkaus ei ollut siinä, mitä hän omisti, vaan siinä, mitä hän antoi pois.

Omaisuudenhoito ei liity vain hyvän taivasosuuden varmistamiseen. Se liittyy myös tähän elämään. Ehkä edellä tuli jo todettua, että omaisuutta voi käyttää joko itsekkäästi vain omaksi hyväkseen tai jakaakseen onnea ystäviensä ja toisten ihmisten kanssa. Kuinka moni köyhä opiskelija onkaan rikkaan ihmisen lahjoittaman stipendin ansiosta suorittanut opiskelunsa loppuun ja päässyt hyväpalkkaiseen työhön! Kuinka moni onkaan hyvän ystävän avulla päässyt tukalasta asemasta, veloistaan ja puutteestaan kuiville! Omaisuuden omistaminen ei ole syntiä, mutta sen käyttöön liittyy vastuu.  Joka on käyttänyt omaisuuttaan lähimmäistensä hyväksi, on toiminut vastuullisesti.

Sivujuonteena Jeesuksen esimerkkikertomuksessa voidaan nähdä päättäväisyyden ja järkevyyden suosittelu. Typeryydessä ei ole mitään erityisen hurskasta. Uskon alueelta ei ole tarkoitus katkaista järjen näkövirtaa. Ajattelemattomuus ei ole uskoa eikä usko ajattelemattomuutta. Jumala ei anna erikoispalkintoja käyttämättömistä aivoista. Hän antoi meille järjen käytettäväksi eikä varastoitavaksi. Pelastukseen ei kuitenkaan vaadita korkeaa älykkyyttä, vaan sen voi vastaanottaa jokainen. Mutta se, joka on saanut älyn lahjoja, on saanut ne Jumalalta, ja siksi hänen on niitä käytettävä Jumalan kunniaksi ja lähimmäisten parhaaksi. Järkevyys ja päättäväisyys eivät ole epärehellisen taloudenhoitajan yksinoikeus. Meiltä odotetaan uskollisuutta ja ymmärtäväisyyttä, kuuliaisuutta ja toimeliaisuutta, hurskautta ja päättäväisyyttä samalla kertaa. Vielä meillä on ainakin tämä päivä, ja se voi olla ratkaiseva.

Tähän messuun osallistuu Punkalaitumelta kotoisin olevan Heikkilän suvun sukukokous. Jeesuksen sanat eivät tietenkään ole millään tavalla osoitetut erityisesti tälle suvulle eikä sukukokoukselle. Sen voin kuitenkin todistaa sukuun avioliiton kautta liittyneenä, että toimeliaisuutta ja oikeasta hetkestä vaarin ottamista on Heikkilän suvussa ollut havaittavissa. Perustuipa tämä talonpoikaisviisaus sitten kristillisen uskon opetuksiin tai suomalaiseen sisuun, liekö kumpaankin. Vaimoni mummu, Hilda, o.s. Heikkilä, toimi miehensä kuoleman jälkeen Viialassa kirjakauppiaana ja vaikka yritys toimi naisvoimin, se oli menestyvä yritys. Saman perheen jäsenet ovat toimineet kauppa- ja muulla yritysalalla menestyksellisesti. Pojat ovat olleet taitavia käsistään ja toimineet niin, että jos Hilda-mummu vielä eläisi, hän voisi olla hyvin ylpeä lastensa ja heidän jälkeläistensä saavutuksista. Samaa voitaneen sanoa muistakin täältä Punkalaitumelta kotoisin olevien suvun jäsenten osalta. On tartuttu toimeen sopivalla ajalla oikeisiin toimiin ja tehty menestyksellistä työtä. Valitettavasti sukutuntemukseni on hyvin rajallinen eikä tee oikeutta kaikille suvun jäsenille, joiden joukosta voi löytyä muita hyviä jollei parempiakin esimerkkiä järkevästä ja rohkeasta toiminnasta. Tällä yhden suvun toimien mainostamisella en suinkaan tarkoita, etteikö toimeliaita ja ajasta vaarin ottavia löytyisi toisistakin paikkakunnan asukkaista ja heidän suvuistaan. Olenpa tavannut kotikaupungissani Lappeenrannassakin muutamia syntyperältään punkalaitumelaisia, joita liiketoimet, muu työ tai avioituminen on siirtänyt pois kotoisilta juuriltaan. Sukukokous on tilaisuus lujittaa suvun keskinäistä yhteyttä ja luoda ystävyyssuhteita, joilla oma identiteetti vahvistuu. Kun sukukokous kokoontuu viettämään jumalanpalvelusta yhdessä muun seurakunnan kanssa, se tarkoittaa pyrkimystä tarttua kiinni ikuisesti kestäviin arvoihin. Omaisuus, menestys ja hyvinvointi ovat katoavia arvoja. Tahdomme koota aarteita myös taivaaseen ja viime kädessä nimenomaan sinne. Messussa ehtoollisen vietto yhdistää meitä edeltä menneisiin suvun jäseniin. Voimme kuvitella mielessämme, että rakkaat esi-isämme ja -äitimme ovat koolla tässä samassa ehtoollispöydässä sen näkymättömällä puolikaarella. He ovat päässeet perille siihen katoamattomaan Jumalan valtakuntaan, johon me toivon mukaan olemme vielä matkalla. Yhdessä kiitämme Jumalaa maallisesta elämästä ja kiinteistä perhesiteistä, jotka kuolema näytti katkaisevan väliltämme. Jumalalle kuitenkin kaikki elävät. Siksi messu yhdistää meidän taivaalliseen seurakuntaan.

Helluntaijakso    Etusivu