10. sunnuntai helluntaista (pöytälaatikkosaarna 29.7.2018)

Luuk. 12: 42-48

Jeesus sanoi:
    ”Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa.
    Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: ’Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!’ Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset.
    Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.”

Valta, vallankäyttö, tilin- ja toimen tarkastus, siinä tämän päivän evankeliumista nousevia teemoja. On totisesti tarpeen, että jokaisen ihmisen työllä on tarkastajansa. Jokaisella on esimiehensä. Tiliväli on oltava sopivan mittainen. Päivän evankeliumikertomuksessa tiliväli ehti venähtää pitkäksi. Isännälle vastuussa oleva taloudenhoitaja, jolla oli alaisinaan iso joukko palkollisia, alkoi jo elää kuin ei isäntää olisikaan. Ehkä hän kuvitteli, ettei isäntä palaakaan ja hän voi hyödyntää omaa asemaansa riistäen alaisille kuuluvia osuuksia itselleen.

 Me elämme maassa, jossa johtajatkin joutuvat vastuuseen. Poliisipäällikkö joutuu tutkittavaksi. Hän ei muistanut, että virassa olevan vastuuseen sisältyy alaistensa valvonta. Nyt kävi niin, että alainen olikin toiminut rikollisesti. Jos hänen toimiaan olisi valvottu asianmukaisesti, ei alaisella olisi ollut mahdollisuutta rikolliseen toimintaan. Syytettyinä ovat entinen poliisiylijohtaja ja poliisin huumepäällikkö. Meillä joutuvat ministeritkin tutkittaviksi, mikäli heidän toiminnassaan havaitaan puutteita. Siis puutteita. Toiminnan ei tarvitse olla rikollista, että joutuu tutkittavaksi ja tarpeen tullen nuhdeltavaksi tai peräti rangaistavaksi. Piispakin joutui tarkastuksen alle rahankäytöstään. Kun asiaa tutkittiin, niin havaittiin väärä toiminta vähäiseksi. Tarkastus osoitti sen, että kenenkään ei pitäisi kuvitella olevansa tarkkailun ja vastuun ulkopuolella, koskematon. Matkalaskuohjeistusta piti tarkentaa. Muutamissa maissa on tapana, että johtaja säätää lain, jonka mukaan hän on koskematon, mikäli joskus käytäisiin oikeudenkäyntejä hänen toimiaan vastaan. On olemassa myös kansainvälinen ihmisoikeustuomioistuin. Siellä tutkitaan mm. sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan. Tällaisella järjestelmällä on suuri oikeudellinen ja myös symbolinen merkitys. Vääryyttä kärsineille ihmisille tai heidän omaisilleen tehdään oikeutta, kun vakavia ihmisoikeusrikkomuksia aiheuttanut tai niihin myötävaikuttanut henkilö saatetaan tuomiolle. Sellaisessa maailmassa on hyvä elää, missä vakavia rikoksia tehneet itsevaltiaat saatetaan tuomiolle. Vielä parempi maailma olisi tietysti sellainen, missä ihmisoikeusrikkomukset voitaisiin ennalta ehkäistä. Tavallaan ihmisoikeustuomioistuin kuitenkin toimii varoittavana esimerkkinä niille, jotka yrittävät kasvattaa valtaansa rikollisilla menetelmillä. Näin ne voivat myös ennalta ehkäistä rikkomuksia. Muutamissa maissa on ilmennyt käytäntöjä, joissa hallitsija tai hallitseva puolue puuttuu oikeuslaitoksen toimintaan ja alkaa nimittää itselleen sopivia tuomareita. Tuomio- ja hallintavalta yhdentyvät.  Sellaisessa maassa on turvatonta elää.  Tuomareiden pitää olla riippumattomia ja tuomareidenkin toimintaa pitää saada arvostella. Lain yläpuolella ei ole ketään.

Eksyin aika korkealentoisiin ajatuksiin. Mutta tavallisten duunareiden toimintaa kyllä yleensä valvotaan hyvin. Varsinkin yksityisillä työpaikoilla firman on pidettävä yllä tarkkaa valvontaa. Muuten koko firmalle käy huonosti. Poliittisten johtajien ja valtion johtajien tasolla voi ilmetä puutteita. Suurimmalla päälliköllä ei ole valvojaansa. Hän voi lisätä valtaansa kaventamalla kilpailijansa ja arvostelijoidensa toimintamahdollisuuksia. Sananvapautta rajoittamalla, nimittämällä korkeisiin virkoihin suosikkejaan ja ottamalla oikeus omiin käsiin, voi lisätä yksinvaltaa. Häikäilemättömimmät valtiaat käyttävät palkkamurhaajia likaisen työn tekemiseen ja esittävät itse hurskasta viattomuutta. Monet sotien voittajavaltiot tai niiden johtajat asettuvat kansainvälisen oikeuden yläpuolelle. Sodan häviäjiä nöyryytetään ja heidän sotarikoksensa viedään tuomiolle. Omat sotarikokset peitetään ja niiden esille tuomiset torjutaan valeuutisina.

Miten nämä maailman oikeudenkäyttöongelmat liittyvät päivän evankeliumiin? Evankeliumi pitää normaalina oikeuskäytäntönä sitä, että kaikkien toimet tarkastetaan. Evankeliumi ilmoittaa, että ”jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.” Tämä on Jumalan tahto. Itse asiassa Jumala itse on se ylin tuomari, joka kerran saattaa oikeuden voimaan. Meidän ei kuitenkaan tarvitse jäädä vain odottelemaan sitä, että kerran Jumala saattaa oikeuden voimaan. Voimme omilla toimillamme rakentaa sellaista yhteiskuntaa, jossa kaikkia ihmisiä kohdellaan oikeudenkäytön puolesta tasavertaisesti ja vääryys saa aina rangaistuksensa. Herramme Jeesus ei ollut juristi, joka olisi laatinut järjestelmällisen lakikirjan. Kotikaupunkinsa Nasaretin synagogassa hän aloitti messiaanisen kutsumuksensa toteuttamisen ohjelmajulistuksellaan: ”(Jumala) on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen.” Luuk. 4:18. Jeesus oli siis köyhien ja sorrettujen puolella. Suuri osa vangeista ei ollut rikoksen tekijöitä, vaan poliittisia vankeja, joiden eliminoimisella vallankäyttäjä pönkitti omaa valtaansa. Korruptio ja johtajien hännystely johti vallan väärinkäyttöön. Jeesus oli väärän vallankäytön kritisoija. Se oli myös syy hänen eliminoimiseensa. Hän arvosteli ennen kaikkea uskonnon väärinkäyttöä, omahyväisyyttä ja kaksinaismoraalia. Hän arvosteli sitä, ettei uskonnon nimissä puolustettu köyhiä ja sorrettuja, vaan heitä itseään pidettiin syyllisinä omaan onnettomaan asemaansa. Jeesus ei kumonnut lakia, mutta näki pikkutarkkojen uskonnollisten määrän turhentavan lain varsinaisen tarkoituksen. Jeesuksen mukaan laki ei ollut tarkoitettu ihmisten kiusaksi eikä elämänilon pilaajaksi. Jeesus ei esittänyt syntiluetteloita, puhumattakaan, että hän olisi hakannut niitä kiveen. Pikkutarkka lakipykälien noudattaminen oli syntynyt Raamatun lain yksityiskohtaisesta selittämisestä. Metsä hävisi puilta, kun yksityiskohtien runsaus peitti kokonaiskuvan. Jeesus selitti lakia ihan päinvastaisella periaatteella kuin hänen aikansa uskonnollinen yhteisö. Lakia piti yksinkertaistaa, jotta sen varsinainen tarkoitus tuli esille. Rakkauden kaksoiskäskyssä ja kultaisessa säännössä on sanottu kaikki oleellinen, mitä Jumala ihmiseltä vaatii. ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. ”Minkä tahdotte toisten tekevän teille, tehkää te samoin heille.”

Pitää asettua toisen ihmisen asemaan, ennen kaikkea hädässä olevan asemaan, sorrettujen ja halveksittujen asemaan, sairaiden ja syrjittyjen asemaan. Tasoerot, toimeentuloerot ja arvoerot tuli ihmisten väliltä poistaa. Näin Jeesus tahtoi luoda hyvää elämää ihmisten keskuuteen. Rauhaa ja hyvinvointia ei ole ilman oikeudenmukaisuutta. Jos Jeesuksen toiminnan supistaa pelkästään oikeudenmukaisuuden asianajajaksi, ei kuitenkaan ole löytänyt sitä merkitystä, jonka kristillinen usko hänelle antaa. Jeesus on nimittäin syntien sovittaja. Synti ja rikos tulee nyt laittaa siististi omaan lokeroonsa. Yhteiskunta ei määrittele syntejä eikä edes yritä tunnistaa niitä. Yhteiskunnalle riittää, että rikokset tunnistetaan ja rikolliset tuomitaan. Valitettavasti uskonnolliset yhteisöt ovat tässä kohtaa ajaneet häikäilemättömästi omaa kuviteltua etuaan eli pimittäneet rikoksia ja sallineet uhreista tehtävän syyllisiä. Näin ei ole vain kotoisin lestadiolaisuutemme piirissä, jossa hengelliset johtajat ovat syyllistyneet rikoksista pahimpiin eli lasten hyväksikäyttämisiin. Rikollisten tekojen pimittämistä on perusteltu rippikäytännöllä, jossa kaiken saa anteeksi vain tunnustamalla rikoksen. Rikollinen pääsee pälkähästä kuin koira veräjästä. Hänen toimintaansa ei ilmianneta poliisille, koska rippikäytäntö edellyttää vaikenemista. Kaiken lisäksi uhrista tehdään rikollinen, kun häneltä kielletään oikeus kertoa, millaisen rikoksen uhriksi hän on joutunut. Roomalaiskatolisen kirkon piirissä on esiintynyt samanlaista lasten hyväksikäyttöä. Papit ovat hyväksikäyttäneet lapsia ja piispat ovat suojelleet työntekijöitään, kun heidän toimiaan ei ole ilmoitettu maallisille oikeudenhaltijoille eikä heitä ole erotettu viroistaan. Näin uskonnolliset yhteisöt ovat yrittäneet suojella oman kilpensä tahraantumista, mutta nyt he sen vasta ovatkin tahranneet. He ovat menettäneet luottamuksensa kansan silmissä ja aiheuttaneet luottamuksen menetyksen myös muissa uskonnollisissa yhteisöissä, vaikka nämä eivät syyllistyneet tällaisiin rikoksiin.

Rikosten tutkinta ja rankaisu kuuluu siis maallisille viranomaisille, jotka yhteiskunta on valtuuttanut tällaista tehtävää hoitamaan. Apostoli Paavalin mukaan esivaltaa ei kanna miekkaa turhaan. Esivallalla on suoranaisesti jumalallinen oikeus rangaista rikoksen tekijöitä ja saattaa heidät edesvastuuseen. Kirkon tehtävänä on julistaa synnit anteeksi. Synteihin kuuluvat toki rikoksetkin, mutta myös monenlaiset pahat teot, ajatukset ja laiminlyönnit, joista olemme syyllisiä Jumalan edessä. Synnit julistetaan tässä ajassa anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden. Rikokset ja niistä rankaiseminen pitää luovuttaa maallisen oikeuden tutkittavaksi ja päätettäväksi. Anteeksi annetuista synneistä ei tule rangaistuksia eikä edes hyvitysvelvoitteita. Mikä on tässä ajassa julistettu anteeksi, se on anteeksi annettu ja heitetty anteeksiantamuksen pohjattomaan mereen, niin ettei se nouse kanteeksi myöskään Jumalan tuomiolla, silloin, kun isäntä saapuu tutkimaan, kuinka uskollisesti olemme hoitaneet sitä tehtävää, jonka hän on meille uskonut.

Etusivu    Helluntaijakso